Hyvinvointiuutisia Tanskanmaalta

Tanskan eläineettinen toimikunta on antanut lausunnon hevosten käytöstä urheilussa. Itse olen tavannut tätä toistaiseksi vain tanskaksi saatavaa julkaisua (joka löytyy täältä: https://detdyreetiskeraad.dk/udtalelser/udtalelse/pub/vis/publication/udtalelse-om-brug-af-heste-til-sport-2023 ) iloisen yllättyneenä ja päällimmäinen tunne sen melkein kokonaan lukeneena on helpotus. Miksi?

Kun teimme Tuire Kaimion, Anna Kilpeläisen ja Mintti Rautioahon kanssa Suomen Ratsastajainliiton tilaaman Hevosen hyvinvointi -luentokiertueen runkoa kahdeksan vuotta sitten muistan ajatelleeni paljonkin sitä, että hevosalaa pitäisi käydä läpi kokonaisuudessaan ja peilata sitä, mitä me teemme, siihen, mitä tiede sanoo hevosesta eläimenä, sen käyttäytymisestä, oppimiskyvystä ja millaisin menetelmin sitä voisi kouluttaa ja käyttää niin, että sen hyvinvointi olisi nykyajan eläinkäsityksen ja yhteiskunnan arvojen mukaisesti riittävän hyvä.

Hirveä homma. Mutta tanskalaiset tekivät sen! Työ on aloitettu vuonna 2019 ja 52-sivuinen lausunto julkaistiin nyt. Toimikunta on kuullut paitsi hevosalan sisällä toimivia asianosaisia, myös varsin laajasti käyttäytymistieteilijötä. Aivan mahtavaa.

Miksi tämä on ollut niin tarpeen? Hevosalalla on monia tapoja, jotka ovat tulleet muuttumattomina tuhansien vuosien takaa. Esimerkkinä Ksenofon, ajalta ennen ajanlaskumme alkua: ”Jos hevonen ei hyppää, mätki sitä kunnolla.” Kenttäkilpailijakultamitalisti ja laukkahevosvalmentaja 2300 vuotta myöhemmin käytännössä: Sama.

Tässä lausunnossa käy ilmi se, mitä olen kaivannut vuosia ja vuosia: Että keskustellaan asioista, ei mielikuvista ja mutuilusta. On turhauttavaa yrittää keskustella siitä, miten koulutuksella voisi vaikuttaa esimerkiksi hevosen suuterveyteen, jos toinen osapuoli kertoo, miten hevonen rakastaa kilpailuja ja siksi tahallaan vetää ohjista. Näin hieman kärjistäen.

Toimikunta antaisi hevosalalle vuoden verran aikaa tehdä muutoksia esitysten mukaisesti, jonka jälkeen se suosittelee lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin ryhtymistä (oma lainsäädäntö hevosten käyttämisestä urheilussa).

Tein muutamia poimintoja, jotka tulevat tässä, ei missään järjestyksessä. Epävirallinen käännös © Minna Tallberg.

”Toimikunta ei sinänsä näe ongelmaa siinä, että hevosia käytetään urheilussa. Se pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että poistetaan käsitettä hevosesta ”urheilijana” ja sen sijaan puhutaan avoimesti siitä, että kaiket kilpailulliset ja urheilulliset tavoitteet ovat ihmisen.”

”Toimikunta toteaa, että kilpailuissa olisi palkittava vain sellaisia suorituksia, joissa hevonen ei ilmennä konfliktikäyttäytymistä, kipua tai muunlaista epämukavuutta.”

”Hevosen kaulan ylitaivutus (rollkur, hyperfleksio, low-deep-round, Minnan huomautus) voi vaikeuttaa hevosen selän pitämistä ylhäällä ja takajalkojen tuomista rungon alle, ja ylitaivutus voi lisätä selkä- ja jalkaongelmia. Hevosen pitäminen ylitaivutetussa asennossa voi rajata hevosen näkökenttää, ja sekä tämä että häiriöt nielussa, ilmateissä ja/tai puuttuva mahdollisuus vapaasti liikuttaa päätä ja kaulaa voi tehdä hevosesta epävarman ja pelokkaan.”

”Monia hevosia ratsutetaan 3-vuotiaina ja niitä ryhdytään käyttämään ratsuina 4-vuotiaina. Hevosen luusto on kuitenkin valmis vasta 5-6-vuotiaana, ja selkä sekä kehon yläosa kehittyy viimeisinä. Liian suuri rasitus hevosen keholle liian varhain voi lisätä riskiä ontumille ja vammoille. Ihmisen toiveet hevosen nopeasta kehityksestä, jotta se esim. voi osallistua kilpailuihin, voi täten aiheuttaa hevosen hyvinvoinnille riskin.”

”Toimikunta on sitä mieltä, että osa hevosista voi olla valmiita kilpailuihin nelivuotiaina, mutta eivät kaikki, ja suosittelee kilpailuikärajan nostamista vähintään yhdellä vuodella. Tämä koskisi myös oritestejä. Hevosen ikä olisi sen todellinen ikä, eli syntymäpäivänsä jälkeen se olisi viisivuotias, ei kuten nykyään 1.1.”

”Kieliside on kiellettävä, sillä se toimii vain pakotteena ja aiheuttaa hevoselle todennäköisesti suurta epämukavuutta.”
Mainittakoon, että toimikunta käytti esimerkeissään ratsuja, ja käytännössä koulu- ja estehevosia, sillä ne ovat selvästi suurin hevosalan joukko. Ravihevosvarsoja syntyy Tanskassa 500-600 vuodessa, laukkahevosia vähän yli 100, rekisteröityjä DWB-varsoja (joka on siis vain osa ratsuvarsoista) yli 3000. Ratsuilla ei käytännössä esiinny sellaista, että kieli tukkisi hengitysteitä vaan kielisidettä käytetään vain estämään hevosen kielen liikuttamista eli se on pakote, jonka käyttöön ei sisälly se, että hevonen voisi oppia välttämään sen painetta.

”Toimikunta suosittelee, että hevosala määrittelee enimmäisajan, jonka hevonen saa olla pois omasta elinympäristöstään esimerkiksi kilpailumatkoilla tai valmennuksessa.”

”Eniten käytetyt koulu- ja estehevoset voivat olla matkoilla kolmanneksen vuodesta kilpailuja tai valmentautumista varten. Silloin ne eivät välttämättä useinkaan pääse isoon tarhaan tai laitumelle.”

”Toimikunta muistuttaa, että varusteita on käytettävä vain siihen, että hevonen ymmärtää mitä siltä pyydetään, ei rankaisuun tai pakottamiseen. Varusteet eivät saa muuttaa hevosen luonnollista liikkumistapaa, häiritä hevosen aisteja tai fysiologiaa tai lukita hevosen jonkun kehonosan tai kehon asennon paikalleen, niin että hevonen näyttää merkkejä epämukavuudesta, kivusta tai konfliktikäyttäytymisestä. Varusteet eivät saa estää mahdollisuuksia arvioida hevosen näitä asioita ilmentäviä eleitä.”

”Toimikunta esittää, että kaikkia kilpailuihin osallistuvia hevosia tarkistetaan vammojen varalta, ml. suuvauriot, sekä ennen että jälkeen kilpailusuorituksen ja vammat merkitään keskusrekisteriin. Toimikunta esittää, että kilpailuissa hevosen hyvinvointia valvoisi puolueettomat, koulutetut valvojat.”

”Toimikunta toteaa, että dopingtapauksia näyttää olevan vähän, mutta ettei ole selvää, johtuuko tämä siitä, ettei doping ole ongelma vai siitä, että testataan niin vähän. Toimikunta esittää, että testataan jonkin aikaa kattavammin tämän selvittämiseksi.”

”Toimikunta toteaa, että muissakin lajeissa kuin esimerkeissä käytetyissä este- ja kouluratsastuksessa on tarvetta uudenlaiselle ajattelutavalle ja koulutusmenetelmien arvioinnille, esim. onko tarvetta joillekin varusteille, kuten kuolaimille, turpahihnoille, kannuksille ja raipalle.”

”Erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskentelevien aikuisten on painotettava sitä, että urheilu suoritetaan hevosen hyvinvointi huomioon ottaen, ei niin, että sen hyvinvointi kärsii ihmisten kilpailullisten tavoitteiden takia.”

”Kaikkien hevosten tulee saada liikkua vapaasti ”laitumella” eli isossa tarhassa tai laitumella päivittäin (ei siis ns. postimerkkitarhassa). Jollei laitumella kasva riittävästi ruohoa, hevosille tulee antaa karkearehua sinne riittävän usein.”

”Kilpailuihin valmentautuminen altistaa hevosta sellaisille rajoituksille ja rasitukselle, jotka voivat heikentää sen hyvinvointia ja on tärkeää, että ihmiset perehtyvät hevosen konfliktikäyttäytymiseen ja pitävät hevosen hyvinvointia ensisijaisena tärkeysjärjestyksessä. Valmennuksen kuuluu toimia päivitetyn tiedon voimin mitä koskee hevosen oppimista ja käyttäytymistä, ja tähän sisältyy myös positiivisen vahvisteen käyttö.”

”Toimikunta esittää, että kaikki jotka toimivat hevosten valmennuksen tai arvostelun parissa, täytyy osata tunnistaa merkit siitä, että hevonen on fyysisesti tai henkisesti liian suuren rasituksen kohteena. Varusteisiin liittyen toimikunta muistuttaa, että varusteiden käytön aiheuttamat haavat ja vammat eivät mitenkään ole hyväksyttävissä. Jos niitä esiintyy, pitää löytää syy ja tehdä tarvittavat muutokset, jotta niitä ei enää esiinny. Hevoselle pitää myös antaa aikaa parantua.”

”Esimerkki liian kovasta rasituksesta/paineesta on, jos varusteilla kompensoidaan riittämätöntä koulutusta (eli enemmän tai parempaakoulutusta saisi aikaan saman tuloksen lievemmällä varusteiden käytöllä), tai jos vaikutetaan hevosen anatomiaan, fysiologiaan, liikkumiseen tai henkiseen tilaan niin, että hevonen ilmentää konfliktikäytöstä, kivun merkkejä tai saa vammoja.”