Tämän videopätkän tekeminen sai alkunsa siitä, kun eläinlääkäri kävi rokottamassa hevosiamme. Itse en oikein nähnyt siinä mitään erikoista, mutta eläinlääkäri sanoi sitten jälkeenpäin, että ”Olipa virkistävän erilainen käyntikerta”. Totta, kun hän sitten selitti, miten monet hevoset suhtautuvat eläinlääkäriin ja rokottamiseen, se olikin niihin verrattuna erilainen.
Ensinnäkin eläinlääkärin näkeminen sai hevoset kerääntymään tarhan portille jonottamaan rokotettavaksi pääsemistä. Päästin ne yksi kerrallaan pieneen hoitotarhaan, jossa hevonen rokotettiin ja riimu laitettiin päähän vasta sitten, jotta sain vietyä hevosen takaisin tarhaan. Neljän hevosen pyydystämiseen, rokottamiseen ja palauttamiseen tarhaan meni ehkä sellaiset kuusi minuuttia. Yhteensä.
”Positiivinen vahvistaminen – niille, jotka haluavat päästä helpolla.”
Kun nuorimman hevosen hampaiden raspaus oli vuorossa muutama viikko myöhemmin niin päätimme videoida koulutusta ja rauhoittamista. Vanhin hevonen sai sitten demota, millaisia hevosista harjoittelun myötä tulevat (rauhallisempia kuin se rauhoitettava nelivuotias, jolla harjoittelua on paljon vähemmän).
Kauanko kouluttamiseen on mennyt? Arvioisin, että nelivuotias on harjoitellut tehtävää ”seiso paikallasi, vaikka eläinlääkäri pistää neulalla” varsana yhteensä viisi tai kymmenen minuuttia ja sen jälkeen alle minuutin verran pari kertaa vuodessa ennen rokotusta tai rauhoittamista.
Miksi kouluttaa tätäkin asiaa palkitsemalla? Eikö hevosen kuulu vain seistä paikallaan kun sitä rokotetaan, koska ihminen sanoo niin? Perinteisesti näin on ajateltukin. Palkitsemalla oikeasta käytöksestä jollain sellaisella, mitä hevonen haluaa, saat kuitenkin aikaan luottavaisemman hevosen. Hevonen oppii koko ajan, millaista ihmisen kanssa toimiminen on ja myös, mitä eläinlääkärin hoitotoimenpiteet tarkoittavat. Mitä enemmän kokemuksia hevosella on siitä, että eläinlääkärinkin toimenpiteet ovat keskimäärin kannattavia, sitä todennäköisemmin se suhtautuu eläinlääkäriin myönteisesti, ja sitä paremmassa turvassa eläinlääkärikin on. Ja sitten, jos hevoselle tulee vamma, jota on pakko hoitaa, sillä on paljon myönteisiä kokemuksia pohjalla.
Toinen syy on se, että vaikka hevonen seisoisi paikallaan rokotuksen ajan, sitä voi silti jännittää. Tässä tutkimuksessa mitattiin hevosten fysiologiset reaktiot ”valeklippaukseen” (ennen klipattuja hevosia siveltiin käynnissä olevalla klipperillä, josta oli terät poistettu): nekin hevoset, jotka seisoivat paikoillaan, jännittyivät silti. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23685232
Miksei sitten poistaisi syytä jännittymisen, niin pitkälle kuin se on mahdollista?
Videossa ei ole ääntä, mutta naksautan kielellä merkiksi siitä, mistä ruokapalkinto tulee eli käytännössä aina silloin, kun olen nipistänyt hevosta ja päästän irti. Silloin, kun eläinlääkäri on nipistämässä hevosta kaulasta, ruokapalkinnon ajoittaminen on helpompaa, mutta käytän silti äänimerkkiä. Tavoitteena on palkita hevosta silloin, kun se on paikallaan nipistelystä huolimatta. Kun eläinlääkäri laittaa rauhoitteen, ”baari on auki” eli hevosta syötetään koko toimeenpiteen ajan.
Jos tulee mieleen, että olisi jotenkin epäturvallista hevosille rauhoittaa tai rokottaa niitä ilman, että joku pitää niitä riimusta kiinni, tiedoksi, että hevoset seisovat noin 4 x 4 m kokoisessa tarhassa, eivätkä siis pääsisi poistumaan kovinkaan kauas. Kuten videossa näkyy, ne eivät haluakaan poistua. Jos hevonen taas ei ole oppinut seisomaan paikallaan, kun sitä rokotetaan (kuten nämä hevoset ovat) hevonen liikkuu kuitenkin todennäköisesti sen verran, että pistäminen on sille epämukavaa vaikka joku pitäisikin sitä riimusta kiinni.
Kun lihakseen pistää neulalla, pistettävälle on aika suurtakin väliä, onko lihas rento vai jännittynyt: jokainen voi itse kokeilla seuraavan kerran, kun on rokotettavana. Samalla tavalla hevoselle on ehdottomasti mukavinta seistä mahdollisimman paikoillaan ja mahdollisimman rentona silloin, kun eläinlääkäri rokottaa.
Rokottaminen tai rauhoittaminenhan on itsessään vain vähän epämukavaa: neula toki aiheuttaa kipua, mutta tuntuisi siltä, että se on verrattavissa esimerkiksi paarman puremaan tms. Siksi hevosta onkin nopea opettaa sietämään pistämistä palkinnon oikealla ajoittamisella. Se, mihin kaikki hevoset luontaisesti reagoivat jännittymällä, on jumiin joutuminen. Jos hevosta sen kummemmin totuttamatta otetaan kiinni, yksi pitää lujasti kiinni hevosen päästä ja toinen (rauhoittaminen) tarttuu sen kurkkuun, se reagoi todennäköisesti jännittymällä tai jopa yrittämällä poistua paikalta. Sen osuuden kouluttamiseen kannattaakin käyttää hieman lisää aikaa.
Minna Tallberg 
Hei, todella mielenkiintoisia postauksia, näistä on saanut paljon ajateltavaa! Todella hienoa, että hevosiakin halutaan nykyään viedä operantisti eteenpäin. Nuo kaikki ovat niin pieniä juttuja, mitä voi hevosen eteen tehdä, jos viitseliäisyyttä vain löytyy. Itse eläinlääkäriopiskelijana olisin kiinnostunut kuulemaan, voisiko eläinlääkärinä tehdä jotain myötävaikuttaakseen siihen, ettei hevoselle tule eläinlääkäripelkoa? Tai miten kannattaisi lähestyä selvästi pelkäävää hevosta? Olisiko sinulla siis viestiä ja toiveita eläinlääkärille, miten toimia? Ja mitkä ovat erityisesti niitä pahimpia virheitä, mihin eläinlääkärit voivat hevosia hoitaessaan sortua? Eli tällainen toinen näkökulma aiheeseen 🙂
Moi! Yksi aiheeseen liittyvä projekti on käynnissä, jos haluat laittaa minulle sähköpostia (etunimisukunimi ät hotmail.com on toiminut parhaiten viime aikoina) niin voin kertoa lisää siitä.
Kiva, laittelin sinulle sähköpostia! 🙂