Ilmajoen luennon lisätiedot ja linkit

Hei vaan! Siivosin laukkuani, jota en nähtävästi tee kovinkaan usein. Löysin sieltä muistilapun, jossa luki:

narkolepsia

imprint training

ihmisen ilme

polkupyörät

ne (tai mahdollisesti he, käsialani perusteella voisin ryhtyä vaikka lääkäriksi)

Hetken kuluttua heräsi muistissani jopa joku yhteys, eli kyseessä oli Ilmajoen tammikuisen hevosen käyttäytymisluennon aikana ja tauolla lupaamani lisätiedot ja linkit eri aiheisiin liittyen. Muistikapasiteettini loppui siihen, olenko jo laittanut nämä lisätiedot johonkin vai en. Joten tässä tulevat.

Narkolepsia hevosissa: Jos englanti sujuu, tämä oli aiheesta ihan kiva kirjoitus: http://instrideedition.com/2016/05/equine-narcolepsy/
Tosin voi olla, että hevosten ”narkolepsia” johtuu lähinnä REM-unen puutteesta.

Imprint training: Puhuin tutkimuksesta, jossa osa varsoista käsitteltiin heti syntymän jälkeen imprint trainingin tapaan ja verrokkiryhmää ei. Käsiteltyjen varsojen sosiaalisessa käyttäytymisessä oli häikkää vielä vuoden ikäisenäkin: ne suhtautuivat lajitovereihinsa aggressiivisemmin ja viettivät aikansa kauempana niistä kuin verrokkivarsat. Lyhyesti siis: Anna varsan olla emänsä kanssa heti syntymän jälkeen, ellei akuuttia tarvetta hoidolle ole. Linkki tutkimukseen: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0005216

Ihmisen ilme: hevoset osaavat joko opitusti tai synnynnäisesti erottaa hymyilevän ja ”vihaisen” ihmisen ilmeen toisistaan. Linkki tutkimukseen: http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/12/2/20150907

Polkupyörät: Puhuin hevosen luontaisesta käyttäytymisestä ja siitä, että hevoset peilaavat helposti myös ihmisen liikkeitä ja joskus toimivat samoin kuin tekisivät toisten hevosten kanssa. Sitten muistin tämän videon, jossa yksin laitumellaan oleva hevonen ”imeytyy” pyöräilijöiden mukaan. Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=NQSkmsFCjSA

Entä listan viimeisenä ollut ne tai he? Ei mitään tietoa.

Nuorten hevosten koulutusta Sipoossa.

Matkalla ratsuksi: Nuorten hevosten koulutus Sipoossa

Nuorten hevosten koulutus jatkuu maalis- ja huhtikuussa! Koulutamme viikon jokaisena perjantaina kello 10-13 ja joka toinen sunnuntai (parilliset viikot) kello 10-13.

Kelien kanssa on ollut hieman haasteita mutta koulutus on silti edennyt hienosti. Ohjelmassa on tähän mennessä ollut perusväistöt, suitsien sovittaminen, selkäännousun alkeet, ohjasotteiden opettaminen maasta käsin, liikennekoulun ykkösosa jne. jne. Ennen kaikkea hevoset ovat oppineet, että eri ihmisten kanssa työskentely on turvallista, johdonmukaista ja mukavaa.

Kurssi pidetään nyt keväällä juhannukseen asti ja jatkuu kesäloman jälkeen elokuussa jatkuen lokakuun loppuun asti. Mukaan mahtuu vielä!

Maalis- ja huhtikuussa harjoittelemme myös lastausta, ja siihen voi tulla mukaan vaikkei olisi erityisesti nuorista hevosista niin kiinnostunutkaan.

Ohjelmarunko (muutokset mahdollisia)

pe 24.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 30 e***

su 26.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 40 e***

pe 31.3. Eläinlääkärin toimenpiteisiin koulutus

pe 7.4. EI KOULUTUSTA

su 9.4. Yhteenveto tähänastisista harjoituksista, jos haluat tulla mukaan voit aloittaa tästä!

pe 14.4. PÄÄSIÄINEN, EI KOULUTUSTA

pe 21.4. Liikkeelle! Raippamerkin koulutus, alustavasti tuntumalle

su 23.4. Liikkeelle! Raippamerkin koulutus, alustavasti tuntumalle

pe 28.4. EI KOULUTUSTA

******************************************

Oletko kiinnostunut hevosista ja niiden koulutuksesta? Haluatko oppia lisää hevosista ja osallistua nuorten hevosten matkaan ratsuiksi asti? Tämä kurssi on sinulle!
Kouluttajana toimii Minna Tallberg.

Järjestämme Pohjois-Sipoossa nuorten hevosten koulutusta. Koulutamme tilan omia hevosia pienryhmissä pitkin talvea ja kevättä. Ohjelmassa on perusasioiden opettamista, varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maastakäsin työskentelyä, juoksuttamisen alkeita ja apujen opettamista.

Jokaiselle hevoselle räätälöidään oma yksilöllinen koulutuskokonaisuus mutta pääpiirteittäin seuraamme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjojen perusteita sekä Tuikun vuonna 2014-15 pitämän Ratsuhevosen koulutus -kurssin rakennetta.

Etenemme hevosen tahdissa ja keskitymme siihen, että hevosen luottamus lisääntyy ja siitä tulee innokkaasti ja rennosti työntekoon suhtautuva.

Hinnat:              perjantai: 30 e/kerta, 10 kerran kortti 275 e
                             sunnuntai: 40 e/kerta, 10 kerran kortti 375 e

Kaikki hinnat sisältävät ALV:n 24%.

Voit osallistua kurssille, vaikka olisit aloitteleva hevosharrastaja, alan opiskelija tai sinulla olisi jo oma hevonen. Kurssille otetaan ensisijaisesti heitä, jotka eivät mahtuneet vuoden -14 ja -15 käytännön harjoituksiin mukaan.

Kurssin ilmapiiri on avoin ja keskusteleva ja kaikki ovat yhtä tervetulleita. Jokainen, joka haluaa, saa harjoitella kouluttamista käytännössäkin. Kurssille ilmoittautuneille lähetetään linkki ilmaiseen verkkoluentoon, jota kannattaa katsella ennen kurssipäivään osallistumista.

Kiinnostuitko? Lisätietoa sähköpostilla tai p. 050-520 3598.
Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com

nuoret_sipoossa_2.jpg

Ketju on vahva.

Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Lupasin jo muutama kuukausi takaperin kirjoittaa hieman ketjuttamisesta.

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Ketjuttaminen tarkoittaa, että eläin tai ihminen oppii, että yksi asia seuraa toista
  • Samassa järjestyksessä toistuvat asiat voivat yhdistyä pitkiksi ketjuiksi
  • Hevosen kanssa työskentelevälle ihmiselle ketjuista voi olla vaivaa tai iloa

Aloitan esimerkkitapauksella. Hevonen oli aiemmin mennyt traileriin kun piti matkustaa, mutta se teki sen koko ajan hitaammin. Sitten se alkoi pysähtymään sillalle. Muutamien kuljetuskertojen jälkeen hevosta ei enää saanut edes lähelle traileria, ja seuraavaksi se alkoi jumittamaan jo karsinassa, kun sille oli laitettu kuljetussuojat ja  kuljetusriimu.

Hevonen oli oppinut ketjun: kuljetussuojien laittaminen johti traileriiin menoon ja trailerin meno taas siihen, että hevosta kuljetettiin. Koska itse kuljettaminen on kaikille hevosille jonkun verran epämiellyttävää se toimii oppimisen kannalta rankaisuna, ja rankaisut vähentävät siihen johtanutta käytöstä. Ketjuttaminen taas sai aikaan sen, että hevonen yhdisti koko ajan aikaisemmin tapahtuneita asioita toisiinsa.

Hevonen ketjuttaa nopeasti ja hyvin

Hevonen on nopea oppimaan, hyvä muistamaan oppimansa ja se myös ketjuttaa nopeasti. Jos esteen ylittäminen on epämukavan tuntuista vaikkapa sopimattoman satulan tai hevosen nivelongelman takia, hevonen voi ensin ”vain” kieltää esteelle. Jos esteen lähestymiseen johtaneet asiat kuitenkin seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä, hevonen voi yhden estetunnin aikana oppia tehokkaasti välttämään esimerkiksi tiettyyn nurkkaan menemistä, jos se johtaa aina jumppasarjalle päätymiseen. Ensisijaisen tärkeää on siis varmistaa, että hevonen ei koe kipua tai epämukavuutta työssään.

Esimerkki ketjuttamisesta on myös se, kun hevonen oppii väistämään toista hevosta, kun se vain vähän kääntää korvia taaksepäin. Ensin hevonen tekee niin, sitten korvat liimautuvat sen niskaan kiinni, sitten pää heilahtaa kohti toista hevosta ja seuraavaksi tulee puru-uhkaus ja jollei tämäkään auta, hampaat napsahtavat kiinni useimmin juuri sen ensimmäisen hevosen karvoihin, ei vielä ihoon. Sitten voi osuakin. Eleet ja niiden voimistumiset seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä, vaikka nopeasti. Muutamien toistojen jälkeen ensimmäinen hevonen siirtyy kauemmaksi jo silloin, kun toinen hevonen katsahtaa tietyllä ilmeellä sitä päin. (Poikkeuksiakin on, mm. ympäristöolosuhteisiin liittyen. Laitan ensi viikolla videopätkän, jota itse tuijotin kymmenen kertaa peräkkäin ihmetellen.)

Ketjuttaminen on myös syy siihen, että vaikka hevosen kouluttaminen sujuu kaikista nopeimmin, jos hevonen saa vahvisteen (esim. ohjista myötäämisen) sillä hetkellä, kun se tekee oikein (esim. hyppää esteen), hevonen voi kyllä oppia yhdistämään palkinnon esteen ylittämiseen, vaikka se tulisi hieman myöhemminkin. Silloin kuitenkin esteen ylittämisen jälkeen tapahtuvien asioiden täytyy tapahtua aina samassa järjestyksessä. Esimerkiksi hevonen hyppää esteen – ratsastaja pyytää hevosta eteen laukassa – ratsastaja pyytää hevosta siirtymään raviin – ratsastaja pyytää hevosta siirtymään käyntiin – ratsastaja antaa hevoselle pitkät ohjat ja hevonen saa kävellä.

Tahallinen ketjuttaminen

Ketjuttaminen on asia, jolle ei voi mitään. Jokainen meistä ketjuttaa asioita koko ajan. Kun olemme ketjuttaneet vaikka sen, että iltaisin pesemme kädet, kasvot ja hampaat, riisumme vaatteet ja puemme yöpaidan sujuvat iltatoimet kuin itsestään aina samassa järjestyksessä ilman, että meidän pitää koko ajan miettiä ja tehdä päätöksiä, mitä teemme seuraavaksi.

Missä asioissa ketjuttamisesta sitten voi olla hevosten kanssa käytännön hyötyä? Otetaan esimerkkinä se esterata. Jos radan jälkeen tulee hyvä vahviste – vaikka se, että ratsastaja tulee alas hevosen selästä, löysää satulavyötä ja avaa turpahihnan, tai hevoselle annetaan vaikka viisi kokonaista porkkanaa, tai molemmat – niin hevonen voi asteittain oppia, että hyppäämällä radan kaikki esteet se saa lopuksi tämän palkinnon. Silloin sen oma motivaatio hypätä esteitä kasvaa. Jos tätä haluaa käyttää hyväkseen hevosen koulutuksessa, kannattaa järjestää alkeiskoulutus niin, että hevonen pystyy ketjuttamaan.

Eli (jos ketjuttaa takaperin, mikä saattaa joidenkin tutkimusten mukaan nopeuttaa ketjun oppimista) voi vaikka ensin ravata eteenpäin, hevonen saa pysähtyä ja se saa palkintonsa. Sitten hevonen saa ylittää maapuomin, ravata eteenpäin, pysähtyä ja saada palkintonsa. Sitten hevonen saa ylittää ristikon, maapuomin, ravata, pysähtyä jne. Tämä rakennetaan niin, että lopuksi hevonen oppii ylittämään niin monta estettä kuin ratsastaja haluaa ja sillä on silti mielessään palkinto, joka seuraa viimeisen esteen jälkeen. Silloin ratsastajalla eli kouluttajalla on käytössään muitakin keinoja motivoida hevosta kuin se, että hevonen pyrkii välttämään epämukavuutta.

Miten pääset tahattomasta ketjuttamisesta?

Kerroin alussa esimerkin hevosesta, joka oppi koko ajan pysähtymään aikaisemmin ja aikaisemmin, koska matkustaminen trailerissa oli sen mielestä – ja aika lailla kaikkien muidenkin maailman hevosten mielestä johtuen siitä, millainen eläin hevonen luontaisesti on – hieman ikävää. Jotta hevonen ei oppisi meidän kannalta hankalia ketjuja, riko kaava, mielellään jo ennen kuin hevonen on ketjuttanut epätoivotusti. Vie välillä hevonen syömään herkkuja traileriin ja ota se ulos, ennen kuin herkut loppuu ja niin, ettei sen tarvitsekaan matkustaa. Laita välillä hevoselle kuljetussuojat päälle kun se syö heinää ja ota ne pois. (Ja opeta hevonen suhtautumaan traileriin menoon positiivisesti, sillä se ongelma oikeasti hoituu pois päiväjärjestyksestä.)

Tämä oli todella lyhyt tiivistelmä ketjuttamisesta. Missä sinä olet huomannut, että hevonen on ketjuttanut ilman, että se oli tarkoitus?

img_0331

Hevosesta ratsu: Ei jumissa, vaikka on jumissa

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Kaikki hevoset pelkäävät lajityypillisesti jumiin joutumista
  • Mitä vähemmän hevonen kokee olevansa jumissa, sitä turvallisempi se on
  • Asteittain siedättämällä saat hevosen tottumaan sille lajityypillisesti vaikeisiinkin tilanteisiin

Jokaisella hevosella on joukko synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka tekevät siitä yksilön. Niihin ei voi vaikuttaa muuten kuin varmistamalla, että tamman elämä on tiineenä ollessaan mahdollisimman vähän stressaava ja että valitsee sille paitsi terveen, myös sopivanluonteisen isäoriin. (Kyllä, voidaan jalostaa myös ulkonäköä tai kilpailuihin sopivia ominaisuuksia mutta hevosen itsensä kannalta on ilman muuta tärkeämpää, että se on terve, kestävä ja että sillä on sopiva luonne.) Moneen asiaan voidaan kuitenkin vaikuttaa käsittelyllä ja kouluttamisella.

Varsa syntyy, kasvaa X vuotta ja ryhdymme kouluttamaan siitä ratsua. Miten ratsukoulutus sitten kannattaa järjestää ja mistä aloittaa koulutus?

Kun hevosesta lähdetään kouluttamaan turvallista ratsua, ensisijaisen tärkeää on luoda hevoselle itselleen mielikuva siitä, että se on turvassa. Jos hevonen jännittää edes vähän, tai jopa pelkää, se vaikuttaa kaikkeen, mitä sen kanssa tehdään. Se voi säpsyä, rynnätä, olla kuuro avuille tai käyttäytyä muuten vain oudosti. Luimisteleminen hoitaessa, hankalasti käyttäytyminen kengittäessä ja yhä kovempien kuolaimien tarve ratsastuksessa on usein oire jännittymisestä tai pelosta. Ratsukoulutuksessa jos jossain hevosen turvallisuuden tunnetta kannattaa vaalia.

Lyhyt ohje 1: Aloita ratsukoulutus hevosen kotona, älä siirrä sitä uuteen paikkaan juuri ennen sitä. Hevosella voi kestää useita kuukausia kotiutua uudelle tallille, ellei sille tule mukaan tuttu hevonen.

Lyhyt ohje 2: Opeta hevoselle ensin, että vaikka se on jumissa, se ei tunne olevansa jumissa.

Miten niin jumissa muttei jumissa?

Saaliseläimelle kiinni oleminen on vaikeimmasta päästä asioita. Hevosen luontaiseen käyttäytymiseen ei vain sisälly se, että se seisoisi paikallaan, vaikka joku muu eläin sitoisi siihen remmejä ja kiipeäisi istumaan sen päälle. Juosta lujaa? Check. Hengailla kavereiden kanssa? Check. Paeta vaaraa? Check. Juoda, syödä ja tonkia juuria maasta? Check. Kaikki tämä ja paljon muuta kuuluu luonnolliseen hevosten käyttäytymiseen.

Mutta päästään jumissa oleminen? Kolmella jalalla seisominen monta minuuttia kerrallaan? Paikallaan seisominen, kun toisen lajin edustaja kiipeää istumaan sen päälle? Njet. Myös melkeinpä kaiken muun, mitä haluamme tehdä hevosten kanssa täytyy niille erikseen opettaa.

Oli hevonen kolmen viikon, kolmen vuoden tai kolmenkymmenen vuoden ikäinen, se välttelee jumiin joutumista. Se on ollut lajia säilyttävä piirre eikä sellaista hevosta olekaan, jolle olisi synnynnäisesti aivan sama, onko se laajalla alueella vapaana vai pienessä tilassa kiinni sidottuna. Siihen liittyviin asioihin se tarvitsee paljon koulutusta. Opeta siis sille ensin asteittain, että se, että ihminen tarttuu sen päähän/jalkoihin/kehoon/kaulaan ei tarkoita, että se olisi jumissa. (Kyllä, vaikka se olisi käytännössä jumissa.)

Aloita pienestä, vaikeuta asteittain

Kuulostaako jo tutulta? Jos olet lukenut blogia tai juttujani aikaisemmin, olet varmasti törmännyt tähän ennenkin (kuten toivottavasti olet joka paikassa muuallakin kun kyse on eläimistä ja niiden kanssa toimimisesta). Eli mieti ensin, mikä lopputavoitteesi on, esimerkiksi ratsastajan istuminen nuoren hevosen selässä. Sitten mieti, mikä olisi pienin mahdollinen askel kohti tätä haluttua lopputulosta. Esimerkiksi, että ihminen seisoo hevosen vieressä ja koskee sen selkään kädellä. Viimeiseksi mieti, miten pilkot näiden kahden asian väliin jäävän kouluttamisen mahdollisimman moneen pieneen askeleeseen. Sillä pääset nopeimmin haluttuun lopputulokseen.

Esimerkiksi näin:

  • ihminen seisoo hevosen vieressä ja koskettaa sitä kädellä säkään
  • ihminen koskettaa hevosta kahdella kädellä
  • koskettaa kahdella kädellä ja notkistaa hieman polviaan
  • koskettaa ja hyppii pienesti
  • hyppii hieman isommin, sitten isommin, sitten isommin, sitten ISOSTI
  • (tajusin juuri, että tarvitsen sellaisen yhden hengen trampoliinin)
  • hyppii pienesti niin, että koskettaa hevosen kylkeä, sitten isommin jne.
  • sivelee hevosta käsivarrella hieman kylkeä pitkin, sitten enemmän, sitten takapuolelle, sitten takapuolen yli (tulevan ratsastajan jalkaa esittäen)
  • otetaan kaveri (tai se trampoliini apuun) ja puntataan ihminen roikkumaan hetkeksi hevosen sä’än päälle, tullaan heti alas
  • puntataan ihminen roikkumaan, liikutetaan vähän käsivartta
  • sitten jalkaa
  • sitten molempia
  • halataan hevosta hieman, sitten enemmän, sitten enemmän
  • puntataan ihminen selkään istumaan, pysyy etukenossa
  • puntataan ihminen selkään istumaan, suoristuu

Jos hevonen on perusluottavainen ja edetään sen tottumisen tahdissa, otetaan listan joka kohdasta 2-3 toistoa ja kummaltakin puolelta tehtynä (yhteensä noin 5 toistoa) tuon listan läpikäymiseen saadaan helposti sata asiaa tehtävälistaan. Jos käytät paineen poistoa palkintona, lopeta heiluminen kun hevonen on paikallaan. Jos lisäksi käytät ruokapalkintoja opettamaan hevoselle, että ratsastaja on mukava tyyppi, ajoita ne siihen, kun hevonen on paikallaan.

ratsu
Ihminen pomppii. EVVK, sanoo kasvava nuori hevonen. Välitavoite ”ihminen pomppii vähän” saavutettu.

Sata asiaa? Miksi? Siihenhän menee vuosi!

Jos hevonen puhuisi suomea, ongelmaa tuskin tulisi vaikka skippaisimme nuo sata asiaa. Sanoisimme sille, että ”Kiipeän nyt selkääsi, älä hämmästy, tulen sitten alas.” Mutta hevonen ei ymmärrä suomea ja sen synnynnäinen käyttäytyminen ei sisällä sitä, että seistään tyyneesti paikalla kun joku kiipeää niskaan. Sille pitää siis selittää asia sellaisella kielellä kuin se ymmärtää ja usein se tarkoittaa siedättämistä (=totutetaan hevosta järjestelmällisesti asteittain vaikeutuvaan tilanteeseen).

Kun teet sen parikymmentä välivaihetta ennen kuin peto on niskassa, hevonen ehtii oppia ja tottua. Silloin se todennäköisesti ei enää lainkaan säikähdä ja jos se jossain vaiheessa säikähtää, sillä on pohjalla sen sata turvallista toistoa eli todennäköisesti se ei säikähdä yhtä paljon ja toipuu siitä nopeammin.

Siitä ei tarvitse pitää kiinni eikä estää sen pakeneminen. Se osaa oikeasti tehtävän. Ja sekä hevosen että ratsastajan elämä on siitä eteenpäin sen muutaman asteen verran mukavampi ja turvallisempi.

Ja siihen menee yhtenä päivänä ehkä sen puoli tuntia tai tunti ”ylimääräistä”. Se on halpa hinta kahdenkymmenen vuoden rauhalle.

Hevosen liikennekoulu

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Kouluta hevonen suhtautumaan liikennevälineisiin luottavaisesti
  • Aloita koulutus helposta ja vaikeuta asteittain
  • Videopätkä näyttää ensimmäisen koulutusosuuden loppupuoli, vielä on paljon yleistämistä jäljellä

(Muistan kyllä luvanneeni kirjoittaa ketjuttamisesta, mutta tämä aihe tuli nyt ajankohtaiseksi.)

Miksi hevonen jännittyy kohdatessaan liikennettä?

Lyhyt vastaus: koska hevonen on hevonen. Hevoseläimelle lajityypillistä käytöstä olisi poistua paikalta, kun jokin iso asia lähestyy lujaa. Se on ollut lajia säilyttävä piirre: lisääntymisikään ehtinyt villihevonen on vaistomaisesti osannut poistua paikalta ennen kuin peto on saanut sen kiinni. Tässä, kuten lastauksessakin, olemme siis tekemisissä hevoselle lajityypillisesti vaikeiden asioiden kanssa. Älä siis oleta, että hevonen suhtautuu lähestyvään autoon tai rekkaan rennon luottavaisesti: Jos pitää olettaa jotain, oleta ainakin, ettei hevonen suhtaudu liikenteeseen rennon luottavaisesti ja etene siitä eli kouluta sitä.

Miksi hevonen oppii pelkäämään liikennettä?

Joskus on toki tapahtunut onnettomuus tai jotain, mikä on selkeästi aiheuttanut hevoselle pysyvän pelon liikennettä kohti. Mutta usein hevonen tuntuu vain koko ajan pelkäävän enemmän, vaikkei varsinaista yksittäistä syytä siihen ole. Silloin kyseessä voi olla tahattomasta rankaisusta (linkki blogikirjoitukseen rankaisuista) eli kun hevonen jännittyy, ratsastaja jännittyy. Hän kiristää otettaan ohjista ja jaloillaan hevosesta itsestään, ja jos hevonen yrittää väistää, se tuntee vähintäänkin epämukavuutta tai jopa kipua. Vähitellen hevonen oppii yhdistämään ohiajavan ajoneuvon tuntemaansa epämukavuuteen ja se oppii pelkäämään tilannetta, joka johti rankaisuun.

Tämä on meissä kaikissa harmittava piirre. Olisi ilman muuta parempaa, jos suhtautuisimme rennosti hammaslääkäriin ja jos hevonen ei oppisi yhdistämään epämukavuutta ajoneuvoon, esteeseen, eläinlääkäriin tai kengittäjään. Totuus on kuitenkin se, ettemme voi vaikuttaa tähän oppimisen muotoon. Voimme kyllä kouluttaa hevosta niin, ettei se pelkää liikennettä. Ja jos et vielä osaa tehdä sitä, löysää ainakin ohjia ja jalkoja hevosen ympäriltä, jos se joskus jännittyy.

Miksi hevonen pelkää ajoneuvoja maastossa, muttei tarhassaan?

Tässä tapauksessa kannattaa ensin tarkistaa, että hevonen on maastossa rento. Ellei se sitä ole, kouluta siitä rento näitä ohjeita soveltamalla (linkki ohjeisiin hevosen yksinolo-opetukseen).

Jos hevonen on maastossa jännittynyt, se reagoi suuremmin kaikkiin asioihin ja siis myös autoihin. Jos taas hevonen on maastossa muuten rento, tarkista että olet yleistänyt sen rennon suhtautumisen ajoneuvoihin kotona ja muualla. Hevonen on hidas yleistäjä ja sille pitää huolella opettaa, että kaikki ajoneuvot ovat turvallisia ja että joka paikassa kohdattuna ajoneuvo on turvallinen.

Kannattaako tässä asiassa vastaehdollistaa eli palkita jollain, mitä hevonen haluaa?

Kyllä. Vaikka itse olen sitä mieltä, että on monta asiaa johon ruokapalkinnot ei välttämättä sovi, tämä ei ole yksi niistä. Lastaus on yksi asia, johon kannattaa mielestäni liittää hevoseläimelle varmasti toimiva motivaattori juuri siksi, että se on hevoselle lajityypillisesti vaikea tehtävä, ja tämä on toinen. Yksinolo on kolmas lajityypillisesti vaikea asia.

Kannatan järjestelmää, jossa joka tallille järjestetään oma liikennekoulu, missä kaikille tallin hevoselle opetetaan järjestelmällisesti miten autoihin kannattaa suhtautua. Pidän sellaisia kursseja, ota yhteyttä jos kiinnostuit! Sähköposti on mitallberg@gmail.com, puhelinnumero 050-520 3598 ja tekstari tavoittaa ainakin aina.

Teemme nuorten hevosten kurssilla samaa koko kevään ajan ja videoklippi on sieltä. Videon hevosilla ei ollut huonoja kokemuksia liikenteestä mutta käytän silti mielelläni pari tuntia niiden elämästä siihen, että ne oppivat ajoneuvojen kohtaamisen niin, että ne laskevat hieman päätään ja liikkuvat pyydettyä vauhtia eteenpäin sekä jopa hieman toivomaan, että auto kaahottaisi läheltä ohi. Se tekee hevosharrastuksesta aika paljon rennompaa ja turvallisempaa niin hevoselle kuin ihmisellekin.

 

Hevosen oppimisesta 2: Vahviste = palkinto

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Jos haluat nopeita, hyviä tuloksia, keskity vahvisteisiin eli anna hevoselle jotain, mitä se haluaa palkinnoksi, kun se tekee oikein
  • Palkinnon pitää tulla heti, jotta hevonen oppisi sitä, mitä haluat
  • Hevonen päättää, mikä on sille palkinto

Mikä on vahviste?

Vahviste on mitä tahansa, mitä hevonen kokee miellyttäväksi. Painotin sanaa hevonen, koska hevoset ovat yksilöitä ja se, mikä yhdelle hevoselle on miellyttävää voi olla toiselle epämiellyttävää.

Vahviste eli palkinto on paras ystäväsi silloin, kun haluat, että hevonen toimii. Käytännössä palkinto voi olla monia eri asioita: paineen poisto tai keveneminen, toisten hevosten lähelle pääseminen, rapsutus, lepo, laukkaaminen, seisominen, ruoka, leikkiminen, puuhaaminen, oivaltaminen, työnteon loppuminen, työnteon aloittaminen, ohjista myötääminen, pohjeavun lopettaminen jne. jne. Hevosten kanssa käytämme usein paineen poistoa, ruokaa ja rapsutuksia palkintona.

Ihmisen huomio, kehuminen, taputtaminen tai niiden yhdistelmä on harvoin hevoselle palkinto. Hevonen voi kyllä nopeasti oppia, että kehu tarkoittaa käyntitaukoa, huomio heinäannosta tai taputtaminen pitkiä ohjia, mutta pelkkä kehu ilman varsinaista palkintoa ei toimi koulutuksessa kovin hyvin.

Opeta hevonen haluamaan samaa kuin sinä

Kun hevonen liikkuu pohjeavusta eteen, lopeta apu ja anna hevosen olla rauhassa.
Kun hevonen pysähtyy pyynnöstä, myötää ohjalla.
Kun hevonen hyppää, varmista, että paine kevenee varsinkin silloin, kun hevonen on esteen yläpuolella. Jos haluat hevosen, joka itse haluaa hypätä, yhdistä paineen poisto ja esimerkiksi ruokapalkinto (joudut ajoittamaan ruokapalkinnon äänimerkillä ja opettamaan hevoselle miten sen kuuluu toimia, että se saa palkintonsa, mutta saat vastapainona hevosen, joka itse haluaa ylittää esteitä.)

Esimerkki palkinnon toimivuudesta on se rankaisutekstin shetlanninponi, joka löysi tiensä toiselle puolelle aitaa. Jos ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella, poni sai aidan alta menemisestä palkinnon. Aidan alta meneminen vahvistuu. Vaikka ponin omistaja yrittäisi aitaa parantamalla (kirjoitan myöhemmin käytöksen estämisestä) pitää ponin omassa tarhassaan, se ei välttämättä onnistu kovin hyvin. Palkinto oli tarpeeksi hyvä vahvistamaan aidan ali menemistä.

Vahvisteilla pukkikoneeksi!

Samoin epämukavaksi koetun asian poistuminen on hevoselle palkinto ja mitä epämukavampi asia, sitä suurempi palkinto sen poistuminen on. Jos hevosella on epäsopiva satula, ratsastaja voi tuntua selässä ikävältä. Jos ratsastaja sitten ihan muista syistä tippuu hevosen selästä, epämukava tunne poistuu. Jos palkinto on tarpeeksi hyvä, hevonen voi oppia haluamaan ratsastajan alas selästään ja sitten loikkimaan yhä enemmän.

Tässä esimerkissä käy ilmi myös, että vaikka ratsastajan selästä tippumiseen sisältyy hevosen kannalta aina rankaisu, sillä yleensä ratsastaja ennen tippumistaan  takertuu kiinni hevoseen, sitten menettää tasapainonsa ja usein vielä yrittää pitää ohjista kiinni eli vetää hevosta suusta. Jos pelkkä oikea-aikainen rankaisu toimisi, yksikään hevonen ei pukittelisi ratsastajaa alas enemmän kuin kerran.

Kuten rankaisukin, vahvisteen pitää tulla sillä hetkellä, kun hevonen tekee oikein. Muuten hevonen oppii jotain aivan muuta kuin piti tai sen pitää ketjuttaa (tulossa seuraavassa blogissa), jotta se yhdistäisi vahvisteen siihen, mitä ratsastaja halusi. Se on hidasta.

Hevonen oppii nopeasti

Hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin. Siksi sitä voi kouluttaa monella eri tavalla ja kunhan hevosella on mahdollisuus, se kyllä oppii. Tästä loimitustutkimuksesta käy ilmi, miten vähillä toistoilla hevoset oppivat.

Tehokas vahvisteiden käyttö tekee hevosten kouluttamisesta hämmästyttävän nopeaa ja tehokasta. Saman huomasi Rajavartiolaitoksen koirankouluttajat muuttaessaan koulutustapaansa palkintoperusteiseksi. Rajan koiria koulutetaan tätänykyä puhtaasti palkitsemalla ja tulokset ovat nopeampia, parempia ja sekä koirat että kouluttajat voivat paremmin.

Kirjoitin vahvisteista jo aiemmin hieman enemmän. Voit myös lukea käytännön esimerkkejä oppimisesta Sanni Bachmannin sivuilta.

cropped-bannerii.jpg
Toisten hevosten kanssa juokseminen on hevosille usein palkitsevaa.

Hevosen oppimisesta 1: Rankaisu

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Jos tiedät, miten hevonen oppii, pystyt myös ratkomaan ongelmia
  • Rankaisun pitää tulla heti, jotta hevonen oppisi sitä, mitä haluat
  • Rankaisemalla voit saada hevosen pelkäämään, ja se on turvallisuusongelma

Mikä on rankaisu?

Rankaisu on mitä tahansa, minkä hevonen kokee epämiellyttäväksi.

Hevonen oppii koko elämänsä ajan.
Hevonen, joka on aina tullut tarhasta portille nähtyään ihmisen voi oppia pysymään kauempana, jos kiinni antaminen on sille ikävää.
Hevonen, joka on aina nostanut etujalkojaan hyvin kengityksessä voi yhtenä päivänä käyttäytyä toisin, jos sillä on kipua vastakkaisessa etujalassa.
Hevonen, joka on vuosien ajan aina hypännyt esteitä, voi oppia olemaan hyppäämättä, jos hyppäämisestä seuraa rankaisu (oppimismielessä rankaisu, oli se ihmisen tahallaan tekemä tai tahaton).

Miksi oppimisen tunteminen auttaa sinua?

Jos olet hevosten kanssa tekemisissä joudut aiemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa hevonen ei niin sanotusti ”toimi”. Silloin oppimisen tunteminen antaa sinulle työkalut korjata ongelma ilman, että täytyy turvautua kikkailuun. Mitä paremmin osaat sanoa, mistä ongelma johtuu, sitä helpommin korjaat sitä.
Vaikkei ongelmia olisikaan, ratsastaminen sujuu paremmin kun tiedät, miten hevoselle opetetaan uusia asioita. Pystyt myös opettamaan muita paremmin jos osaat selittää, miksi jokin asia toimii.

Esimerkkejä rankaisuista

Rankaisu voi tässä este-esimerkissä olla esimerkiksi sopimaton satula, joka painaa hypyssä; ratsastajan käsi, joka jää kiinni hevosen suuhun esteen päällä; lihasvaiva selässä, joka tuntuu ikävänä juuri ponnistuksessa tai alkava nivelrikko etujaloissa, joka tuottaa kipua alastulossa. Mikään näistä ei ole tahallisia mutta kaikki ovat hevoselle rankaisuja ja rankaisu vähentää toimintaa = hevonen oppii välttämään esteen ylittämistä.

Hyvä esimerkki oikea-aikaisesta ja hyvin toimivasta rankaisusta on sähköaita. Kun hevonen koskee aitaan, se saa sähköiskun sekunnin sisällä. Yleensä hevonen oppii nopeasti pysymään irti aidasta.

Miksi rankaisu toimii koulutuksessa huonosti?

Rankaisun pitää tulla heti, jotta hevonen oppisi, mitä sinä haluat sen oppivan. Jos yrität käyttää rankaisuja tietoisesti, se on usein kovin hankalaa: meilläkin on reaktioaika ja jos siihen asiaan, mistä haluat rankaista, liittyy vaikkapa tasapainosi hetkittäinen menetys, olet jo aivan liian myöhässä. Silloin rankaisu ei toimi ja on parempi olla rankaisematta.

Miksi on usein parempi olla rankaisematta?

Jatkan sähköaitaesimerkkiä: Jos shetlanninponi laiduntaa itsensä sähkölangan ali niin, että lanka osuu ensin paksuun, eristävään otsatukkaan, sitten harjaan ja itse sähköisku tulee vasta selässä, se ei opi pysymään aidasta kaukana. Yleensä se oppii vain tulemaan langan alta yhä lujempaa. Ajoitus on väärä, vaikka rankaisu itsessään on sama.

Jos hevonen ei ajoitusongelmasta johtuen pysty oppimaan nopeasti, mistä rankaisu tulee, se voi kyllä oppia jännittymään ja pelkäämään tilannetta, jossa sitä rankaistaan. Jännittynyt hevonen voi käyttäytyä arvaamattomasti ja on ratsastajalle turvallisuusriski. Se voi rynnätä, nousta pystyyn, pukitella tai olla reagoimatta apuihin. Siksi kannattaa miettiä, miten hevosen saa koulutettua niin, että rankaisuja tarvitaan mahdollisimman vähän.

Jollei kannata rankaista, mitä sitten teen?

Seuraavaksi kirjoitan vahvisteista. Vahviste on mikä tahansa, mikä vahvistaa käytöstä. Oli asia mikä vaan, kannattaa miettiä miten saat sitä vahvaksi. Vahvisteilla. Esimerkiksi esteiden kohdalla kannattaa miettiä, millä saat hevosen haluamaan esteelle, haluamaan esteen ylittämistä ja haluamaan seuraavalle esteelle.

2009_03_20_5217
Kuvituskuva. Miksi valitsin tämän kuvan?

Vastaus tähän blogikirjoitukseen liittyvän kuvan valintaan!
Kirjoitin rankaisuista, tahallisista ja tahattomista ja siitä, että hevosen kannalta on ihan sama, rankaiseeko ihminen tahallaan tai tahattomasti. Hevonen voi silti oppia välttämään rankaisuun liittyviä asioita.
Kuvan valitsin siksi, että siinä oli hyvä esimerkki väärin käytettyjen varusteiden aiheuttamasta tahattomasta rankaisusta. Kuvassa on nk. Uxeter Kimblewick-kuolain, johon kuuluu leuan alta kulkeva ketju. Kun ratsastaja ottaa ohjat tuntumalle, ketju kiristyy hevosen alaleuan ympärille. Siksi olisi hyvä, että kanki- tai muun ketjullisen kuolaimen ohja olisi tuntumalla vain silloin, kun sitä käytetään ja muuten siinä olisi hieman löysää. Kokeile laittamalla kuolain ja ketju oman jalkateräsi ympärille, miten pieni paine ohjassa tuntuu jo suurelta hevosen leuan ympärillä.
vastaus_rankaisu
Kun käytössä on tällainen kuolain (tavallinen kankikuolain tai muu ketjullinen kuolain) sen kanssa ei pidä käyttää alaturpahihnaa, koska ketjun ja alaturpiksen paikka on leuan alla sama. Lähikuvassa näkyy syy, miksi valitsin juuri tämän kuvan: kun ohja kiristyy, koukku, jossa ketju on kiinni painaa hevosen poskeen (näkyy kuvassa ryppyinä nuolten välillä). Mikä se on? Tahaton rankaisu, mutta oppimisen kannalta rankaisu kuitenkin.
Tällainen mitättömän pieneltä tuntuva varusteisiin liittyvä asia voi saada hevosen oppimaan aivan vääriä asioita. Jos ohjasote aiheuttaa kipua, hevonen pyrkii välttämään sitä. Se voi yrittää saada ohjia löysemmälle heiluttamalla päätään, avaamalla suutaan tai se voi yleisesti kiihtyä ja tuntua hallitsemattomalta. Se voi oppia välttämään suitsien laittamista ja sitten jo tarhasta kiinni antamista (kirjoitan tekstiä ketjuttamisesta blogiin heti vahvistetekstin jälkeen). Koska kipu aiheuttaa stressiä hevonen voi reagoida kaikkiin ympäristön tapahtumiin suuremmin ja suuremmin.
Jokainen hevosen kehossaan tuntema paine vie sen huomiota pois ratsastajan avuista. Tarkista joka kerta, että varusteet sopivat eivätkä paina mistään.
Kuvat eivät ole Suomesta.

Hevosen liikennekoulu

Turvallisempi hevosharrastus: Liikennekoulu

Missä? Pohjois-Sipoossa
Milloin? pe 6.1.2017 ja su 8.1.2017 klo 10-13
Hinta? 30 e (pe) 40 e (su)

Miten koulutat hevosesta mahdollisimman turvallisen kumppanin myös liikenteessä kulkiessa?
Miten kannattaa toimia kun halutaan hevonen, joka osaa kohdata autoja, mönkijöitä, hiihtäjiä, traktoreita, moottoripyöriä tai tukkirekkoja rauhallisesti?
Onko mahdollista saada hevonen suorastaan toivomaan, että vastaan tulisi auto sen sijaan, että hevonen jännittyy tai jopa pakenee?

Tähän ja moniin muihin aiheisiin pureudumme Hevosen liikennekurssilla. Aloitamme teoriasta eli siitä, mitä koulutuksessa tehdään ja miksi. Miksi hevonen jännittää liikenteessä? Mikä on siedättäminen ja vastaehdollistaminen? Miten koulutat omaa hevostasi turvallisemmaksi?

Tämän jälkeen lähdemme kouluttamaan tallin omia hevosia käytännössä. Tavoitteena on hevonen, joka suhtautuu luottavaisesti tietä pitkin kulkemiseen, joka seuraa ratsastajan tai taluttajan ohjeita silloinkin, kun ohi ajaa auto ja joka osaa toimia turvallisella tavalla.

Ota yhteyttä ja ilmoittaudu tai tilaa oma kurssipäivä tallillesi!
Kouluttajana toimii hevostenkouluttaja, eläintenkouluttaja (AT) Minna Tallberg. S-posti: mitallberg@gmail.com, p. 050-520 3598.
Hinnat: 5 h kurssipäivä 620 e (sis. ALV) tai 31 e/osallistuja (vähintään 20 osallistujaa) + matkat.

liikennekoulu

Nuorten hevosten kouluttaminen käytännössä Sipoossa

Matkalla ratsuksi: Nuorten hevosten koulutus Sipoossa

Nuorten hevosten koulutus jatkuu maalis- ja huhtikuussa!

Kelien kanssa on ollut hieman haasteita mutta koulutus on silti edennyt hienosti. Ohjelmassa on tähän mennessä ollut perusväistöt, suitsien sovittaminen, selkäännousun alkeet, ohjasotteiden opettaminen maasta käsin, liikennekoulun ykkösosa jne. jne. Ennen kaikkea hevoset ovat oppineet, että eri ihmisten kanssa työskentely on turvallista, johdonmukaista ja mukavaa.

Kurssi pidetään nyt keväällä juhannukseen asti ja jatkuu kesäloman jälkeen elokuussa jatkuen lokakuun loppuun asti. Mukaan mahtuu vielä!

Maalis- ja huhtikuussa harjoittelemme myös lastausta, ja siihen voi tulla mukaan vaikkei olisi erityisesti nuorista hevosista niin kiinnostunutkaan.

pe 3.3. Selkäännousuharjoitukset jatkuvat ***Pidennetty kerta klo 10-14***

pe 10.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 30 e***

su 12.3. Maastakäsin jumpan alkeet (kelivaraus, pidetään jos kenttä on kunnossa, muuten vuorossa satulansovitus)

pe 17.3. Maastakäsin jumpan alkeet (kelivaraus, pidetään jos kenttä on kunnossa)

pe 24.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 30 e***

su 26.3. Lastausharjoitusta ***Avoin kaikille, kertamaksu 40 e***

pe 31.3. Eläinlääkärin toimenpiteisiin koulutus

pe 7.4. EI KOULUTUSTA, MINNA KOULUTUKSESSA

su 9.4. Yhteenveto tähänastisista harjoituksista

pe 14.4. PÄÄSIÄINEN, EI KOULUTUSTA

pe 21.4. Liikkeelle! Raippamerkin koulutus, alustavasti tuntumalle

su 23.4. Liikkeelle! Raippamerkin koulutus, alustavasti tuntumalle

pe 28.4. Liinatyöskentelyn alkeet

******************************************

Oletko kiinnostunut hevosista ja niiden koulutuksesta? Haluatko oppia lisää hevosista ja osallistua nuorten hevosten matkaan ratsuiksi asti? Tämä kurssi on sinulle!
Kouluttajana toimii Minna Tallberg.

Järjestämme Pohjois-Sipoossa nuorten hevosten koulutusta. Koulutamme tilan omia hevosia pienryhmissä pitkin talvea ja kevättä. Ohjelmassa on perusasioiden opettamista, varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maastakäsin työskentelyä, juoksuttamisen alkeita ja apujen opettamista.

Jokaiselle hevoselle räätälöidään oma yksilöllinen koulutuskokonaisuus mutta pääpiirteittäin seuraamme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjojen perusteita sekä Tuikun vuonna 2014-15 pitämän Ratsuhevosen koulutus -kurssin rakennetta.

Etenemme hevosen tahdissa ja keskitymme siihen, että hevosen luottamus lisääntyy ja siitä tulee innokkaasti ja rennosti työntekoon suhtautuva.

Koulutamme viikon jokaisena perjantaina kello 10-13 ja joka toinen sunnuntai (parilliset viikot) kello 10-13.

Tammi-helmikuun aiheita (muutokset mahdollisia):

pe 27.1. aihe: Hevosen totuttaminen liikenteeseen
su 29.1. aihe: Hevosen suitsien valinta, niihin totuttaminen ja ohjasotteiden opettaminen

pe 3.2. aihe: Hevosen totuttaminen ratsastajaan

pe 10.2. aihe: Perusväistöt: sivulle, peruutus

su 12.2. EI KOULUTUSTA

pe 17.2. EI KOULUTUSTA

pe 24.2.: Liikkeelle: Raippamerkki ja liikkeelle lähteminen + liikkeen lisääminen (säävaraus, jos on kovin koppuraista kentällä, tämä siirtyy)
su 26.2.: Hevosen totuttaminen ratsastajaan

Hinnat:              perjantai: 30 e/kerta, 10 kerran kortti 275 e
                             sunnuntai: 40 e/kerta, 10 kerran kortti 375 e

Kaikki hinnat sisältävät ALV:n 24%.

Perjantaisin (Tuire Kaimio osallistuu silloin tällöin perjantain koulutuksiin) esittelemme pääosin hevosille uusia asioita ja opetamme niille uusia tehtäviä.
Sunnuntaisin on vuorossa perjantain koulutuksissa aloitettujen asioiden yleistämistä ja näiden asioiden eteenpäin viemistä tai samojen asioiden opettamista eri hevosille.
Näin voit osallistua myös joko perjantain tai sunnuntain koulutuksiin ja pysyt silti kärryillä siitä, miten koulutus etenee. Voit tulla mukaan myös kesken kauden.

Voit osallistua kurssille, vaikka olisit aloitteleva hevosharrastaja, alan opiskelija tai sinulla olisi jo oma hevonen. Kurssille otetaan ensisijaisesti heitä, jotka eivät mahtuneet vuoden -14 ja -15 käytännön harjoituksiin mukaan.

Kurssin ilmapiiri on avoin ja keskusteleva ja kaikki ovat yhtä tervetulleita. Jokainen, joka haluaa, saa harjoitella kouluttamista käytännössäkin. Kurssille ilmoittautuneille lähetetään linkki ilmaiseen verkkoluentoon, jota kannattaa katsella ennen kurssipäivään osallistumista.

Kiinnostuitko? Lisätietoa sähköpostilla tai p. 050-520 3598.
Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com

nuoret_sipoossa_2.jpg

Tulevaisuuden hevosammattilainen

Hevosharrastajan prototyyppi on muuttumassa. Siinä, missä 80-luvulla tallit täyttyivät pääosin lapsista ja teini-ikäisistä, on nykyharrastaja yhä useammin aikuinen. Mitä tämä tarkoittaa hevosalan ammattilaisille?

Kävin mielenkiinnosta kuuntelemassa mitä hevostalouden tulevista ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista puhuttiin seminaarissa marraskuun alussa. Siellä kävi ilmi mm. se, että Ratsastajainliitolle valitetaan yhä useammin, jos opettaja käyttäytyy epäasiallisesti tai opetustyylissä on puutteita, kuten valitetaan huonosta asiakaspalvelusta muutenkin. Tämä taas asettaa ratsastuksenopettajille ja -ohjaajille uusia vaatimuksia. Asiakaspalvelun pitää olla hyvää, pedagogiikan tuntemus kunnossa ja asiakkaille pitää voida perustella, miksi asiat tehdään.

Opettajasta ihmisten ja hevosten kouluttajaksi?

Hevostalouden tutkinnot uudistuvat niin, että uusi tutkintorakenne tulee voimaan 1.1.2018. Siinä on yksi hevostalouden perustutkinto (ennen: hevostenhoitaja tai ratsastuksenohjaaja), yksi hevostalouden ammattitutkinto (ennen: ratsastuksenopettaja, kengittäjä, valmentaja (4 eri suuntautumista)) ja yksi hevostalouden erikoisammattitutkinto (ennen: ratsastuksenopettajan master-tutkinto). Näiden tutkintojen alla voi sitten tulevaisuudessa valita osaamisala.

Mitä hevosalan ammattilainen tekee? 

Jokaisen, joka on hevosalalla, tulee osata hoitaa hevosia ja tallia ja tietää, millaiset tarpeet hevosella on ja miten niitä voi toteuttaa mahdollisimman hyvin. Niin fyysisesti kuin henkisesti, sillä muuten hevonen ei pysy terveenä. Hänen tulee tunnistaa sairas hevonen ja antaa sille ensiapua. Mutta ennen kaikkea hänen kuuluu osata ”käsitellä” hevosia. Laitoin tuon käsittelyn lainausmerkkeihin siksi, että koska hevonen on oppiva eläin, yleensä kaikessa sen käsittelyssä ja käytössä mukana on kuitenkin aimo annos hevosen kouluttamista.

Jos olet hevosalan ohjaaja tai opettaja, olet käytännössä kouluttamassa sekä ihmisiä että hevosia. Eli kuten tässä tutkintoaiheisessa esityksessä lukee, hevosalan ammattilaisella tulee olla vankka tietämys oppimispsykologiasta ja myös käytännön taidot kouluttaa hevosia ja jos olet ohjaaja tai opettaja, myös ihmisiä. Perustutkintotasolta lähtien. Sillä jollet käytännössä hevosta käsitellessäsi pidä mielessä, että se oppii koko ajan, tulee jossain vaiheessa vastaan tilanne, jossa pelkkä käsittely ei riitä. Koska hevonen ei ”toimi”. Miksi toimi on taas lainausmerkeissä? Koska hevonen ei ole mopo. Se ei ole rikki, ellei se toimi. Tai voi se olla fyysisesti rikki, mutta se on edelleen elävä, tunteva, oppiva eläin.

Olennainen vs. ei

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pyrin jakamaan asiat olennaisiin ja ei-niin-olennaisiin. Suosittelen sitä kaikille. Olennaista hevosen kannalta on se, että sen elämä on riittävän hyvää. Se saa riittävästi korsirehua, se saa liikkua riittävästi, se on riittävän terve, sillä on mahdollisuus toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Hevosta kohdellaan hyvin myös silloin kun sitä ”käytetään” ja sen ei tarvitse pelätä päivittäin tai edes viikottain. Nämä ovat olennaisia asioita. Keskitytään niihin.

Epäolennaista hevosen hyvinvoinnin kannalta taas on se, minkä väriset loimet ja merkkiset varusteet hevosella on ja monestako purkista se saa tarvittavat lisäravinteensa, kunhan varusteet sopivat sille ja ravinteita tulee oikea määrä. Hevoselle epäolennaista on se, voittaako se rusetteja vai ei, onko sen omistaja ns. piireissä vai puskaratsastaja ja millä tavalla ihminen perustelee toimintansa, kunhan toiminta itsessään on hevoselle miellyttävää.

Muuttuva hevosharrastus

OPH:n seminaarissa kävi myös ilmi, että tulevaisuuden hevosharrastaja vaatii yhä kokonaisvaltaisempaa palvelua. Sen sijaan, että hän tulisi ratsastuskouluun vain ratsastamaan, kuten aiemmin oli lähes ainut vaihtoehto jos halusi harrastaa hevosia, nykyajan hevosharrastaja haluaa elämyksiä. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin ratsastusta: hevosen kohtaaminen, luonto, talliporukka, muu liikunta (lähde: SRL). Tämä tuo mahdollisuuksia mutta myös haasteita alan ammattilaisille.

ou_6217_p