Kiitos lukuisista onnitteluista Ratsastajainliiton hevosen hyvinvointityöryhmäpaikasta, olen tosi innoissani pestistä!
Kävin kuva-arkistoja läpi ja löysin näitä otoksia vuoden 2017 Equitana-messuilta, jossa saksalainen kouluratsastaja Uta Gräf ratsastaa muistaakseni ehkä seitsemänvuotiasta hevosta näytöksessä samalla selostaen, mitä tekee ja miksi. Oli erinomaisen avartava kokemus!
Joskus 20 vuotta sitten tein useinkin näitä ”opetuskuvia” missä vedin apuviivoja auttamaan silmää, ja innostuin tekemään sellaiset taas. Hyvin ratsastettu, pihatossa asuva, hyvärakenteinen hevonen laukassa:
Ensin tärkein, eli eteen-alasvenytys. Tämä on suunta, mihin hevosen tulisi saada venytttä ratsastuksen aikana tiheästi, vähintäänkin parin minuutin välein ja mieluummin useamminkin. Olen saanut seurata eversti Carden opetusta aika monta sataa tuntia elämästäni ja mun päässä soi aina hänen vakiolauseitaan, kuten ”fixity is the enemy of suppleness” ja ”never long at the same speed in the same frame” eli jotakuinkin ”samana pysyvä asento on joustavuuden vihollinen” ja ”ei koskaan pitkiä aikoja samassa vauhdissa ja samassa asennossa”.
Seuraavaksi sama laukan vaihe kootummassa asennossa:
Molemmissa laukan puhtaus säilyy, pyöreys säilyy kootumpanakin, tasapaino säilyy hyvin eteen-alasvenytyksessä, vaikka siihen tietenkin sisältyy se, että hevosen horisontaalinen tasapaino muuttuu. Eli hevonen liikkuu enemmän eteen ja vähemmän ylöspäin.
Tässä vielä ensimmäinen kuva apuviivan kera. Hevosen rakeenteestahan riippuu esimerkiksi se, miten korkealla sen okahaarakkeet sä’än kohdalla ovat, joten pelkästään sä’än ja takaosan korkeimpia kohtia vertaamalla ei voida verrata eri hevosia keskenään. Samaa hevosta kylläkin, koska sen perusrakenne ei kuvien välissä muutu. Nykyään jalostetaan kouluhevosia, jotka jo kolmivuotiaina näyttävät liikkuvan kootusti, koska niiden rakenne hämää meitä uskomaan näin. Synnynnäisesti korkea säkä voi antaa illuusion oikein liikkuvasta hevosesta, ja lyhyt runko kokoamisesta, vaikka hevonen ei olisi vielä kykeneväinen liikkumaan itselleen terveellisellä tavalla ratsastajan alla.
Vikana kuvana vielä edeltävät kaksi otosta päällekkäin. Näyttää sekamelskalta, mutta toivottavasti ero näkyy silti?
Vaikka valokuva on aina yksi sekunnin sadasosa, voi silti olla kiinnostavaa katsoa niitä, kun kerran pysyvät paikallaan. Ainakin minulla tie hevosen liikkumisen laadun näkemiseen kulki valokuvien kautta. Sittenhän on sellaisiakin ratsukkoja, joiden valokuvat vaikka somessa ovat hienoja, mutta videoissa ei näy samanlaista joustavuutta. Pidän silti hyvistä valokuvista, koska ne kertovat aika olennaisen jutun: Mihin ratsastaja pyrkii. Eli vaikka olisi se onnistunut yksi kuva tuhannesta, sen valitseminen ja julkaiseminen kertoo tämän ainakin.
Jossain mulla on videoitakin tuosta näytöksestä. Täytyy kaivaa lisää arkistoja. Tämä ratsastaja hevosineen nimittäin ei vain näyttänyt hyvältä still-kuvissa, vaan hevoset liikkuivat todella hienosti ja niissä oli harvoin nähtyä joustavuutta, joka on ainakin itselleni se ykkösasia.
Minna Tallberg 