Oletko joskus tavannut hevosen, joka ei lastautunut silloin kun piti? Niin minäkin. Vika ei ollut hevosessa, eikä luultavasti ihmisessäkään. Lastaus on kuin valheenpaljastuskoe: se kertoo auttamatta puutteet koulutuksessa ja hevosen aikaisemmat kokemukset aiheesta.
Olen hevostenkouluttaja ja minulla on eläintenkouluttajan ammatti- ja erikoisammattitutkinto. Olen työskennellyt hevosten ongelmanratkaisun parissa parinkymmenen vuoden ajan ja yleisin syy, miksi minuun otetaan yhteyttä, on lastausongelma. Siksi päätin kirjoittaa kirjan, jossa käyn läpi hevosen lastauskoulutusta alusta loppuun.
Lastausongelma voi syntyä hetkessä tai kehittyä vuosien aikana. Useimmiten syy ei ole se, että ihminen olisi vääränlainen tai tekisi lastauksesta niin sanotusti numeroa. On ihmisiä, joilla ei ole koskaan ongelmia lastata hevosta. He eivät välttämättä itsekään tiedä miksi näin on. Vaikket olisi tällainen harvinaislaatuinen ihmistyyppi, voit silti onnistua lastauksessa kouluttamalla hevosta huolellisesti tehtävään.
Mielestäni hevosen hyvinvoinnin huomioon ottava kouluttaminen on sellainen, jossa aloitetaan kouluttaminen hevoselle helpossa ympäristössä silloin, kun hevosen mielentila on rento ja myönteinen. Kun hevonen oppii, yleistetään opittu asteittain haastavampiin tilanteisiin ja myös mielentiloihin. Sitten täytyy vielä viedä opittu rutiiniksi asti.
Kirjan runko on valmis ja kuvaamme parhaillaan. Vaikka nämä kuvat varusteetta ovatkin, se ei tarkoita, että tämä olisi itsessään mikään tavoite tai että näin olisi koko kirjassa. Hevosta ei kuitenkaan hallita varusteilla vaan huolellisesti kouluttamalla, ja näissä kuvissa näkyy koulutuksen alkuvaihe.
Avaamme kirjan ennakkotilausmahdollisuuden lokakuussa, pysy kuulolla!
Kirjan nuorin valokuvamalli on risteytysponivarsa Taika, 4 kk. Koska kaikki kirjan kuvat otetaan aidossa koulutustilanteessa, niissä näkyy hevosten ensireaktiot uusiin asioihin, kuten vanerilevylle astumiseen! Kuvat: Anna Westerlund.
Brandy on aikuinen, mutta uusiin asioihin herkästi reagoiva hevonen. Se oppi itse hakeutumaan keltaisen patukan alle niin, että sen korvat hipaisivat sitä.
Sahara on ahtaisiin paikkoihin epäilevästi suhtautuva ja aloitimme kouluttamisen siitä, että sen piti kulkea aidan ja kuuden metrin päässä maassa olevan puomin välistä. Tehtävää vaikeutettiin yksi asia ja metri kerrallaan. Saharaa jännittää tässä ihan vähän. Miten tiedän, että vain ihan vähän? Monestakin syystä, mutta jännittynyt Sahara näyttää tältä (kuva alla). Sahara harjoittelee elämässään melko paljon rentoa, leppoisaa liikkumista eteen-alas-muodossa.
Minna Tallberg 