Olen lastauskouluttanut hevosia aika monta vuotta jo. Olisikohan ensimmäinen ammattimainen lastauskoulutuskeikka ollut vuonna 2003. Ensimmäisen oman hevoseni lastauskoulutin niin pieteetillä menemään sisälle traileriin, että kun suljin tarhan portin lopetettuani harjoituksen ja jätin trailerin auki kentälle, Molly rikkoi työhevosmaisella tehokkuudella portin päästääkseen harjoittelemaan lisää. Olen siis mokannut aikaisemminkin.
Yksi asia, johon suhtaudun vakavasti, on turvallisuus ja mahdollisten hevosen säikähtämisen välttäminen. Yritän siis parhaani mukaan järjestä koulutustilanteen niin, että onnettomuuksien sattuminen on epätodennäköistä. Toisekseen yritän aina luoda nopeasti monia onnistuneita kokemuksia ja ladata hevoseen myönteisiä tunteita harjoitteluun, jotta sitten jos jotain sattuukin, pääsemme nopeammin takaisin siihen, mihin jäätiin. Jota tulikin todistettua eilen.
Kuvaamme lastauskirjaa ja eilen vuorossa oli Lukas. Lukaskin on kylmäverinen, asunut meillä jo vuosia, ihan mainio tyyppi. Lukas meni kyllä traileriin ja autoon jo tullessaan, mutta melko vauhdikkaasti eli jännittäen, joten Lukaksen kanssa harjoittelimme eilen portaatonta säätämistä eli askel sinne, askel tänne ja välillä tärkeintä, eli seisomista. Sitä ennen ajoin trailerin kentälle Avantilla, pysäköin suoraan (näyttää kuvissa paremmalta) ja hain riimun, narun, palkintovalkuaisrehut ja hanskat. Ajoin Avantin pois kentältä ja hain auton tilalle. Kuvaaja tarkisti, että peruutin auton kohdalle eli aisa peräkoukun yli. Nousin autosta, menin sulkemaan ajoportin, hain hevosen ja ryhdyimme harjoitteluun.
Niin. Jotain jäi välistä, niin satoja kertoja kuin olen eri hevosten kanssa tätä tehnyt. Kun Lukas oli harjoitellut puomien väliin asettumista, eri päin seisomista traileriin nähden, traileri kiinni, puoliksi auki ja auki, lähdimme tekemään samaa kohti traileria. Ja kun Lukas astui sillalle ja nojasi eteenpäin, työhevosen painollaan, tuli maanjäristys. Tai siltä se siis tuntui. Oikeastihan olin unohtanut sen, minkä painotan aina ja jokaiselle lastausharjoittelijalle, eli trailerin kiinnittäminen autoon. Lastaussilta toimi vipuvartena ja Lukaksen paino sai koko trailerin keikkaamaan. Kuten olen satoja kertoja sanonut ja kirjoittanut, että voi käydä.
No, onneksi tässä oli kyse ihan omasta hevosestani ja vieläpä sellaisesta, jonka kanssa olen jo tehnyt vähän juttuja. Luonteeltaan se ei myöskään ole pelokas. Lukas astui pois sillalta ja väisti kolme askelta poispäin, kävin kiinnittämässä trailerin autoon, harjoittelimme nopeasti vähän lisää huomattavan paljon suuremmilla kertapalkinnoilla ja pääsimme taas siihen, että Lukas seisoi sillalla, joka oli jo aika paljon vakaampi. Nyt muistan taas muutaman tuhat kertaa.
Tässä tapauksessa kävi siis ihan hyvin. Mutta olisin kyllä ollut jonkin verran raivoissani itselleni, jos hevonen olisi ollut eri, vaikka se syntymäpelokas tai lastausongelmainen.
Älkää harjoitelko lastausta ilman, että traileri on kiinnitetty autoon. Koskaan. Kiitos.
Minna Tallberg 