Kun haluat, että hevonen suhtautuu tyynesti uuteen asiaan, voit edetä eri tavoin. Voit tehdä uutta asiaa ja toivoa, että hevonen tottuu siihen. Tehokkain ja hevosystävällisin tapa on kuitenkin järjestelmällinen siedättäminen, jolloin hevoselle esitetään uusi asia niin kaukana tai niin pienenä, ettei sitä huolestuta ja edetään asteittain kohti vaikeampaa tehtävää. Jos haluat varmistaa, että hevonen pitää koulutusta mukavana ja yhdistää siihen positiivisen mielentilan, käytä myös palkintoja koulutuksessa. Silloin hevosta ei tarvitse pitää myöskään narulla kiinni, ettei se poistu paikalta. Aitakin on lähinnä hyvä siksi, etteivät muut hevoset pyri mukaan. Kyllä, hevosten koulutus voi olla näin helppoa ja miellyttävää!
Muutamia periaatteita kannattaa pitää mielessä, joista tärkein on: älä säikytä hevosta. Pelästyneen hevosen siedättäminen vie monin verroin aikaa siihen verrattuna, että olisit edennyt hevosen määrittelemässä ajassa.
Videossa näkee, mistä lähdimme totuttamaan kylmäveritammaa heiluvaan kankaaseen ja mihin päädyimme. Koska minusta jokaisella hevosella pitäisi olla oikeus siihen, että koulutus on pääosin hauskaa, käytimme ruokapalkintoja apuna. Ajoitimme alussa palkinnon äänimerkkiä käyttäen ja lopussa hevosella oli ”baari auki” eli sitä palkittiin niin kauan, kuin kangasta heilutettiin. Videopätkän ensimmäisen ja viimeisen klipin välillä on alle kuusi minuuttia. Siinä ajassa olimme pitäneet pari pientä taukoa ja myös häätäneet koulutuskateuden vallassa lähestynyttä seuraponia hieman kauemmas.
Hevoselle tämä tehtävä oli uusi: sillä on toki ollut satula selässään ja mahdollisesti entisessä elämässään myös loimi, muttei viimeiseen yhdeksään vuoteen. Yksi asia, millä siedättämisen nopeus selittyy, on jälleen kerran luottamus: hevosta on koulutettu kaikenkaikkiaan melko vähän, mutta viimeiset yhdeksän vuotta aina sekä järjestelmällisesti että palkiten oikeasta, ei rankaisten väärää. Sen luottamus siihen, että ihmisen kanssa toimiminen on turvallista ja mukavaa on jo vankka. Se näkyy kaikessa ja parantaa sekä hevosen että ihmisen elämänlaatua.
Videon hevonen on nimeltään Molly ja se oli meille tullessaan oppinut loikkimaan narun päässä kaikki jalat ilmassa, taluttamaan ihmisiä ja lähtemään maastossa lapa edellä lähimpää puuta kohti. Se luimisteli satuloitaessa, peruutti ihminen selässä lujaa mielummin kuin meni eteenpäin ja jumitti portilla, kun sitä otettiin tarhasta. Minusta se oli alussa aika pelottava. Sitä myytiin otsikolla ”Itsepäinen” ja se oli hyvin, hyvin halpa. Nyt se on kaikista mieluiten töitä tekevä, intoa puhkuen työssään hörisevä, jokaisen aikuisen tai lapsen luottoponi.
Vaikka heiluva kangas ei ole asioista pelottavimpia, on perusajatus kaikessa totuttamisessa ja siedättämisessä kuitenkin sama. Oli kyseessä sitten autoista, ratsastajasta tai metelöivästä väkijoukosta, hevosta on mahdollista saada suhtautumaan niihin kaikkiin tyynesti samalla tavalla opetettuna.
Tuire Kaimion kirjoittama ”Hevosen kanssa” -kirja täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Viime vuonna kirjasta tehtiin päivitys ja se jaettiin kolmeen osaan: Hevosen käyttäytyminen, Hevosen peruskoulutus ja Hevosen jatkokoulutus. Kirja on edelleen ajankohtainen ja hyödyllinen mm. siksi, että sen yksityskohtaisten ohjeiden perusteella voi tosiaankin onnistua hevosen kouluttamisessa.
Kirjoissa on monia hyviä osia, jossa neuvotaan miten edetä erilaisiin asioihin totuttamisen ja siedättämisen kanssa. Ellet pääse hyvälle kurssille eikä lähelläsi ole hyvää kouluttajaa, kirjojen avulla pääset jo alkuun ja voit päästä pitkällekin.
Minna Tallberg 
Jätä kommentti