Joulukalenteri 3

Hyvää huomenta ja tervetuloa ihmettelemään kanssani hevostenpitoa. Luin ruotsalaisen Linda Kjellbergin väitöskirjaa ”Horse stables in the 21st century : aspects of management, behaviour and health” https://publications.slu.se/?file=publ/show&id=119365 jossa on koottuna useampi jo julkaistu artikkeli Flyingen ja Strömsholman hevosten pihatto- versus tallissapidosta.

Kuten ehkä tiedätkin, meidän hevoset asuvat pihatossa. Päädyin tähän hevostenpitotapaan noin vuonna 2003, kun lueskelin silloisia tutkimuksia hevosten käyttäytymisestä ja terveydestä Tuire Kaimion tekeillä olevaa Hevosen kanssa -kirjaa varten. Sitä ennen minunkin hevoset tulivat joka ilta sisälle erillisiin karsinoihin yöksi.

Kjellbergin väitöskirjassa todetaan samaa kuin omat kokemuksenikin ovat: Hevosten terveys on pihatossa parempi ja tämä johtuu todennäköisesti siitä, että hevoset saavat liikkua halutessaan ja toteuttaa sosiaalisia käyttäytymistarpeitaan. Tutkimusten hevosista vain karsinassa pidettävillä hevosilla esiintyi ähkyjä, pihattohevosilla ei lainkaan.

Riskit ovat pito-olosuhteista riippuen erilaiset: Karsinahevosilla oli enemmän ähkyjä ja ei-tapaturmaisia ontumisia, kun taas pihattohevosilla oli enemmän potkuvammoja. Kuitenkin mitatessa sairauslomapäiviä pihattohevosilla oli niitä vähemmän kuin karsinahevosilla ja loukkaantumisia oli yhtä paljon pitotavasta riippumatta. Muutokset hevosryhmässä altisti vammoille.

Molemmissa paikoissa käytössä oli automaattiset ruokinta-asemat ja niiden ympärillä havaittiin enemmän aggressiivista käyttäytymistä kuin muualla. Sekä heinä että väkirehut syötettiin automaatista, heinä jaettuna jopa 20 annokseen, ja kuivikkeena oli useimmiten olkea. Ruokintapaikkoja oli vähemmän kuin hevosia, 6 kappaletta, mutta hevosilla oli tarjolla vapaasti olkea syötäväksi yhdellä ruokintapisteellä. Mietin itse sitä, että hevonen on kuitenkin sosiaalinen syöjä, joten itse kannatan sitä ”ruokapaikkoja yksi enemmän kuin hevosmäärä” stressin vähentämiseksi. Tiedän, automaattiruokintajärjestelmä on todella kallis.

Tilaa oli omasta mielestäni todella vähän parissa tutkimuksessa, 175-218 neliömetriä hevosta kohden, ja Kjellberg pohtikin, että tilaa tulisi olla enemmän. Toisessa tutkimuksessa (Flauger ym) on todettu, että kun tilaa on enemmän kuin 331 neliömetriä hevosta kohden, aggressiivinen käyttäytyminen ei enää vähene, eli tämä voisi olla tilan minimivaatimus ryhmässäpidossa.

Yksi asia, johon tämä tutkimus (yhdessä toisen vastaavan tulosten kanssa) tulee vaikuttamaan tulevaisuuden hevostenpidossa on hevosen makuukäyttäytyminen. Kun yli 160 cm korkean hevosen vähimmäistilavaatimus on 9 neliömetriä, ja jollei hevosia ruokita makuuhalliin, riittää 80% tästä eli 7,2 neliötä, tutkimuksissa on todettu, että vasta noin 15-18 neliön tila hevosta kohti riittää siihen, että hevonen on makuulla yhtä paljon kuin karsinassa asuva hevonen. 8-9 neliötä hevosta kohti antaa makuullaoloajaksi villinä eläviä hevosia vastaavat määrät.

Kaikenkaikkiaan kiinnostava väitöskirja, varsinkin kun Strömsholman ilmasto on lähellä Etelä-Suomen vastaavaa. Flyinge on aivan Ruotsin eteläosassa ja lähinnä Liettuan korkeudella. Hevonenhan on kylmiin olosuhteisiin sopeutuva eläin, eli tulokset ovat käyttökelpoisia myös pohjoisemmassa.

Hevonen on aito laumaeläin, jolle lähtökohtaisesti sopii ryhmässäpito. Sellaisille harvoille poikkeusyksilöille, jotka eivät totuttelun jälkeenkään sopeudu elämään yhdessä toisten hevosten kanssa, yksityinen ”rinnakkaispihatto” lienee hyvä tapa varmistaa hevosen mahdollisimman lajityypillisen elämän ja siihen kuuluvat myönteiset tunteet.




Julkaissut Minna Tallberg

Hevostenkouluttaja ja valokuvaaja. Horse trainer and photographer.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: