Lastauskirjan kuvitus on yli puolivalmis ja sadepäivänä käyn kuvia läpi. Kun kuvataan hevosten kouluttamista, kuvia kannattaa ottaa paljon, koska et ikinä voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei silleen kovinkaan dramaattisella tavalla, mutta jotain mielenkiintoista. Eli kuvia on aika monta tuhatta. Rakas puolisoni on suostunut (en pakottanut, ihan mielellään mukana!) kuvaamaan, kun koulutan.
Ajattelin tehdä tähänkin kirjaan pari aukeamaa rennon ja jännittyneen hevosen eroista. Ja kirjaan tulee myös pari eri tapaa saada hevonen liikkumaan lastaukseen sopivassa muodossa. Joskus käy nimittäin niin, että menneisyyden kokemuksista johtuen hevonen lähinnä reagoi niskaan tulevaan paineeseen jännittymällä ja vetämällä taaksepäin. Sitäkin kannattaa kouluttaa pois, mutta lastauskouluttaa voi samalla rinnakkain, kunhan ei kiristä narua.
Lastausfilosfiaani (tosi hieno sana koulutustavalle) kuuluu nykyään kaksi asiaa yli muiden: Kuljetustaito on seisomistaito ja tottumista ei voi kiirehtiä. Jotta hevonen voi tottua, sitä täytyy siedättää. Eli totuttaa asteittain. Käytännössä se tarkoittaa, että välillä hevosta ei kannata pyytää enää yhtään askelta lähemmäksi, vaan antaa sille tilaisuuden tottua. Silloin on laiskalle ihmiselle ainakin kätevää, jos pystyt tekemään jotain sillä välin, jotta palkitsemistiheys pysyy järkevänä ja hevonen ei vaan sano heipat, lähden syömään heinää kavereiden viereen aidalle. Minulla on muutamia juttuja, joita on helppo toteuttaa, yksi on pään laskeminen, toinen kohteen koskettaminen ja kolmas asettumista oikealle ja vasemmalle.
Tähän kuvasarjaan malliksi valikoitui arabitammamme Sahara. Se on herkkä ja liikkuva ja jännittyessään kirahvikin jää toiseksi. Se reagoi suuresti jos luulee olevansa satimessa tai vaarassa. Se harjoittelee meillä aika paljon rauhallisia asioita. Ja pään laskemista. Joskus helpoin tapa saada hevonen laskemaan päänsä on itse kumartua eteenpäin, monesti hevonen peilaa liikettä ihan automaattisesti. On jopa tutkittu, että pään pitäminen alhaalla laskee hevosen verenpainetta, mutten menisi niin pitkälle että väittäisin pelkän pään laskemisen vaikuttavan rauhoittavasti. Sen tiedän kuitenkin, että sadoilla toistoilla tehty rauhallisen mielentilan tehtävä voi toimia rauhoittavasti kun hevonen kiihtyy.
Eli opetin tuon saman Saharallekin. Johon se näytti tältä: ”Hei kaveri, onko sulla kaikki hyvin?” -ilme.
Mainos: Kirja ”Toimiva lastaus” tulossa myöhemmin syksyllä.
Minna Tallberg 