Kokoamista on hyvä harjoitella milli kerrallaan, asteittain vaatimustasoa kohottaen. Muutamia kymmeniä askeleita korkeintaan samana päivänä ja seuraavana päivänä jotain muuta. Kokoamisessa jos jossain näkyy esimerkiksi positiivisen vahvisteen, tässä tapauksessa ruokapalkintojen, täsmällisen ajoittamisen haasteet. Hevonen oppii motivoituneena nopeasti, ja tuntuu että palkintoja tavoitellessaan välillä vielä nopeammin kuin pelkällä paineen poistolla kouluttaessa. Pitää siis olla maasta käsin tarkat silmät, jotta tietää, mistä on palkitsemassa.
Siksikin se milli kerrallaan on tärkeä osa onnistunutta kouluttamista. Jos hevonen yrittää liikaa, välttääkseen paineen tai saavuttaakseen palkinnon tai molempia, se ei pysty kokoamaan oikein. Se voi oppia kokoamaan itselleen haitallisella tavalla ja kun hevonen kerran on oppinut jonkin asian, sitä on heti hankalampi muuttaa.
Mutta eihän milli kerrallaan etene yhtään! No, jos parantaa laskennallisesti hevosen kokoamista millillä päivässä ja sitä harjoittelee joka toinen päivä, niin vuodessa niitä millejä tulee 182. Noin teoriassa… Pointtihan on se, että asteittain etenemällä hevonen ei uuvu eikä kipeydy, eikä se vahingossa opi välttämään kokoamista koska se on liian rankkaa. Milli on hyvä tavoite.
Varoitus: Laita ääni pois päältä ennen kuin katsot tuota videokymmensekuntista. Jestas.
Katso tuota videota, mihin suuntaan tuo hevonen venyttää! Se on oikea suunta. Se auttaa hevosta pysymään paremmassa tasapainossa kuin jos hevonen vain laskee kaulaa avaamatta pään ja kaulan kulmaa. Ja venyttäminen on aivan ytimessä: Vain venyttämällä rennosti hevonen voi kehittää sekä vahvan että joustavan lihaksiston.
Lisää Uta Gräfiä:
Vielä sananen hevosista, jotka nyökkäävät kuolaimen taakse ja niiden uudelleenkouluttamisesta. Nyökky on hevoselle vahviste, koska silloin useimmiten ohjastuntuma häviää hetkeksi. Ratkaisu on harvemmin se, että ”ratsastat hevosta takaa eteen” tai jotain muuta, koska vahviste vahvistaa käytöstä eli nyökky pysyy tavoiteltavana. Koska luotiviivan takana kulkeminen vaatii sen, että hevonen jännittää alakaulaansa eli treenaa sitä, ja se useimmiten heijastuu epäsuotuisasti hevosen koko selkärankaan häriten mm. sitä kokoamista, hevosta kannattaa kouluttaa nyökkäämisestä pois.
- Varmista, että ohjastuntuma on hevoselle miellyttävä. Kuolaimen ja suitsien pitää sopia, turpahihnan pitää olla löysä ja ratsastajan käden riittävän mukava, eli sen tulee olla paikallaan ravissa ja seurata hevosen pään liikkeitä käynnissä ja laukassa.
- Opeta hevosta hakeutumaan itse tuntumalle ja ylläpitämään se. Jos joskus lakkaa satamasta, teen pienen videopätkän aiheen alkeisopetuksesta. Alkeisopetuksen jälkeen taito pitää vielä yleistää.
- Keskity vain siihen, että korjaat hevosta ylös nyökystä heti, kun se sinne menee. Heti = sekunnin sisään. Heilauta kädet kevyesti kohti hevosen korvia, tai eteen-ylös jos korvat ovat hetkellisesti muualla. Hevonen tulee nousemaan kuolaimen yläpuolelle. Se ei haittaa. Anna sen hetken olla siellä. Palauta kevyt, miellyttävä ohjastuntuma ja jos hevonen ei nyökkää, palkitse sitä. Jos nyökkää, heilauta kädet kevyesti ylös-eteen niin, että hevonen nousee sieltä. Toista tarvittava määrä. Jollain hevosella tämä on kymmenen kertaa, jollain sata, jollain tuhat.
Minna Tallberg 