Hevosalan koulutukseen tuli uusi tutkinnon osa: Hevosten koulutus [linkki], jossa tutkinnon suorittajan tulee hallita laajasti eri tapoja kouluttaa hevosia. Tämä on mielestäni tosi hyvä juttu: Mitä enemmän ihmisellä on eri menetelmiä hallussaan, sitä vähemmän hänelle tulee umpikujia hevosen kanssa. Mitä enemmän hevosten kanssa tekemisissä olevat ihmiset näkevät, kuinka nopeasti hevonen motivoituneena oppii, sitä paremmin hevonenkin voi. Naksutinkoulutus ja positiivinen vahviste ovat nykyaikaa myös hevosten kanssa.
Mutta otsikon kysymykseen vastaukseni on kuitenkin ei, ei tarvitse. Jos itse haluaa, on ihan ok olla syöttämättä hevoselle koulutuksen aikana nameja lainkaan. Jos haluaa käyttää toimivia palkintoja saadakseen hevosen oppimaan paremmin ja yrittämään enemmän, kesäisin hyvästä kohdasta rapsuttaminen on useimpien hevosten mielestä oikein käypä palkinto.
Ilmankin pärjää: hevosten kanssa on käytetty negatiivista vahvistetta eli paineen poistoa koulutuksessa ”aina”. (Tosiasiassahan vanhat hevostenkoulutusoppaat ovat useimmiten käsitelleet myös niitä ruokapalkintoja, eli uusi keksintö se ei ole.)
Pidä kuitenkin mielessä, että…
…jos käytät pelkkää painetta ja sen poistoa opettamaan hevoselle, mitä haluat, se vaikuttaa suhteeseesi hevoseen ja hevosen käsitykseen sinusta. Voi siis olla, että jos hevosen ainoa palkinto on saada olla rauhassa, se alkaa arvostamaan sitä enemmän ja enemmän. Silloin pahimmillaan hevonen voi alkaa pitämään kaikkea työskentelyä ikävänä ja laitumelta tuloakin kurjana juttuna, koska se johtaa johonkin lievästi ikävään tapahtumaan. Haluatko sinä olla se asia, josta eroon pääseminen on palkitsevaa – vai jotain muuta?
Jollei siis ole jotain painavaa käytännön syytä, miksei halua käyttää ”oikeita palkintoja” hevosen kanssa, suosittelen lämpimästi käyttämään niitä. On aivan erilaista hakea sellainen hevonen töihin, joka itsekin haluaa osallistua tapahtumaan ja tulee laitumellakin laukassa portille.
On aivan erilaista ratsastaa hevosta, joka hörisee innoissaan tehdessään jonkun vähän vaikeamman tehtävän, koska on oppinut sen johtavan palkintoon. Ja on aivan erilaista lastata hevosta, jonka mielestä traileriin meneminen on hauskaa.
On aivan erilaista kouluttaa hevosta, joka itse haluaa olla mukana.
Kirjoitan tästä aika usein, sillä se on hevosharrastuksessa mielestäni tosi olennainen asia. Minusta on aina hämmentävä tavata hevosia, joille olen ilmaa. Jos silloin ainoa tapa kiinnittää hevosen huomio olisi paineen käyttö, voisin kyllä opettaa hevosen katsomaan minua aina, nopeastikin. Riittää, kun rankaisee hevosta paineen aloittamisella silloin, kun se katsoo muualle ja lopettaa paineen, kun hevonen katsoo. Ei se kuitenkaan olisi sama asia. Ei hevoselle, eikä ihmisellekään.
Ihmisellekin on palkitsevaa olla merkityksellinen.
Mikä naksutinkoulutuksessa ärsyttää?
Joskus kuulen vastakkainasettelusta ”perinteisen hevostenkäsittelyn” ja naksutinkoulutuksen välillä. Itse käytän mielelläni kaikkia menetelmiä, mitä eläinten kanssa on osoitettu toimiviksi ja eläinystävällisiksi, enkä näe siinä mitään ristiriitaa. Tiedän, että monia ärsyttää se into, millä positiivisesta vahvistamisesta ja naksutinkouluttamisesta innostuneet hevosharrastajat ajavat asiaa mutta ymmärrän senkin: Kun on löytänyt jonkun mahtavan jutun, ilosanomaa jakaa mielellään kaikille. Se voi tuntua monelta ärsyttävältä.
Se, mihin itse haluaisin kuitenkin puuttua, on muiden koulutustapojen paheksuminen. Vaikka ihminen ei koskaan syöttäisi hevoselle yhtään porkkanaa, hän voi silti olla hevosystävällinen ja taitava ratsastaja ja hevosten kouluttaja. Tai sitten ei – mutta ei se porkkanoiden syöttäminenkään silloin auta, vaan lisäopin hakeminen. Jokainen voi oppia vielä paremmaksi. Paheksunnalla saa kuitenkin yleensä aikaan vain vastustusta.
Lyhyesti siis: Katso, ennen kuin toteutat. Etsi itsellesi ja hevosellesi toimiva menetelmä ja kokeile. Löydä itsellesi ja hevosellesi parhaita tapoja harrastaa. Kun perehdyt uuteen menetelmään, yritä nähdä termien taakse: Mitä hevosen kannalta tapahtuu?
Hevosta palkitaan ruokapalkinnolla ratsastuksen yhteydessä. Luulen, että kymmenen vuoden sisällä ruokapalkintojen järkevä käyttö kuulu jokaisen ratsastuskoulun perusopetukseen.
Minna Tallberg 