”Hevonen voi kuulla ihmisen sydämen sykkeen yli metrin päähän” kertoo somen ihmeellisessä maailmassa kiertävä meme. Vai voiko? Ei ilmeisesti voi. Somekuplassani myrskysi hetken, kun David Marlin postasi tämän Facessa ja jotkut tätä jakaneet suuttuivat. Hevoset ovat aivan ihmeellisiä eläimiä monellakin tavalla, mutta juuri tämä tarkan etäisyyden väittämä ja sitä seuraavat lauseet olivat kyllä siitä erikoisemmasta päästä. Muistan nimittäin etsineeni tutkimustulosta tuosta aiheesta silloin, kun siihen ensimmäiseksi törmäsin, eikä löytynyt.
Tämä ei tarkoita, etteikö hevonen aistisi monia asioita, joista vain joitain on tutkittu. Kuitenkin mietin vain joskus, kun kuulen kaikkea, mitä hevosten ominaisuuksiin luetaan, että eikö hevonen itsessään voisi riittää? Tarvitaanko hevoseen laittaa sellaistakin, jota sillä todennäköisesti ei kuitenkaan ole? Hevonen on herkkä, sosiaalisesti taitava, nopeasti oppiva ja erinomaisen muistin omaava eläin, jolla on erittäin hyvä hajuaisti ja kyky oppia jopa ihmisen ilmeiden tarkoitusta. Se pystyy tuntemaan kehossaan paljon meistä ihmisistäkin. Tämä selittää jo monta asiaa. Mielestäni hevosen ei tarvitse omata mitään yliluonnollisia kykyjä. Se ei tee siitä hienompaa. Se on jo hieno.
Muutamia vuosia sitten somessa kiersi vastaavaa ”Coloradon yliopiston loimitustutkimuksen” mukamas-tuloksia -kirjoitus. Ihan jonkun omasta päästään keksimä asia sekin. Some antaa meille paljon, mutta siirtää myös median tekemää uskottavuusarviointia meille kaikille. Ei siitä, että joskus menee halpaan ja jakaa jonkun toiveajattelumemen, tarkoita että on tyhmä. Sitä tapahtuu ihan meille kaikille. Oli meinaan vähän hupaisaa lukea kommenttia, että tuohon alun memeen uskomatta olevat ovat joukkohurmiossa kuten natseja tukeneet saksalaiset aikanaan (suunnilleen näin se meni, I kid you not).
Lupasin eilistä webinaaria pitäessäni laittaa hevosten tunteisiin ja eleisiin liittyvät tutkimukset tänne, se voi mahdollisesti mennä huomiseen, mutta tulossa on.
Minna Tallberg 