Pieniä askeleita hyvinvointiin 2

Kun hevosella on hevosseuraa, mitä seuraavaksi?

Ruokinta. Kirjoitin puoliksi vitsillä virikeheinä-blogin marraskuussa, mutta totuus ei ole kovinkaan kaukana tästä. Hevosella on ruuansulatuselimistö, joka on tehty käsittelemään jatkuvasti etenevää korsirehumassaa. Sen mahalaukussa erittyy jatkuvasti happoa, joka altistaa hevosta mahahaavalle mikäli mahalaukku on tyhjillään. Ravissa ja laukassa varsinkin hapot hölskyvät mahassa ja voivat aiheuttaa haavaumia suojaamattomaan mahalaukun yläosaan.

Monimuotoinen, ei kovin runsaskasvuinen laidun, jossa olisi paljon myös järsittäviä puita, oksia jne. olisi hevoselle ehkäpä paras ruokintatapa (sanoi hän ja katsoi ikkunasta ympäröivää jäätikköä). Hevosia on tosi hankala ruokkia niin, että ne voivat sekä henkisesti että fyysisesti hyvin.

Suo siellä

Miten ratkaista hevosen korsirehutarve ilman, että hevonen lihoo palloksi? Sitä ovat monet yrittäneet, minä mukaan lukien. Yhdessä vaiheessa hevosemme olivat jatkuvalla heinällä, jota syötin kaksinkertaisen verkon alla. Toimi kohtuullisesti, mutta kyllä ne silti useimmat lihosivat pikkuhiljaa. Lisäksi verkosta syöminen altistaa hevosta niskajumeille ja joillain hevosilla (todennäköisesti verkon laadullakin on tässä merkityksensä) myös etuhampaiden kiille voi vaurioitua jatkuvasta hinkkaamisesta verkkoa vasten. Kengitettyjen hevosten kohdalla verkosta syöttäminen lisäksi täytyy tehdä kaukalosta, etteivät tartu kengistään verkkoon.

Verkkoruokinnan ongelmaksi voidaan kokea myös se, että hevoset seisovat pitempään paikallaan syömässä heinää. Ihanne olisi, että hevonen voisi kävellä ja syödä, kuten luonnossa tekisi. Tosin moni hevonen ei liiku tarhassaan sen enempää, oli sen edessä heinää tai ei. Hevosia täytyy hieman kannustaa liikkumaan. Meidän hevosilla toimi yllättävän hyvin se, että verkotetun paalin lisäksi niille annettiin muutaman kerran päivässä eri heinää eri päihin U-muotoista tarhaa.

Ken on keksinyt tähän toimivaa ratkaisua, kerro minullekin. Olen suunnitellut heinätykkiä, joka levittäisi heinän koko tarhan alueelle, miettinyt vaijerissa liikkuvaa heinäkelkkaa, joka liikuttaisi hevosta samalla kun se syö heinänsä ja todennut, että tähän mennessä toimivin ratkaisu on heinien syöttäminen monesta eri paikasta monta kertaa päivässä.

Korsirehu hyvä, väkirehu huono

Näin tiivistetysti. Hevonen voi parhaiten, kun se saa paljon korsirehua. Korsirehun täytyy kuitenkin olla hevoselle sopivaa. Käytännössä tärkein arvo on sokeri: sitä ei monelle harrastehevoselle saisi olla enempää kuin 100 g/ kilo kuiva-ainetta. Jos hevonen liikkuu paljon, se käyttää enemmän energiaa ja voi sietää enemmän sokeriakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s