Hei lumisateeseen ja tsemppiä heille, jotka siirtävät lunta paikasta toiseen. Mutta melkein joka asiassa on valoisakin puolensa, ja tässä tapauksessa sehän on hevosten jumppautuminen. Ja ihmisenkin!
Jossain olen kuullut hevosille opetettavan passagen sellaisessa sopivan korkuisessa vedessä, jossa hevonen kytkee automaattisesti oikeat lihasketjut ko. liikkeen aikaansaamiseksi. Tässä etelässä noin 40-50 sentin puuterilumessa tarpoen tuli taas mieleen, että nyt jos joskus kannattaisi naksutella ja viskoa porkkanoilla, kun hevoset menee itsekseen sellaista sairaan hienoa ravia.
Hevosen rakenne antaa jonkunlaiset raamit sille, mikä on kyseiselle yksilölle helppoa ja mikä vaikeaa. Jossain kulkee sitten ehdottomat rajat, mikä on kyseiselle yksilölle mahdollista ja mikä ei. Kouluttamalla hevosta eli vahvistamalla, palkitsemalla, siitä, mikä on kyseiselle hevoselle hyväksi harjoitella, hevonen ryhtyy yllättävän usein itsekin harjoittelemaan samankaltaisia asioita liikkuessaan muiden kanssa tarhassa.
Hevosen kipu puhututtaa omassa somekuplassani ja kirjoitan tässä joku päivä siitä vähän lisää. Tässä vaiheessa kuitenkin vinkki: Eläinlääkäri, kipuun erikoistuneen sellaisen eli Ann-Helena Hokkasen eilinen luento hevosen kivusta: https://www.youtube.com/watch?v=wR1W_VKNi6g&feature=youtu.be
Minna Tallberg 