Eläin: Hevonen. Hevosten uudenvuodenaatto.

Ajattelin vuonna 2016 puhua hieman enemmän siitä, millainen eläin hevonen on. Millainen eläin hevonen sitten on?

Laumaeläin. Toisin kuin monet muut lajit, hevonen on todellinen laumaeläin. Se tuntee olonsa turvallisemmaksi, kun ympärillä on muita hevosia. Yksinolo on sille lähtökohtaisesti vaikea asia ja sitä pitää harjoitella enemmän kuin ehkä mitään muuta. Olet varmasti nähnyt eri tarhoissa olevia hevosia lepäämässä? Ne kerääntyvät usein lähelle toisiaan, vaikka aitoja olisi välissä. Jos hevonen on karsinassa, jossa väliseinät on alhaalta umpinaiset, se pitää usein päänsä sillä korkeudella, että se näkee muita hevosia.

Saaliseläin. Hevonen ei huolestuttavissa tilanteissa luontaisesti menisi yksin luolaan piiloon vaan tuntee olonsa turvallisemmaksi avaralla paikalla, missä se näkee ympärilleen. Hevosen vaistot ohjaavat sitä pakenemaan jos se säikähtää ja vaikka hevosen voi pitää aloillaan seinien avulla, sen tarve paeta ei poistu.

Nämä kaksi asiaa hevosesta selittävät mm. aika paljon sitä, miksi lastausongelmia on niin paljon. Ne selittävät myös sen, miksi minä en uutenavuotenakaan laittanut hevosia sisälle paukkeesta huolimatta.

Hevostietokeskuksella on erinomainen infovideo uudenvuodenaatosta hevosen näkökulmasta: https://www.facebook.com/hevostietokeskus/videos/538317802995066/

Olen kuullut lukuisista tapauksista, jossa hevonen on loukannut itsensä karsinassa uudenvuodenaattona. Olen myös kuullut lukuisista tapauksista, jossa hevonen on karannut tarhasta uudenvuodenaattona ja loukannut itsensä. Kummassakin tavassa on siis riskinsä. Miksi sitten itse valitsin jättää hevoset ulos? Edellä mainittujen syiden lisäksi: koska luotan siihen, että hevonen on hevonen.

Oppivainen ja tottuva hevonen

Hevonen oppii hämmästyttävän nopeasti. Jos se säikähtää suuresti, se voi oppia kerrasta pelkäämään. Jollei se säikähdä suuresti, se oppii ja muistaa muutamalla kymmenellä toistolla. Hevosia on erilaisia: on rohkeampia ja pelokkaampia, on paljon liikkuvia ja vähemmän liikkuvia. Meillä on kaksi nyt jo vanhempaa (17 ja 20) tammaa, jotka ovat sekä rohkeita että niitä, joita muut hevoset seuraavat.

Ensimmäisenä vuonna, kun nämä tammat ja muut hevoset olivat pihatossa, ne juoksivat kun ensimmäiset raketit ammuttiin. Tämähän tapahtui ehkä viikkoa ennen uudenvuodenaattoa, koska asuin silloin Espoossa ja uusivuosi oli siellä vähän kolmas maailmansota. Mutta mitä sitten tapahtui? Koska raketeista ei seurannut mitään pelkoa tai kipua tuottavaa, hevoset tottuivat. Oleellista siinä oli se, ettei uudesta asiasta (raketti) seurannut rankaisua.

Tavallaanhan se oli hyvää tuuria, etten ollut juuri silloin ratsastamassa: olit sitten vaikka kuinka hyvä ratsastaja – mitä minä en ole – on täysin mahdotonta olla yhtään rankaisematta hevosta, joka säikähtää ja pakenee. Tahatonkin rankaisu on rankaisu: hevoselle on yhdentekevää, vedetäänkö sitä suusta tahallaan vai vahingossa. Se voi silti oppia, että raketista seuraa kipua.

Mutta jos uudesta, vähän jännittävästäkin asiasta ei seuraa mitään, hevonen yleensä tottuu siihen. Ja näin kävi. Kun tulee uudenvuodenaatto, kello lyö kaksitoista ja maailma räjähtää, meidän hevoset käyttäytyvät yhä suunnilleen näin:

Pahoitteluni surkeasta videolaadusta. Videosta kuitenkin näkyy kaikenlaista mielenkiintoista: vaikka hevoset eivät juokse, ne eivät tietenkään ole rentojakaan. Ahnein hevosistakaan ei syö. Ne ovat kerääntyneet poikkeuksellisen tiiviiksi ryhmäksi seuraamaan tapahtumia. Mutta vaikka joukossa on yksi kylmäverinenkin, jolle on jalostettu sellainen vähän maltillisempi tapa reagoida jännittäviin asioihin, tuossa hevosryhmässä on myös arabi, andalusialainen ja lusitano, joille kaikille on ominaista suurieleinen liikkuminen.

Hauskaa on ollut huomata, että tämä opittu suhtautuminen siirtyy hevosista toisiin: kyllä edelleen uudet hevoset, ja nämä vanhatkin, hieman juoksevat tarhassa kun pauke alkaa, mutta aika nopeasti ne rauhoittuvat syömään ja kerääntyvät aukealle alueelle lähelle toisiaan katselemaan.

Teen uudenvuodenaattona aina niin, että levitän hevosille kokonaisen pyöröpaalin pitkin ja poikin tarhaa, jotta hevosilla on lajityypillistä puuhaa yön ajan. Kun meillä on kahta eri heinälaatua, levitän sitä paremmanmakuista. Olen myös, jos on ollut puhdasta lunta, heittänyt muutaman litran prixejä ympäri tarhaa. Laiduntaminen rauhoittaa. Varmistan myös, että hevosilla on tilaa liikkua eli joskus olen uhrannut yhden laidunlohkon, vaikka se mutaantui.

Hevoset ovat myös pihattoasumiseen ja toisiinsa tottuneita. En ole koskaan nähnyt, että ne hakeutuisivat itse pihattoon sisälle kun rakettien pauke alkaa. Päinvastoin. Meillä on myös varsin hyvät aidat. Tuntuu kuitenkin siltä, että oleellisin on tuo tottuminen: annetaan hevoselle mahdollisuus oppia, että raketeistakaan ei seuraa rankaisua. Tämä periaate koskee muuten myös kaikkea muuta, pressujen ylittämisestä maastoesteisiin.

Hevoset tottuvat mitä ihmeellisimpiin asioihin, jos niille annetaan mahdollisuus tottua.