Ratsastuskoulu 2.0

Kesän alussa kyselin hevosyrittäjäryhmässä kiinnostusta keskustella ”Ratsastuskoulu 2.0” -konseptista, sillä yksi hevosen hyvinvointiin kiinteästi vaikuttava asia on ratsastuskoulut. En ole koskaan pitänyt ratsastuskoulua, joten oli tosi mielenkiintoista kuulla alan ammattilaisten mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta. Itsehän olen kiinnostunut hevosten hyvinvoinnista ja hevosharrastuksen ja -urheilun tulevaisuudesta, ja melkein kaikki ratsastajat aloittavat ratsastuskoulussa.

Maailma ympärillämme on muuttunut. Enää ei voi käskeä oppilasta potkimaan tai lyömään hevosta ja olettaa, ettei kritiikkiä tule. En tarkoita, että näin opetettaisiin enää kovin monessa paikassa, mutta sellaisiakin on.

Millainen sitten olisi uudenlainen ratsastuskoulu, sellainen, jossa hevosen hyvinvointi olisi mahdollisimman hyvä? On jo olemassa monenlaisia sellaisia, ja tässä olisi hyvä hetki vähän rummuttaa omia hyviä toimintatapoja! On nimittäin vain lyhyen ajan kysymys, milloin muutos onkin jo pakollinen. Vanha armeijan tapa opettaa ja myös se, miten oppilaiden käsketään toimia, jos hevonen ei niin sanotusti toimi, ovat jo jäämässä historiaan.

Siitä emme pääse mihinkään, että aloitteleva ratsastaja on hevoselle vähemmän mukava kannettava kuin kokeneempi. Siitäkään emme pääse mihinkään, että jos haluaa oppia ratsastamaan, pitää ratsastaa. Mutta miten voisimme järjestää asiat niin, että ratsastuskouluhevosenkin elämä olisi mahdollisimman hyvää?

Siihen sisältyy samat asiat kuin muillakin hevosilla: hyvä terveys, mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden hevosten kanssa, mahdollisuus liikkua vapaana ja tehdä valintoja. Korsirehu lähes jatkuvasti saatavilla. Siihen sisältyy myös oikeus epämukavuuden välttämiseen (sopivat varusteet ja niiden käyttö) ja myönteisiin tunteisiin.

Itse mietin siis sitä, että jotta ratsastuksen oppiminen olisi sille toiselle osapuolelle, hevoselle, myönteinen kokemus, kannattaisi siihenkin lisätä sitä positiivista vahvistetta. Käytännössä nimittäin hevonen oppii kyllä useimmiten pitämään vähän rankemmista tai jopa hieman enemmän epämukavuutta aiheuttavista tehtävistä, kunhan ne johtavat haluttuun lopputulokseen eli palkintoon. Näin käyttäytymisen ylläpitämisen kannalta: Jotain haluttua käytöstä ylläpitää. Onko se palkinnon tavoittelu ja saaminen vai esimerkiksi rankaisun välttäminen? Ei ole aivan sama, kummasta on kyse.

Olisiko mahdollista, että järjestelmällisellä palkintojen käytöllä hevonen alkaisi suhtautumaan sekä oppilaisiin että työhönsä myönteisesti? Pieniä palkintotaukoja tulisi tiheästi, mutta olisiko siitä haittaakaan? Tauot ovat muutenkin tarpeen muutaman minuutin välein.

Täsmällinen palkitseminen on tärkeää silloin, kun hevoselle opetetaan uutta, mutta jo koulutetulle hevoselle palkinnon täsmällisellä ajoituksella ei ole niin tarkkaa väliä. Se, mitä palkinnoilla saa aikaan, on kuitenkin työmotivaatiota ja myönteisiä tunteita. Silloinkin, kun se ratsastaja vasta opettelee ja on tasapainoton kannettava.

Vaihtelevuutta kokonaisuuteen.on toinen asia, mitä mielestäni voisi lisätä. On absurdia, että hevoseen, elävään ja tuntevaan eläimeen, suhtaudutaan jossain määrin edelleen hieman kuten kuljetusvälineeseen. Jos maksetaan vain siitä, että saa ratsastaa tunnin (tai 45 minuuttia) ja sitä ennen ehkä laittaa hevoselle varusteet ja taluttaa sitä kentälle tai maneesiin, jää niin paljon sekä oppimatta että kokematta. Suurin osa, väittäisin. Voi esimerkiksi jäädä kokematta yhteyden molemminpuolisuuden.

Olen varma, että kaikki hevosharrastajat pitävät hevosista. Mutta pitävätkö kaikki hevoset hevosharrastajista? Tähän voisi rakentaa siltaa, jossa liikennettä olisi molempiin suuntiin.

Hevosen lähellä oleminen tuo ihmiselle hyvinvointia. Sen läheisyyden ei aina tarvitsisi olla sitä, että hevosen päällä istuu. Maastatyöskentely, yhdessä oleminen, erilaisten tehtävien opettaminen, metsässä lenkkeily yhdessä, ihmisen ja hevosen kehonhuolto, jumppaa maasta käsin ja toiseen tutustuminen ilman ennakko-odotuksia – kaikki tämä on myös hevosharrastus. Ratsastuskoulu 2.0:ssa voisi olla mahdollisuus tähän kaikkeen.

Millainen olisi sinun ratsastuskoulu 2.0?

Julkaissut Minna Tallberg

Hevostenkouluttaja ja valokuvaaja. Horse trainer and photographer.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: