Eilen sitten sanoin sen:
”Kyllä omien kasvattien lastauskouluttaminen on IHANAA!”
Taika-varsa harjoitteli eilen elämänsä toista taitoa (ensimmäinen oli vanerilevylle astuminen) eli traileriin menemistä. Oppi tietenkin, ensin astumaan sillalle, sitten peruuttamaan sieltä ja lopuksi seisomaan sisällä. Tämä on ensimmäinen varsani, jolle on käytettävä koulutuksessa ruokapalkintoja. Se tykkää sinänsä kyllä rapsutuksista, mutta ei aina eikä oikein riittävästi jotta saisi toistoja tehtyä. Emänsä kanssa se syö jo valkuaislisää, ja niitä samoja tiivisteitä käytin palkintoina, 1-2 kappaletta per kerta.
Jos saisin päättää, kaikille maailman hevosille ensimmäiset lastauskerrat olisivat juuri tällaisia. Vapaus harjoitella asentotuntoaan eli miten sillalle astutaan ja miten peruutetaan sieltä pois. Paljon ihania asioita sisällä, oli ne rapsutuksia tai sitä ruokaa, mitä muutenkin syödään. Ei vielä matkustamista. Ja sitten yksi asia kerrallaan emän kanssa: sulkeminen ja seisomiseen rutiini. Jos jokainen hevonen kävisi trailerissa syömässä aamupalaa kolme kertaa viikossa, lastausongelmia olisi paljon vähemmän.
