Johtajuus vs opettajuus

Myönnän heti, etten ole johtajuusasiantuntija. Ei kuitenkaan mitenkään voi toimia hevosalalla ja olla kuulematta sanoja johtajuudesta. Ajatushan on mitä parhain: Hyvä johtaja on rauhallinen, asiallinen ja luotettava. Hän myös tietää asioista enemmän kuin alainen ja päättää, mihin suuntaan firmaa viedään. Johtajuutta on kuitenkin erilaista. Hyvää ja ei niin hyvää.

Silloin, kun kaikki sujuu mukavasti, ei ole niin väliä millaisena ajattelet itseäsi suhteessa hevoseen. Ongelmia voi muodostua, kun asiat eivät sujukaan toivotulla tavalla. Miten ajatustapasi vaikuttaa silloin? Voin kertoa, miten saattaa käydä, sillä olen ollut hevosalalla pitkään. Saattaa käydä niin, että kun hevonen vaikka säikähtää, tai ei tiedä miten toimia, ihminen ottaa sen haasteena ja johtajuutensa kyseenalaistamisena. Silloin voi olla, että keinot eivät ole aivan järkeviä enää. Olen esimerkiksi kuullut johtajuusajatuksia myyvän jenkkikouluttajan todenneen, että (yksin vieraassa maneesissa olevan nuoren hevosen) hirnuminen on hänen johtajuuttaan kyseenalaistavaa. Disrespectful. Ei se ole, se kertoo vain siitä, miltä hevosesta silloin tuntui. Yksinäiseltä. Hirnuminen kutsuu lajitovereita.

Jotta hevonen edes voisi olla tietoisesti epäkunnioittava ihmistä kohtaan, sillä tulisi olla sellainen aivokapasiteetti, että se ymmärtäisi ihmisellä olevan ajatuksia ja toiveita. Hevosen pitäisi osata hahmottaa ihmisen ”oikeaa” ja ”väärää”. Sitten hevosen pitäisi vielä haluta loukata ihmistä kyseenalaistamalla tätä johtajuuskäsitettä. Ei hevosilla nykytiedon mukaan ole sellaista mielen maisemaa.

Siksi olen sitä mieltä, että hevosen ja ihmisen välisessä toiminnassa perusajatus voisi olla joku toinen kuin johtajuusajattelu. Se supistaa helposti vuorovaikutuksen virheiden kyttäämiseksi ja jopa toisen osapuolen käskyyttämiseksi. Ei toki aina, mutta riittävän usein, että mielestäni opettajana oleminen olisi toivottavampi ajatushahmotelma ihmisen ja hevosen kannalta. On aivan eri tunne kun ajattelet, että ”Ehkä se ei vielä osaa” kun hevonen toimii toisin kuin haluat. On aivan eri tunne kun tunnistat, että hevonen ehkä osaa kotona, muttei vielä tässä uudessa ympäristössä ja keskityt taas harjoitteluun. On aivan erilaista harrastaa hevosia, kun tunnistat hevosen käyttäytymistarpeiden osuutta sen käyttäytymiseen, kun tiedät miten hevonen oppii ja kuinka siedätät hevosta niin, ettei sitä pelota, jolloin yleensä ongelmakäytöskin vähenee ja jää pois.

Opettaja myös ymmärtää, että alussa kannustetaan oppilasta aivan pienestä yrityksestä. Sitten, kun oppilas osaa, kehutaan seuraavasta vaiheesta. Jos jokin vähän vaikeampi tehtävä ei onnistu, tarkistetaan että siinä tarvittava osaaminen löytyy. Luodaan oppimiselle hyvä ja turvallinen ympäristö. Edetään asteittain. Se toimii ihmisten kanssa, ja eläinten.

Kunnioituksen puutetta vai pelkoa? Ihmistä kohti lavalla tunkeminen on yksi pakokäyttäytymisen muoto. Hevoselle on yhdentekevää, millaiseksi me nimeämme sen, mutta se, miten itse käyttäydymme, on kovastikin väliä.

Julkaissut Minna Tallberg

Hevostenkouluttaja ja valokuvaaja. Horse trainer and photographer.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: