Vuoden pimein päivä! Kohta on valoisampaa! Tänäään ajattelin paitsi hiekoittaa tarhaa, myös kirjoittaa ruokapalkintojen käytöstä hevosten kouluttamisessa. Tai oikeammin vähän siitä, ettei niiden käyttämisessä ole mitään uutta. Suomessa ehkä, en tiedä, mutta kansainvälisesti ei.
Mitä sanoi kaikkien lainaama Xenophon, joka eli noin 2300 vuotta sitten?
”On this principle, at the sound of the trumpet or the shout of battle the rider should avoid coming up to his charger in a state of excitement, or, indeed, bringing any disturbing influence to bear on the animal. As far as possible, at such a crisis he should halt and rest him; and, if circumstances permit, give him his morning or his evening meal.”
Vastaehdollistamista eli myönteisten tunteiden liittäminen johonkin epämiellyttävään tapahtumaan. Lisäksi tunteiden tarttumisesta ja oppimisesta.
Bourgelatin ”A New System of Horsemanship” 1700-luvulta: ”With respect to the Noise of Arms and Drums, let your Horse hear them before you give him his Oats: Do this regularly every Day, for some time, and he will be so used to them as not to mind them.”
Sama, ja tässä hyvä käsitys klassisen ehdollistumisen oleellisesta ilmiöstä eli siitä, että uusi ärsyke tulee ennen palkintoa, jotta yhdistyisi oikein. Jos viivettä on enemmän, hevonen joutuu ketjuttamaan tapahtumia yhteen eli oppiminen on hitaampaa, mutta hevonen oppii nopeasti kuitenkin.
Whyte-Melvillen ”Riding Recollections” 1878: ”I recollect one morning riding to covert with a Dorsetshire farmer whose horses, bred at home, were celebrated as timber-jumpers even in that most timber-jumping of countries. I asked him how they arrived at this proficiency without breaking somebody’s neck, and he imparted his plan.
The colt, it seemed, ran loose from a yearling in the owner’s straw-yard, but fed in a lofty out-house, across the door of which was placed a single tough ashen bar that would not break under a bullock. This was laid on the ground till the young one had grown thoroughly accustomed to it, and then raised very gradually to such a height as was less trouble to jump than clamber over. At three feet the two-year old thought no more of the obstacle than a girl does of her skipping-rope.
After that, it was heightened an inch every week, and it needs no ready reckoner to tell us at the end of six months how formidable a leap the animal voluntarily negotiated three times a day. “It’s never put no higher,” continued my informant; “I’m an old man now, and that’s good enough for me.””
Voiko paremmin kouluttaa? Positiivinen vahviste, asteittainen tehtävien vaikeuttaminen hevosen fyysisen kehityksen tahdissa.
Kyllä, olen poiminut juuri ne kohdat kirjoista, jotka sopivat tähän blogikirjoitukseen.
Tokihan positiivisen vahvisteen käyttö hevostenkin kanssa on muuttunut niiltä ajoilta, ja hyvä niin. Mutta ei tämä ruokapalkintojen käyttö ole mitään salatiedettä, eikä edes vaadi ihmiseltä vuosien opiskelua, jotta se jotenkin auttavasti sujuisi. Periaatteet ovat yksinkertaisia:
1. Sitä saat, mitä vahvistat. Jos hevonen saa ruokaa, kun se potkii karsinan ovea, tämä vahvistuu. Jos hevonen saa ruokaa, kun se kokoaa itseään, tämä vahvistuu.
2. Se käytös vahvistuu, jota harjoitellaan. Jos hevonen odottaa paikallaan neljä kaviota maassa ja pää suoraan eteenpäin ja ruoka annetaan sen suuhun, tämä vahvistuu. Jos hevonen on paikallaan, heiluttaa sitten päätään kohti ihmistä ja tepastelee ja ruoka annetaan sen suuhun, tämä kaikki vahvistuu.
3. Palkinnon saaminen herättää myönteisiä tunteita (ilo, riemu). Palkinnon menettäminen tai saamatta jääminen herättää epämiellyttäviä tunteita (turhautuminen, raivo, suru). Hyvin motivoiva palkinto (porkkana, leipä, kaura) saa aikaan suuria tunteita skaalan molemmissa päissä. Vähemmän motivoiva palkinto (heinä) saa aikaan maltillisempaa tunteiden voimakkuutta.
4. Jos hevonen suhtautuu ruokaan kiihkeästi tai aggressiivisesti, sillä voi olla nälkä, mahahaava tai sitä voi jännittää. Anna hevoselle aina heinää ennen kouluttamista. Hoida eläinlääkärin avulla mahahaava pois. Aloita kouluttaminen sellaisessa ympäristössä, jossa hevonen on rento.
5. Turhautumista voi hoitaa pitämällä alussa palkitsemistiheyden korkealla eli palkintovälin mahdollisimman lyhyenä. Voi myös opettaa hevosta, ettei se saa palkintoa näyttämällä turhautumistaan, eli odottaa turhautumisen aiheuttaman sammumispurkauksen loppumista ja palkitsemalla vasta, kun hevonen ei yritäkään enää tavoittaa ruokapalkintoa.
6. Kun koulutat hevosta palkitsemalla ja teet sen riittävän hyvin, tutut periaatteet muuttuvat. Koulutuksen, ratsastuksen jne. aloittamisesta tulee hevoselle itsessään palkitsevaa, koska se johtaa joskus palkintoihin. Hevonen muuttuu yritteliääksi ja toimeliaaksi. Työskentelyn lopettamisesta ja tauoista tulee rankaisuja. Esimerkiksi hevosta, jota on ennen saanut hakea tarhan perältä töihin ja joka on pysähtynyt ratsastuskentän portilla tai yrittänyt lähteä portista ulos kesken ratsastuksen, voi jonkun aikaa palkitsemalla koulutettuna tehdä näitä kaikkia asioita toisin päin.
Nauhoitan tänään ”Ruokapalkintojen alkeet” -webinaarin. Se tulee ilmaiseksi nähtäville https://www.sempatia.fi/ -sivustolle, joka on yhteistyökouluttaja Miia Kantinkosken ja minun yhteinen projekti.
Minna Tallberg 