Joulukalenteri 23


Päivän aihe: Mielenkiintoinen ilmiö versus tavoiteltava asia versus koulutuksen laadun arviointikriteeri. Palaan toukokuussa oman erikoisammattitutkinnon näyttöpäivän jälkeiseen aiheeseen eli contrafreeloading, varovainen suomennos ”ansaitsemishalu”. Kyseessä on mitä hauskimmasta palkitsemalla kouluttamisen sivuvaikutuksesta, kun hevonen mieluummin suorittaa ja saa palkinnon sen sijaan, että se vain söisi saman palkinnon astiasta.

Termi contrafreeloading on peräisin 1960-luvulta, jolloin tutkija Glen Jensen julkaisi artikkelin ”Preference for bar pressing over ”freeloading” as a function of number of rewarded presses” (Journal of Experimental Psychology, 65(5), 451–454. https://doi.org/10.1037/h0049174) jossa hän kuvasi ilmiötä, jossa rotat mieluummin söivät ruokaa, jonka saivat painettuaan tankoa, kuin samaa ruokaa astiasta tarjottuna.

Ilmiötä on sittemmin todettu monella eläinlajilla ja toisin kuin voisi olettaa, se ei aina liity oppimiseen. Voi olla, että kesyeläimen rajattu elinympäristö tekee käyttäytymistarpeiden toteutumiseen vajetta, ja tämä tekee toiminta+ruoka -vaihtoehdosta suositumman. Itse huomaan sitä monesti kouluttaessani hevosia, ne saavat useimmiten tauolle mennessään pari kourallista palkintoruokaa astiaan ja joskus ne jäävät osittain syömättä, koska hevoset jatkavat mieluummin työskentelyä. Olen nähnyt hevosia, jotka mieluummin nyhtävät heinänsä verkosta kuin syövät sitä viereisestä kasasta.

Mutta. Voi hitsi, kirjoitankohan ikinä mitään, missä ei olisi yhtään muttia? Mitä yleisempi palkitsemalla kouluttaminen on hevosten kanssa, sitä enemmän olen ollut huomaavinani tietynlaista ehdottomuutta siinä, mitä pidetään parhaimpana mahdollisena kouluttamisena. Tämäkin on varmasti inhimillistä, kaikkihan me uskomme toimivamme parhaalla mahdollisella tavalla, mutta rajansa kaikella.
Hevosia voi kouluttaa ihan riittävän hyvin ja riittävästi niiden hyvinvointia huomioon ottaen ja parantaen ilman, että esimerkiksi tätä contrafreeloadingia näkyisi lainkaan. Se on mielestäni kiinnostava ilmiö, ei mikään laadun merkki tai edes kovin tavoiteltava asia.

Hevosten kanssa tehdessä älyttömän moni asia vaikuttaa siihen, millainen tulos tarkalleen on ja millaisia ilmiöitä siihen liittyy. Voi olla, että hevonen, jonka elinympäristö ja liikunta on lähellä kesyhevoselle ihanteellista, ei koe yhtäläistä tarvetta toimintaan kuin rajatummassa ympäristössä elävä. Voi olla, että hevosen terveydentila ei ole aivan optimaalinen.

Voi olla, että kouluttaja ei vielä osaakaan toimia täydellisesti, kuten kukaan muukaan kouluttaja ei osaa. Voi olla, että hevosella on sitä painolastia edellisestä elämästään, eli opittu painaa yksilöä enemmän kuin jotain toista yksilöä. Tai mikä tahansa muu syy, miksei tuo hevonen, toisin kuin ne, joita koulutin EAT-näytössäni, jätä kaurat kippoon ja tule odottamaan kouluttamisen jatkumista.

Kun koulutat hevosta niin, että se aktiivisesti osallistuu koulutukseen ja pystyy saavuttamaan palkinnon, se riittää. Ei tarvitse olla täydellinen, ja vaikka haluaisi olla, juuri tuo contrafreeloading ei ole mikään täydellisyyden mittari.

Varsa oppii alustalle menoa ja astuu levylle ensimmäistä kertaa. Kuva: Anna Westerlund.

Julkaissut Minna Tallberg

Hevostenkouluttaja ja valokuvaaja. Horse trainer and photographer.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: