Kun haluat, että hevonen suhtautuu tyynesti uuteen asiaan, voit edetä eri tavoin. Voit tehdä uutta asiaa ja toivoa, että hevonen tottuu siihen. Tehokkain ja hevosystävällisin tapa on kuitenkin järjestelmällinen siedättäminen, jolloin hevoselle esitetään uusi asia niin kaukana tai niin pienenä, ettei sitä huolestuta ja edetään asteittain kohti vaikeampaa tehtävää. Jos haluat varmistaa, että hevonen pitää koulutusta mukavana ja yhdistää siihen positiivisen mielentilan, käytä myös palkintoja koulutuksessa. Silloin hevosta ei tarvitse pitää myöskään narulla kiinni, ettei se poistu paikalta. Aitakin on lähinnä hyvä siksi, etteivät muut hevoset pyri mukaan. Kyllä, hevosten koulutus voi olla näin helppoa ja miellyttävää!
Muutamia periaatteita kannattaa pitää mielessä, joista tärkein on: älä säikytä hevosta. Pelästyneen hevosen siedättäminen vie monin verroin aikaa siihen verrattuna, että olisit edennyt hevosen määrittelemässä ajassa.
Videossa näkee, mistä lähdimme totuttamaan kylmäveritammaa heiluvaan kankaaseen ja mihin päädyimme. Koska minusta jokaisella hevosella pitäisi olla oikeus siihen, että koulutus on pääosin hauskaa, käytimme ruokapalkintoja apuna. Ajoitimme alussa palkinnon äänimerkkiä käyttäen ja lopussa hevosella oli ”baari auki” eli sitä palkittiin niin kauan, kuin kangasta heilutettiin. Videopätkän ensimmäisen ja viimeisen klipin välillä on alle kuusi minuuttia. Siinä ajassa olimme pitäneet pari pientä taukoa ja myös häätäneet koulutuskateuden vallassa lähestynyttä seuraponia hieman kauemmas.
Hevoselle tämä tehtävä oli uusi: sillä on toki ollut satula selässään ja mahdollisesti entisessä elämässään myös loimi, muttei viimeiseen yhdeksään vuoteen. Yksi asia, millä siedättämisen nopeus selittyy, on jälleen kerran luottamus: hevosta on koulutettu kaikenkaikkiaan melko vähän, mutta viimeiset yhdeksän vuotta aina sekä järjestelmällisesti että palkiten oikeasta, ei rankaisten väärää. Sen luottamus siihen, että ihmisen kanssa toimiminen on turvallista ja mukavaa on jo vankka. Se näkyy kaikessa ja parantaa sekä hevosen että ihmisen elämänlaatua.
Videon hevonen on nimeltään Molly ja se oli meille tullessaan oppinut loikkimaan narun päässä kaikki jalat ilmassa, taluttamaan ihmisiä ja lähtemään maastossa lapa edellä lähimpää puuta kohti. Se luimisteli satuloitaessa, peruutti ihminen selässä lujaa mielummin kuin meni eteenpäin ja jumitti portilla, kun sitä otettiin tarhasta. Minusta se oli alussa aika pelottava. Sitä myytiin otsikolla ”Itsepäinen” ja se oli hyvin, hyvin halpa. Nyt se on kaikista mieluiten töitä tekevä, intoa puhkuen työssään hörisevä, jokaisen aikuisen tai lapsen luottoponi.
Vaikka heiluva kangas ei ole asioista pelottavimpia, on perusajatus kaikessa totuttamisessa ja siedättämisessä kuitenkin sama. Oli kyseessä sitten autoista, ratsastajasta tai metelöivästä väkijoukosta, hevosta on mahdollista saada suhtautumaan niihin kaikkiin tyynesti samalla tavalla opetettuna.
Tuire Kaimion kirjoittama ”Hevosen kanssa” -kirja täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Viime vuonna kirjasta tehtiin päivitys ja se jaettiin kolmeen osaan: Hevosen käyttäytyminen, Hevosen peruskoulutus ja Hevosen jatkokoulutus. Kirja on edelleen ajankohtainen ja hyödyllinen mm. siksi, että sen yksityskohtaisten ohjeiden perusteella voi tosiaankin onnistua hevosen kouluttamisessa.
Kirjoissa on monia hyviä osia, jossa neuvotaan miten edetä erilaisiin asioihin totuttamisen ja siedättämisen kanssa. Ellet pääse hyvälle kurssille eikä lähelläsi ole hyvää kouluttajaa, kirjojen avulla pääset jo alkuun ja voit päästä pitkällekin.
Minna Tallberg 
Tuossa hevonen ei pelkää/arastele yhtään tuota rättiä joten hevosen ajattelu on pikemminkin ”mitä tuo tuossa hosuu tuon rätin kanssa ja häiritsee syömistä”. Saman asian olisi voinut tehdä ilman naksutteluja ja makupaloja heittämällä kasan heinää maahan. Rätti vähän häiritsi mutta ahneus ruualle oli suurempi. Hevonen ei välttämättä yhdistä tässä eri asioita toisiinsa niin paljon kun kuvitellaan se vaan oppii että heiluvat rätit ovat osa elämää koska hevonen tässä rätin suhteen passiivinen.
Se on eri asia kun se, että hevonen joka arastelee/pelkää jotain oppii että asiasta seuraakin jotain hyvää. Tässä opetetaan hevosta olemaan pelkäämättä asiaa jota se ei pelkää muutenkaan.
On aina eri asia koska hevonen pelkää jotain, arkailee koska ei oikein tiedä mikä asia on, koska se häiritsee tai ärsyttää vaikka se ei sitä pelkää ja koska opitusta reaktiivista käyttäytymisestä.
Samoin on eri asia koska hevoselle opetetaan että jotkut asiat tarkoittavat jotain, jotkut eivät tarkoita mitään. Koska hevoselle opetetaan että mörkö onkin mukava asia. Koska sille opetetaan että se saa möröt poistumaan käyttäytymällä määrätyllä tavalla tai että ihminen voi tuoda ja myös ottaa möröt pois silloin kun se käyttäytyy määrätyllä tavalla, koska sille opetetaan toisenlainen opittu reagointitapa ei toivotun reagointitavan tilalle jne.
Totuttaminen, siedättäminen, säkittäminen jne. on aika paljon monimutkaisempi asia.
Olet ihan oikeassa, olin ilmeisesti hyvinkin epäselvä kirjoituksessani jos siitä sai käsityksen, että se käsittelisi kaiken totuttamisesta ja siedättämisestä muutamassa rivissä tai että hevosta olisi huolestuttanut tai pelännyt 🙂 Kouluttaessa (videopätkä on kurssilta, joten koulutettavana oli, kuten aina, sekä hevonen että ihmisiä) tavoitteena on kuitenkin, ettei koulutus aiheuta hevosessa huolestumista tai pelkoa.
Maailma on täynnä asioita, jotka eivät itsessään pelota hevosta: pelkohan on hyvin usein opittua ja se voi saada alkunsa esimerkiksi niin, että uutta asiaa (sinänsä merkityksetöntä) on esitelty hevoselle liian läheltä tai liian suurena ennen kuin se on ehtinyt tottua. Näin olisi esimerkiksi hyvinkin saattanut käydä jos olisimme aloittaneet laittamalla valkoisen kankaan hevosen pään yli ja heiluttamalla sitä.
Tavoite oli siis esitellä, miten jouhevasti ja nopeasti voidaan totuttaa hevonen asiaan, jota se ei ole oppinut pelkäämään. Kuten kaikki tiedämme, opitun pelon poistaminen (tai peittäminen uudelleen kouluttamalla ja vastaehdollistamalla) on aina paljon työläämpää ja sitähän varmasti yli puolet työstäni asiakkaiden hevosten kanssa on.
Silloin, kun lähden esimerkiksi purkamaan ongelmaa, jossa hevonen jännittyy ja pakenee ratsastettaessa, tai hevonen kengitystilanteessa puolustautuu, tai hevonen ei anna koskea päähänsä, pitää joskus aloittaa siitä, että hevoselle opetetaan, että ihmisen läheisyyskään ei ole huolestuttavaa vaan toivottavaa. Se on kivaa ja mielenkiintoista puuhaa eikä vähiten siksi, että se parantaa niin nopeasti ja tehokkaasti sekä hevosen että sen omistajan (ja kengittäjän, tai eläinlääkärin, tai ratsuttajan) elämänlaatua.