Mistä sinä olet ylpeä?

Ylpeydellä on syyttä vanhastaan hiukan huono maine. Julistan siis täten tämän päivän viralliseksi ylpeyden päiväksi! Nyt saa olla ylpeä, vouhka, leuhka ja kaikkea muuta kamalaa ihan julkisesti tai syvällä sisimmässään jos se tuntuu paremmalta. Siitä vaan. Uskallat kyllä.

Mistä minä sitten olen ylpeä?

Koska teen paljon töitä yksin, minulla on pakko olla jonkinlainen sisäinen palkitsemisjärjestelmä. Olen siis männä viikkoina ollut hiljaisen ylpeä aika monestakin eri asiasta, joista kerron nyt kaksi: blogin otsikko ja eläimet.

Otsikko

Kirjoitin ennen eversti Carden Mäntsälän klinikkaa blogitekstin, jossa kerroin miten tietämätön tollo olin silloin, kun ensimmäisen kerran menin katsomaan vastaavaa. Olen varmasti edelleenkin monessa asiassa tietämätön tollo mutta hyvä puoli tässä on se, etten ole yhtä tietämätön. Parannusta sekin!

No, ylpeyden aiheeni otsikko oli siis se, että se oli vähän nokkela. Otsikoin sen suomeksi Everstin liian isot hanskat ja englanniksi The Colonel’s Ill-Fittting Gloves ja nokkeluus piilee tietenkin siinä, että eversti on ranskalaiseen tapaan varsin hyvin pukeutuva tyyppi jolla ei missään tapauksessa olisi käsissään epäsopivat hanskat.

Kyllä, yksinkertaiset ja joskus hyvin pienet ovat tämän ihmisen ylpeyden aiheet. Toiseen ja melkeinpä jokapäiväiseen ylpeyden aiheeseen.

Eläimet

Meillä on paljon eläimiä. Lajeja (jos navetan alla asuvaa jyrsijäkantaa ei lasketa) on viisi plus ihmiset. Olen tavattoman ylpeä siitä, että olemme onnistuneet totuttamaan eläimiä toisiinsa niin, että ne voivat elää yhdessä.

Okei, en usko, että pääsemme koskaan siihen, että lapinhiehot ja andalusialainen voisivat laiduntaa samalla laitumella, mutta langan takana sujuu jo ihan hyvin.

Lehmät voivat oleskella navetan pihalla ja koirat samaan aikaan puutarhassa, kissat, koirat ja kanat voivat etsiskellä virikeruokintaan liittyviä herkkuja samalta nurmikolta ja se jos mikä on stressiä alentavaa seurattavaa ihmisillekin.

Kirjoitan joskus vähän enemmän siitä, miten eri eläinlajeja voi totuttaa toisiinsa.

Siinäpä se oli. Ei mitään suurta tai hienoa, mutta minulle merkityksellistä.
Mikä on sinun ylpeyden aihe?