Nuorten hevosten kouluttaminen käytännössä Sipoossa

Matkalla ratsuksi: Nuorten hevosten koulutus Sipoossa

Oletko kiinnostunut hevosista ja niiden koulutuksesta? Haluatko oppia lisää hevosista ja osallistua nuorten hevosten matkaan ratsuiksi asti? Tämä kurssi on sinulle!
Kouluttajana toimii Minna Tallberg.

Järjestämme Pohjois-Sipoossa nuorten hevosten koulutusta. Koulutamme tilan omia hevosia pienryhmissä pitkin talvea ja kevättä. Ohjelmassa on perusasioiden opettamista, varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maastakäsin työskentelyä, juoksuttamisen alkeita ja apujen opettamista.

Jokaiselle hevoselle räätälöidään oma yksilöllinen koulutuskokonaisuus mutta pääpiirteittäin seuraamme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjojen perusteita sekä Tuikun vuonna 2014-15 pitämän Ratsuhevosen koulutus -kurssin rakennetta.

Etenemme hevosen tahdissa ja keskitymme siihen, että hevosen luottamus lisääntyy ja siitä tulee innokkaasti ja rennosti työntekoon suhtautuva.

Koulutamme viikon jokaisena perjantaina kello 10-13 ja joka toinen sunnuntai (parilliset viikot) kello 10-13. Aloitamme viikolla 48, joulukuun ensimmäisellä viikolla.

Hinnat:              perjantai: 30 e/kerta, 10 kerran kortti 275 e
                             sunnuntai: 40 e/kerta, 10 kerran kortti 375 e

Kaikki hinnat sisältävät ALV:n 24%.

Perjantaisin (Tuire Kaimio osallistuu silloin tällöin perjantain koulutuksiin) esittelemme pääosin hevosille uusia asioita ja opetamme niille uusia tehtäviä.
Sunnuntaisin on vuorossa perjantain koulutuksissa aloitettujen asioiden yleistämistä ja näiden asioiden eteenpäin viemistä.
Näin voit osallistua myös joko perjantain tai sunnuntain koulutuksiin ja pysyt silti kärryillä siitä, miten koulutus etenee. Voit tulla mukaan myös kesken kauden.

Voit osallistua kurssille, vaikka olisit aloitteleva hevosharrastaja, alan opiskelija tai sinulla olisi jo oma hevonen. Kurssille otetaan ensisijaisesti heitä, jotka eivät mahtuneet vuoden -14 ja -15 käytännön harjoituksiin mukaan.

Kurssin ilmapiiri on avoin ja keskusteleva ja kaikki ovat yhtä tervetulleita. Jokainen, joka haluaa, saa harjoitella kouluttamista käytännössäkin. Kurssille ilmoittautuneille lähetetään linkki ilmaiseen verkkoluentoon, jota kannattaa katsella ennen kurssipäivään osallistumista.

Kiinnostuitko? Lisätietoa sähköpostilla tai p. 050-520 3598.
Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com

nuoret_sipoossa_2.jpg

Tulevaisuuden hevosammattilainen

Hevosharrastajan prototyyppi on muuttumassa. Siinä, missä 80-luvulla tallit täyttyivät pääosin lapsista ja teini-ikäisistä, on nykyharrastaja yhä useammin aikuinen. Mitä tämä tarkoittaa hevosalan ammattilaisille?

Kävin mielenkiinnosta kuuntelemassa mitä hevostalouden tulevista ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista puhuttiin seminaarissa marraskuun alussa. Siellä kävi ilmi mm. se, että Ratsastajainliitolle valitetaan yhä useammin, jos opettaja käyttäytyy epäasiallisesti tai opetustyylissä on puutteita, kuten valitetaan huonosta asiakaspalvelusta muutenkin. Tämä taas asettaa ratsastuksenopettajille ja -ohjaajille uusia vaatimuksia. Asiakaspalvelun pitää olla hyvää, pedagogiikan tuntemus kunnossa ja asiakkaille pitää voida perustella, miksi asiat tehdään.

Opettajasta ihmisten ja hevosten kouluttajaksi?

Hevostalouden tutkinnot uudistuvat niin, että uusi tutkintorakenne tulee voimaan 1.1.2018. Siinä on yksi hevostalouden perustutkinto (ennen: hevostenhoitaja tai ratsastuksenohjaaja), yksi hevostalouden ammattitutkinto (ennen: ratsastuksenopettaja, kengittäjä, valmentaja (4 eri suuntautumista)) ja yksi hevostalouden erikoisammattitutkinto (ennen: ratsastuksenopettajan master-tutkinto). Näiden tutkintojen alla voi sitten tulevaisuudessa valita osaamisala.

Mitä hevosalan ammattilainen tekee? 

Jokaisen, joka on hevosalalla, tulee osata hoitaa hevosia ja tallia ja tietää, millaiset tarpeet hevosella on ja miten niitä voi toteuttaa mahdollisimman hyvin. Niin fyysisesti kuin henkisesti, sillä muuten hevonen ei pysy terveenä. Hänen tulee tunnistaa sairas hevonen ja antaa sille ensiapua. Mutta ennen kaikkea hänen kuuluu osata ”käsitellä” hevosia. Laitoin tuon käsittelyn lainausmerkkeihin siksi, että koska hevonen on oppiva eläin, yleensä kaikessa sen käsittelyssä ja käytössä mukana on kuitenkin aimo annos hevosen kouluttamista.

Jos olet hevosalan ohjaaja tai opettaja, olet käytännössä kouluttamassa sekä ihmisiä että hevosia. Eli kuten tässä tutkintoaiheisessa esityksessä lukee, hevosalan ammattilaisella tulee olla vankka tietämys oppimispsykologiasta ja myös käytännön taidot kouluttaa hevosia ja jos olet ohjaaja tai opettaja, myös ihmisiä. Perustutkintotasolta lähtien. Sillä jollet käytännössä hevosta käsitellessäsi pidä mielessä, että se oppii koko ajan, tulee jossain vaiheessa vastaan tilanne, jossa pelkkä käsittely ei riitä. Koska hevonen ei ”toimi”. Miksi toimi on taas lainausmerkeissä? Koska hevonen ei ole mopo. Se ei ole rikki, ellei se toimi. Tai voi se olla fyysisesti rikki, mutta se on edelleen elävä, tunteva, oppiva eläin.

Olennainen vs. ei

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pyrin jakamaan asiat olennaisiin ja ei-niin-olennaisiin. Suosittelen sitä kaikille. Olennaista hevosen kannalta on se, että sen elämä on riittävän hyvää. Se saa riittävästi korsirehua, se saa liikkua riittävästi, se on riittävän terve, sillä on mahdollisuus toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Hevosta kohdellaan hyvin myös silloin kun sitä ”käytetään” ja sen ei tarvitse pelätä päivittäin tai edes viikottain. Nämä ovat olennaisia asioita. Keskitytään niihin.

Epäolennaista hevosen hyvinvoinnin kannalta taas on se, minkä väriset loimet ja merkkiset varusteet hevosella on ja monestako purkista se saa tarvittavat lisäravinteensa, kunhan varusteet sopivat sille ja ravinteita tulee oikea määrä. Hevoselle epäolennaista on se, voittaako se rusetteja vai ei, onko sen omistaja ns. piireissä vai puskaratsastaja ja millä tavalla ihminen perustelee toimintansa, kunhan toiminta itsessään on hevoselle miellyttävää.

Muuttuva hevosharrastus

OPH:n seminaarissa kävi myös ilmi, että tulevaisuuden hevosharrastaja vaatii yhä kokonaisvaltaisempaa palvelua. Sen sijaan, että hän tulisi ratsastuskouluun vain ratsastamaan, kuten aiemmin oli lähes ainut vaihtoehto jos halusi harrastaa hevosia, nykyajan hevosharrastaja haluaa elämyksiä. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin ratsastusta: hevosen kohtaaminen, luonto, talliporukka, muu liikunta (lähde: SRL). Tämä tuo mahdollisuuksia mutta myös haasteita alan ammattilaisille.

ou_6217_p

Hevosten ilmeet: silmät

Tutkimus hevosten silmien ilmeestä on nyt julkaistu. Tulos: kun hevosta peloteltiin, sen yläluomen asento muuttui eli kulmasta tuli isompi, kun hevosta rapsutettiin, kulma pieneni. Eli kun hevonen pelkää, sen silmän ympärillä käytössä on samat lihakset kuin ihmisilläkin: pelokas hevonen näyttää silmiltään pelokkaalta nyt tutkitustikin.

Koe järjestettiin niin, että hevosia valokuvattiin silloin, kun mitään kummallista ei tapahtunut, silloin kun niitä rapsuteltiin tutun ihmisen toimesta sä’än edessä, silloin kun ne odottivat ruokaa, silloin kuin niiden karsinanaapuria ruokittiin ja silloin, kun niiden karsinan ulkopuolella heilutettiin minuutin ajan muovipussia, joka oli täytetty tyhjillä tölkeillä.

Kulma on ensimmäisen linkin kuvan alaoikea kuva eli kohta f).

http://journals.plos.org/plosone/article/figure/image?size=large&id=info:doi/10.1371/journal.pone.0164017.g001

Koko teksti: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0164017

Case: Kuolaimettomat vs. kuolaimet

Kultaisella 80-luvulla ratsastin joskus huvikseni riimulla, johon oli kiinnitetty ohjat. Mutta oletusarvo oli ja on yhä, kuten on kai ollut jo useamman tuhannen vuoden ajan, että hevosella on kuolaimet. Mitä tiedämme tällä hetkellä kuolaimista ja kuolaimettomista suitsista?

2000-luku toi asiasta lisää tietoa. Hevosen suussa ei ole tyhjää tilaa kuolaimelle. Kuolain vie aina tilaa kieleltä. Osalla hevosista on niin matala suulaki ja niin paksu kieli, ettei niiden suuhun mahdu kuolainta, saati sitten kaksi. Jos hevonen pureskelee kuolainta, sen hampaisiin voi tulla vaurioita. Jos turpahihna on kireällä, sen poskiin voi tulla haavaumia. Kuolaimilla ratsastetuilla hevosilla on useammin vaurioita suussaan kuin sellaisilla hevosilla, joilla ei syystä tai toisesta ratsastettu (PDF). Vähintään olisi hyvä, jos hevosilla ratsastettaisiin sekä kuolaimilla että myös kuolaimettomilla suitsilla sekä kuolaimia olisi muutama erilainen, on eläinlääkäri Mirjami Miettisen suositus (PDF).

Ruotsalainen hevosten hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri Ylva Rubin sanoo haastattelussa, että itse sisäänratsastaa aina nuoria hevosia kuolaimettomilla suitsilla. Hänen mukaan se helpottaa asiaa mm. siksi, että kuolaimettomilla suitsilla paine tulee samaan kohtaan päätä kuin riimu, johon nuori hevonen on tottunut pienestä pitäen. Lisäksi nuori hevonen tarvitsee paljon aikaa tottuakseen vain kuolaimen olemassaoloon suussa.

Jos hevonen ratsastettaessa kuolaimella avaa suutaan on todennäköistä, että se tuntee epämukavuutta tai kipua ja yrittää helpottaa oloaan. Suun sisäpuoli on hevosella herkempi kuin hevosen pään ulkopuoli. Näin on meilläkin. Voit tehdä kokeen: paina vaikka kynällä  nenäsi päältä hetken ja tee sitten sama ikeneesi. Kumpi oli herkempi alue? Jos tarvitset lisää todistusaineistoa, tee sama hevosellesi eli paina kynällä vaikka sen nenäpiin päältä ja sitten hammaslomassa. Älä estä hevosta väistämästä eli tee tämä niin, että hevonen on irti. Milloin se väistää painetta? Kumpi paine oli pienempi?

Miten tietää, onko hevonen tyytyväinen kuolaimiin?

En ole kuolainten käyttöä vastaan: käytän niitä välillä itsekin. Mutta jos kerran tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että ne voivat myös aiheuttaa hevosille erinäisiä ongelmia, tai jos hevosen käytöksestä näkee, että sillä on kuolaimet suussa hankalaa, miksei sitten kokeilisi, viihtyisikö hevonen paremmin kuolaimettomissa? Osalle hevosista kuolain kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta tai kipua. Mitä vähemmän hevonen tuntee kipua, sen rennompi, tyytyväisempi ja turvallisempi se on.

Mistä näkee, onko hevonen tyytyväinen kuolain suussa?

  • se antaa laittaa suitset päähän väistämättä poispäin
  • sillä on suu kiinni vaikka turpahihna on löysällä ja ohjat tuntumalla
  • sen huulet ovat rennot
  • se seuraa ohjasotteita vastustelematta
  • se kantaa päänsä rennosti normaalissa asennossa
  • sen pää ja kaula liikkuu normaalisti käynnissä ja laukassa

Mistä voi päätellä, että hevonen on tyytymätön?

  • se väistää pois tai nostaa päätään, kun sille laitetaan suitset
  • se aukoo suutaan
  • se heiluttaa päätään tai pyrkii painamaan ohjalle
  • se pitää huuliaan jännittyneesti erillään niin, että etuhampaat näkyvät
  • sen suusta valuu runsaasti kuolaa, se pureskelee kuolainta tai aukoo suutaan
  • se kohottaa päätään, huiskii hännällään, ei seuraa ratsastajan pyyntöjä

Millaisia kuolaimettomia suitsia on?

Tällä hetkellä suhteellisen helposti saatavia kuolaimettomia vaihtoehtoja ovat ainakin erilaiset kapsonit, crossunder, sidepull, bosal, erilaiset kärrynpyörähackamoret eli LG, kukkahackamore, Star Wheel, Orbitless jne., erilaiset hackamoret ja naruriimut sekä Micklem. Niissä on yhtä suuria eroja kuin on eri kuolaimissakin. Osassa on vipuvarsivaikutus, mikä koventaa ohjasapuja, monessa ei. Osa kiristyy joko turvan tai hevosen koko pään ympäri jos ohja kiristyy, moni ei.

Kun puhutaan kuolamista ja kuolaimettomista olisi hyvä eritellä, mistä tarkalleen puhutaan. Jos verrataan hevosen suuhun täydellisesti sopivaa anatomista kuolainta ja hackamorea ollaan hakoteillä. Samoin jos rinnastetaan kuolaimettomat suitset siihen, että hevosella on ohjat kiinni nahkariimussa tai sillä ei ole suitsia lainkaan. Jos taas haluaa argumentoida kuolainten tai kuolaimettomuuden puolesta olisi hyvä perehtyä kumpaankin. Keräsin tähän jonkinlaisen listan eri kuolaimettomista vaihtoehdoista ja kerron toivottavasti lyhyesti oma näkemykseni niiden toiminnasta.

Olennaista on, kuten aina, valita hevoselleen sopiva vaihtoehto ja opettaa hevoselle, miten sen kuuluu reagoida paineeseen. Jos haluat ratsastaa ohjat tuntumalla, valitse sellaiset suitset, jossa ei ole ohut naru painamassa hevosen nenäpiitä ohjien ollessa tuntumalla.

Miten uskallan kokeilla kuolaimettomia suitsia?

Hevosen hallintaan kuuluu kaikista olennaisena osana kouluttaminen. Kuten aina uuden välineen kanssa, hevonen tarvitsee koulutusta osaakseen toimia halutulla tavalla. Se tarkoittaa, että ensin maasta käsin opetat hevoselle, miten reagoida kääntäviin ja pidättäviin apuihin. Käytännössä otat kevyen paineen ohjaan ja kun hevonen myötää, paine poistuu. Toista kymmeniä kertoja, kunnes hevonen oppii. Kun hevonen tunnistaa ohjasavut maasta, harjoittele samaa selästä pysähdyksessä, käynnissä, ravissa ja laukassa. Kaikki tämä aidatulla alueella ja vaikka niin, että hevosella on samalla päällä sen tavalliset suitset, joihin menee toiset ohjat. Kas näin:

tpla

Tässä kuvassa nuori hevonen, jolla on aiemmin ratsastettu pelkällä kapsonilla, on ensimmäistä kertaa harjoittelemassa myös kuolaimilla. Vielä jonkun aikaa sillä on päässä molemmat. Jos kuolaimettomilla meneminen mietityttää omaa turvallisuuttasi ajatellen on aivan sallittua pitää molempia vaikka kuukausien ajan. Samoin voisi menetellä vaikka kilpailupaikalla… Käytä siis kuolaimettomia mutta pidä myös kuolaimiin ohjat varalla mukana.

Tarvitsetko kovempaa kuolainta tai kuolaimetonta?

Selvitä, olisiko ongelma korjattavissa kouluttamalla tai siedättämällä – tai molemmilla. Yleensä esimerkiksi maastossa kaahaaminen johtuu siitä, että hevosta jännittää. Jos hevonen on kovin etupainoinen, se voi myös olla hankala pysäyttää. Kokeile ensin opettaa hevonen pysähtymään kentällä tai tarhassa. Siedättämisohjeet maastoon menemiseksi löytyvät tästä blogista. 

Mitä ne maksavat?

Tavallinen riimu löytynee jo kaikilta hevosilta. Naruriimun voi saada uutenakin 10 eurolla. Käytettyjä sidepulleja, bosaleja, crossundereita ja kapsoneja liikkuu 30-60 euron hinnalla. Uusi mittatilauskapsoni maksaa yli 100 euroa ja Micklem-suitset noin 200 euroa. Voit siis maksaa kuolaimettomista suitsista paljon tai vähemmän. Tässä ruotsalaisessa nettikaupassa on suuri valikoima erilaisia suitsia.

Iberialainen ketjukapsoni

_mg_1979

Sain parikymmentä vuotta myöhemmin tilaisuuden kokeilla työskentelyä yläkuvan mukaisella iberialaisella/ranskalaisella ”ketjukapsonilla” ja mielestäni se oli niin hyvä, että olen itse aika lailla pysynyt sellaisissa. Ko. kapsonissa nenän päällä kulkee pehmustetun nahan sisällä polkupyöräketju. Tuntuuko hurjalta? Suosittelen kokeilemaan oman ranteen ympäri, miltä turpaosa tuntuu (se tuntuu yllättävän lempeältä juuri siksi, että se muotoutuu ranteen mukaan). Kapsoni muovautuu yleensä nahkaosaltaan ajan kuluessa hyvin hevosen pään muotoiseksi ja on ylös-alas-suunnassa vain vähän joustava, mikä mahdollistaa tarkan työskentelyn.

Iberialainen ketjukapsoni (tekisi mieli keksiä sille tästä lähtien lyhenne, olkoon siis IKK) on mielestäni kuolaimeen verrattuna erittäin hyvä vaihtoehto nuorelle hevoselle ja sellaiselle hevoselle, jolle syystä tai toisesta kuolain ei sovi. Erityisen hyvin se tuntuu sopivan myös sellaisille hevosille, joilla on kuolaimesta vähemmän hyviä kokemuksia.

Jos hevonen on esimerkiksi jo oppinut kuolaimella rullautumaan vähän tai paljon luotiviivan taakse, avaamaan suutaan tai pureskelemaan kuolainta käy uudenlaisen ohjastuntuman opettaminen nopeasti IKK:lla. Kun hevonen on oppinut uuden tavan liikkua ratsastajan alla voidaan taas lisätä kuolaimet ja opettaa nekin hevoselle uudelleen.

Lisäksi tuntuu siltä, että IKK saa hevosen helposti venyttämään hyvässä asennossa eli turpa eteen-alas ilman, että alakaulan lihas jännittyy ja hevosen nenä menee luotiviivan taakse.

Varoituksen sana: Jos ostat tällaista IKK:ta netistä, varmista, ettei kyseessä ole kiinteällä nenäraudalla varustettu kapsoni. Se voi olla hevoselle miellyttävä vaihtoehto mutta vain, jos rauta ja hevosen nenäpii ovat täsmälleen samanmuotoiset eli sovitus on yhtä tärkeä kuin kuolaimella. Lisäksi sitä täytyy kiinnittää hieman tiukemmin ettei rauta osu hevosta kipeästi nenään, jos hevonen heiluttaa päätään.

Toinen varoituksen sana: jos ostat kapsonin netistä varmista, ettei siinä ole piikkejä hevosta kohti. Jep, kyllä sellaisiakin on, Espanjassa laajasti käytössä.

Crosssunder-suitset

ou_6384

Crossunder-suitsissa nimen mukaisesti kulkee nahkahihna hevosen pään ympäri niskasta leuan alta ristiin ja siitä hevosen turparemmissä olevien renkaiden läpi jatkuen ohjina. Nämä suitset jakavat paineen kaikista tasaisimmin ympäri hevosen päätä. Itse kokeilin sellaisia aikanaan yhden hevosen kohdalla ja ongelmaksi tuntui muodostuvan se, ettei paine hellittänyt kovinkaan nopeasti kun ohjasta myötäsi, ehkä siksi, että hihna tekee jyrkän mutkan renkaan läpi mennessään. Nykyään myynnissä on myös malleja, jossa leuan alta menevä osa on paksua narua, jolloin myötäys tulee nopeammin eikä ohja jää niin helposti kiinni. Crossunderit tuntuvat sopivan hyvin hevosille, jotka eivät pidä paineesta turpansa päältä tai ympärillä. Joillekin hevosille ne eivät sovi lainkaan. Tämä koskee kaikkia kuolaimia ja kuolaimettomia.

Crossunder kiristyy hevosen pään ympärille.

Sidepull

sidepullt

Sidepullissa ohjia varten on renkaat hevosen turvan sivuilla. Verrattuna siihen, että ohjat kiinnitettäisiin nahkariimuun sidepull on yleensä paksumpaa ja jäykempää nahkaa ja se pyörii vähemmän herkästi hevosen päässä. Sidepullissa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille.

Bosal

Bosalissa ja muissa lännenratsastusturpahihnoissa on usein jäykkä, ohuesta köydestä tai punotusta nahasta tehty turpahihna. Ohjat kiinnittyvät hevosen leuan alle. Bosalissa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille, mutta jos se on liian löysä, se kääntyy helposti pidättävällä ohjasotteella alaspäin painamaan hevosen nenäpiitä. Ohjien ei kannata olla kovin painavat eikä bosalilla pidä ratsastaa ohjastuntumalla, sillä köysi on melko kova ja hevonen voi oppia jännittämään alakaulallaan ja pitämään päänsä jännitettynä ”nyökyssä”. Bosal voi myös liikkua sivuttaissuunnassa hevosen nenäpiin päällä joten se voi hiertää, jos tuntumaa on liikaa.

Bosalissa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille.

Riimu

riimussaohjat
Ohjat kiinnitetty tavalliseen riimuun. Tämä voi olla oikein hyvä vaihtoehto koulutetulla hevosella aidatulla alueella ratsastavalle aloittajalle tai sellaiselle, jonka istunnassa tai käsienkäytössä on vielä parantamisen varaa. Sopii se myös sellaiselle taitavallekin ratsastajalle, joka haluaa ratsastaa hevoselle mukavalla tavalla tai antaa hevosen suulle lepopäiviä kuolaimista eikä halua hankkia toisia suitsia. Tavallinen riimu pyörii melko helposti vinoon hevosen päässä.

Riimussa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille.

Kärrynpyörähackamoret

kukkamoret

Kärrynpyörähackamoressa (myydään eri nimillä, mm. kukkahackamore, LG, Orbitless, Star Wheel jne.) ohjia voi kiinnittää eri kohtiin kärrynpyörää. Jos ohja kiinnitetään osoittamaan kohti ratsastajan kättä kärrynpyörän taaimmaiseen kohtaan, vipuvarsivaikutus on mahdollisimman pieni. Jos hevonen nostaa tai laskee päätään paljon, se voi kuitenkin muuttaa ohjan kulmaa niin, että pieni vipuvarsivaikutus syntyy. Hevosen pään muodosta riippuen joskus kärrynpyörä voi kääntyä painamaan poskea jos ratsastaja käyttää johtavaa ohjasotetta.

Hackamore

hackamore

Hackamore näkyy esteradoilla jonkun verran. Se toimii samalla periaatteella kuin kankikuolain: kun ohjan paine lisääntyy, ketju tai nahkaremmi kiristyy leuan alla. Hackamorella on usein hieman hankala kääntää hevosta tarkasti eikä se ole hevoselle kovin lempeä suitsitus. Hackamoressa on vipuvarsi ja se kiristyy hevosen turvan ympäri.

Naruriimu

naruriimu

Naruriimulla voi ratsastaa ohjat kiinnitettynä joko leuan alla olevaan solmuun kuten kuvassa tai riimun sivusolmuihin kiinnitettynä. Ratsastustarvikeliikkeissä myydään naruriimuja, joissa on valmiina renkaat sivusolmuissa. Naruriimussakaan ei pidä ratsastaa painavilla ohjilla tai ohjat muuta kuin hyvin kevyellä tuntumalla, silloin ohut naru tuntuu epämiellyttävältä hevosen nenäpiissä ja hevonen voi oppia pitämään alakaulansa jännittyneenä ja pää ”nyökyssä” välttääkseen tätä.

Micklem

micklemit

Micklem-suitsia eli Rambo Micklem Multibridle voi käyttää sekä kuolaimilla että ilman. Sitä voi käyttää sidepullina ja crossunderina sekä välimuotona, jossa ohjat lähtevät renkaiden kautta aivan turvan alaosan alta ristiin ja vaikutus on ympäri hevosen turpaa kiristävä. Micklemin hyviin puoliin kuuluu se, ettei turpahihna paina hevosen poskia siitä kohtaa, missä poskihampaat ovat. Muiden ihmisten käyttökokemukset kertovat, että joillekin hevosille Micklemit sopivat erityisesti siksi, etteivät ne pyöri päässä.

Tulipa tästä blogista pitkä. Oikolukea saa, kommentoida myös.

Harjoittele. Puutu.

Aamun kansainvälinen ratsastusuutinen ei ollut mukava. Eri lähteiden mukaan ensin irlantilainen esteratsastaja Kevin Thornton oli Ranskassa kansainvälisten kilpailujen verryttelyalueella yhdessä hevostenhoitajansa kanssa juoksuttanut hevosta aggressiivisella tavalla yli tunnin, kunnes hevonen tuupertui maahan ja kuoli.

Sittemmin tuli toinen uutinen, jonka mukaan irlantilainen olikin ratsastanut hevosellaan laukkaradalla, kun se tuupertui maahan. Hevostenhoitaja oli estänyt hevosta poistumasta laukkaradalta.

Sitten ratsastaja ja hevosen omistaja antoivat yhteishaastattelun, jonka mukaan mikään tästä ei ollut totta. Kimohevosten sekaannus. Ihan pari kertaa löi raipalla kun hevonen ei mennyt laukkaradalle. Aika näyttää toivottavasti, mistä oli kyse.

Yksittäinen tapaus, kyllä.

Todennäköisesti monia hevosia kohdellaan kotona suljettujen ovien takana vielä paljon julmemmin. Eivät kaikki ratsastajat tietenkään. Mutta jotkut. Jos ratsastaja kohtelee hevosta huonosti kilpailualueella, häneltä puuttuu silloin käsitys siitä, mitä on normaalia hevosten kohtelua.

Bystander Effect

Teoriassa kyllä ymmärrän muiden kilpailijoiden, toimihenkilöiden jne. puuttumattomuuden. Siinä on edelleen ihmismäistä käytöstä: ei kannata olla eri mieltä. Jos puutut hevosen kohteluun, et saa kutsua seuraaviin kilpailuihin. Jos koulutuomari arvostelee toisin kuin muut, hän ei enää arvostele seuraavissa mestaruuskilpailuissa. Jos kilpailija puuttuu toisen tekemisiin, kukaan ei osta häneltä hevosta. Mutta käytännössä: Kyseessä ovat edelleen elävät eläimet, joilla on vain yksi elämä. Meidän kuuluu puuttua. Muuten emme ole ihmisiä vaan pelkkiä rikkahippusia, kuten Astrid Lindgren osuvasti kirjoitti.

Ja arvaa mitä? Sen piaffikohun jälkeen mielikuvaharjoittelin puuttumista. En edes monta minuuttia. Mutta silti, kun seuraavan kerran näin hevosen julmaa kohtelua, puutuin siihen. Ihan nätisti sanomalla, että ”Älä tee tuota enää”. Ainakin sillä hetkellä se auttoi. Jos minä osaan niin sinäkin osaat. Harjoittele. Ja puutu. Se on paras tapa varmistaa, että meillä on hevoskilpailuja ja hevosharrastusta tulevaisuudessakin. 

Hevoskilpailut ovat kohta olemassaolonsa suurimman haasteensa edessä. Toistan itseäni: minusta on kivaa, että meillä on kilpailuja. Minä en ole tässä asiassa kilparatsastuksen vihollinen, päinvastoin. Mutta olen myös sitä mieltä, että hevosmaailman pitää nopeasti korjata epäkohdat hevosten kohtelussa, muuten tosiaan voi käydä kuten vinttikoiraurheilulle osassa Australiaa.

Kun jokin laji menettää ns. ”social license”nsä (linkki the Guardianin juttuun jossa määritellään asia niin, että ”Social licence can never be self-awarded, it requires that an activity enjoys sufficient trust and legitimacy, and has the consent of those affected. ” eli ympäröivän yhteiskunnan käsitys siitä, mitä on sopivaa tehdä eläimelle harrastuksen tai kilpailun nimissä muuttuu, voi olla, että jossain vaiheessa se muu maailma kieltää koko harrastuksen. Tai kilpailemisen. Tai molemmat.

Olen kirjoittanut puolitoista vuotta sitten edelleen luetuimman blogikirjoitukseni silloisen ”piaffikohun” innoittamana. Sitä on luettu yli viisitoistatuhatta kertaa. Toivon totisesti, että tämä on viimeinen kirjoitukseni vastaavasta aiheesta.

Pelkäävä hevonen, joka tuntee kipua

Kuvituskuva.

Kuva-arvoituksen ratkaisu!

Pidin Eläinten viikon kunniaksi pienen kuva-arvoituksen, jossa kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kirjapalkinto. Tässä arvoituksen kuvat:

kuvapari_hevo

Lähes kaikki vastanneet lukivat hevosia täysin oikein. Mahtavaa!

Vasemmanpuoleisella hevosella oli muutaman kuukauden ikäinen varsa, jota se suojeli syystä tai toisesta vielä kovasti. Kun varsa lähestyi, piti tamman siirtää muita hevosia kauemmas. Seuraava kuvaruutu oli siis tällainen:

kiukiu

Oikeanpuoleinen hevonen oli juuri siirtynyt askeleen eteenpäin ja sen ystävä rapsutti sitä takareidestä. Edellinen kuva oli tällainen:

rapsraps.jpg

Kirjoitan luentoni perusteella kohta lisää hevosten käyttäytymisestä, ilmeistä ja eleistä mutta sillä aikaa olisi jokaisen hevosista kiinnostuneen ihmisen hyvä lukea ja katsella kuvia eläinlääkäri Mirjami Miettisen artikkelista hevosen kivusta ja sen tunnistamisesta.

Hyvää Eläinten Päivää!

Hyvää Eläinten Päivää!

Päivän kunniaksi pieni kuva-arvoitus ja arvonta! Ensimmäinen kuva on tämän päivän luennostani hevosten ilmeistä ja eleistä.

kuvapari_hevo

Mitä sinä näet vasemman hevosen ilmeessä, mitä oikean hevosen? Mikä on todennäköinen tunnetila? Mitä mahtaa tapahtua seuraavaksi?

Kommentoi niin olet mukana arvonnassa. Vastauksen ei tarvitse olla oikea, olet mukana silti. Palkintona Tuire Kaimion Eläinnäyttelijöitä-kirja, johon olen ottanut kuvat.

20161004_102911

Vastata saa Eläinten viikon loppuun asti, oikeat vastaukset (eli mitä tapahtui kuvanottohetkellä ja seuraavaksi) tulevat ensi viikolla.

Tätä saa jakaa! #hellästihevosenkanssa #enhallitsehevostanikivulla

Eläinten viikon luentoja lokakuussa

Eläinten viikon teemaeläin on tänä vuonna hevonen. Olen luvannut luennoida kahdessa tapahtumassa eri aiheista, tervetuloa kuuntelemaan, kyselemään ja kyseenalaistamaan!

Tiistaina 4.10.2016 klo 18-19.30 Opistotalolla, Vanha Porvoontie 19, Mäntsälä:

Tunnista hevosesi eleet ja ilmeet

Mitä näet, kun katsot hevosta? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota hevosen eleissä ja ilmeissä? Miltä näyttää kipeä hevonen ja miten opit tunnistamaan hevosen jännittymisen jo ennen kuin siitä tulee ongelma?

Ilmoittaudu tilaisuuteen www.mantsalanopisto.fi tai puhelimitse 040 314 5371.
Ovimaksu 5 €.

 

 

Torstaina 6.10. klo 16.30–20  Helsingin yliopiston Viikin kampuksen Infokeskus Koronan sali 235 (käyntiosoite Viikinkaari 11, Helsinki):

Pienillä muutoksilla parempaan hyvinvointiin: Käytännön vinkkejä hevostenpitoon

Lisätietoja tapahtumasta täällä: https://www.facebook.com/events/1575869449387612/

Hevonen on lajina haasteellinen pidettävä. Se haluaisi laiduntaa 16 tuntia vuorokaudessa, kävellä 20 km ja nukkua pienissä pätkissä pitkin vuorokautta. Jollei se pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan se voi muuttua käytökseltään arvaamattomaksi tai hankalaksi.

Mitä hevonen käytännössä tarvitsee voidakseen henkisesti ja fyysisesti hyvin? Millaisilla pienillä muutoksilla saat hevosen elämästä paremman ja itsellesi turvallisemman hevosharrastuksen? Miten hevosia totutetaan yhteistarhailuun? Millaisia ruokintaratkaisuja kannattaa kehittää omalle tallille? Miten lähdetään kartoittamaan ongelmakäytöksen mahdollisia syitä ja miten käytöstä muutetaan?

sey_mantsala_041016_netti

Luontaiset edellytykset

Voimme kouluttaa hevoselle vain sellaisia asioita, mihin sille on suotu synnynnäisiä mahdollisuuksia. Kyllä, voimme tehdä hevosesta joustavamman, vahvemman, yritteliäämmän ja taitavamman monellakin tavalla, muttemme voi opettaa sitä tekemään voltin ilmassa.

Aina, kun istumme hevosen selkään painomme häiritsee hevosen tasapainoa. Tämä ei tarkoita, etteikö hevonen voisi oppia pysymään hyvässä tasapainossa erilaisia liikkeitä suorittaessaan myös silloin, kun ihminen on sen selässä.

Se tarkoittaa, että monesti hevoselle olisi hyvä opettaa ensin liikkeet maasta niin, että se saa mahdollisuuden oppia tekemään niitä ilman ihmisen painoa. Silloin se voi aloittaa oikeiden lihasten kehittämisen ko. liikettä varten ja silloin se pärjää heti paremmin, kun ihminen pyytää samaa asiaa selästä.

Koulutetaan hevosiamme niin, että annamme niille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua! Kun hevoselle muodostuu käsitys siitä, ettei ihminen vaadi siitä ikinä mahdottomia asioita, sen luottamus sekä ihmiseen että yhteistyöhön kasvaa.

_MG_1390 (2)
Kyllä, hevonen voi oppia menemään piaffia vaikka eteen-alas venyttäen. Pieni paksu ponikin, jos sillä on rakenteensa puolesta edellytyksiä siihen.