Nuorten hevosten kouluttaminen käytännössä Sipoossa

Matkalla ratsuksi: Nuorten hevosten koulutus Sipoossa

Oletko kiinnostunut hevosista ja niiden koulutuksesta? Haluatko oppia lisää hevosista ja osallistua nuorten hevosten matkaan ratsuiksi asti? Tämä kurssi on sinulle!
Kouluttajana toimii Minna Tallberg.

Järjestämme Pohjois-Sipoossa nuorten hevosten koulutusta. Koulutamme tilan omia hevosia pienryhmissä pitkin talvea ja kevättä. Ohjelmassa on perusasioiden opettamista, varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maastakäsin työskentelyä, juoksuttamisen alkeita ja apujen opettamista.

Jokaiselle hevoselle räätälöidään oma yksilöllinen koulutuskokonaisuus mutta pääpiirteittäin seuraamme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjojen perusteita sekä Tuikun vuonna 2014-15 pitämän Ratsuhevosen koulutus -kurssin rakennetta.

Etenemme hevosen tahdissa ja keskitymme siihen, että hevosen luottamus lisääntyy ja siitä tulee innokkaasti ja rennosti työntekoon suhtautuva.

Koulutamme viikon jokaisena perjantaina kello 10-13 ja joka toinen sunnuntai (parilliset viikot) kello 10-13.

Tammi-helmikuun aiheita (muutokset mahdollisia):

pe 27.1. aihe: Hevosen totuttaminen liikenteeseen
su 29.1. aihe: Hevosen suitsien valinta, niihin totuttaminen ja ohjasotteiden opettaminen

pe 3.2. aihe: Hevosen totuttaminen ratsastajaan

pe 10.2. aihe: Perusväistöt: sivulle, peruutus

su 12.2. EI KOULUTUSTA

pe 17.2. EI KOULUTUSTA

pe 24.2.: Liikkeelle: Raippamerkki ja liikkeelle lähteminen + liikkeen lisääminen (säävaraus, jos on kovin koppuraista kentällä, tämä siirtyy)
su 26.2.: Hevosen totuttaminen ratsastajaan

Hinnat:              perjantai: 30 e/kerta, 10 kerran kortti 275 e
                             sunnuntai: 40 e/kerta, 10 kerran kortti 375 e

Kaikki hinnat sisältävät ALV:n 24%.

Perjantaisin (Tuire Kaimio osallistuu silloin tällöin perjantain koulutuksiin) esittelemme pääosin hevosille uusia asioita ja opetamme niille uusia tehtäviä.
Sunnuntaisin on vuorossa perjantain koulutuksissa aloitettujen asioiden yleistämistä ja näiden asioiden eteenpäin viemistä tai samojen asioiden opettamista eri hevosille.
Näin voit osallistua myös joko perjantain tai sunnuntain koulutuksiin ja pysyt silti kärryillä siitä, miten koulutus etenee. Voit tulla mukaan myös kesken kauden.

Voit osallistua kurssille, vaikka olisit aloitteleva hevosharrastaja, alan opiskelija tai sinulla olisi jo oma hevonen. Kurssille otetaan ensisijaisesti heitä, jotka eivät mahtuneet vuoden -14 ja -15 käytännön harjoituksiin mukaan.

Kurssin ilmapiiri on avoin ja keskusteleva ja kaikki ovat yhtä tervetulleita. Jokainen, joka haluaa, saa harjoitella kouluttamista käytännössäkin. Kurssille ilmoittautuneille lähetetään linkki ilmaiseen verkkoluentoon, jota kannattaa katsella ennen kurssipäivään osallistumista.

Kiinnostuitko? Lisätietoa sähköpostilla tai p. 050-520 3598.
Ilmoittaudu sähköpostilla mitallberg@gmail.com

nuoret_sipoossa_2.jpg

Hevosen liikennekoulu

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Kouluta hevonen suhtautumaan liikennevälineisiin luottavaisesti
  • Aloita koulutus helposta ja vaikeuta asteittain
  • Videopätkä näyttää ensimmäisen koulutusosuuden loppupuoli, vielä on paljon yleistämistä jäljellä

(Muistan kyllä luvanneeni kirjoittaa ketjuttamisesta, mutta tämä aihe tuli nyt ajankohtaiseksi.)

Miksi hevonen jännittyy kohdatessaan liikennettä?

Lyhyt vastaus: koska hevonen on hevonen. Hevoseläimelle lajityypillistä käytöstä olisi poistua paikalta, kun jokin iso asia lähestyy lujaa. Se on ollut lajia säilyttävä piirre: lisääntymisikään ehtinyt villihevonen on vaistomaisesti osannut poistua paikalta ennen kuin peto on saanut sen kiinni. Tässä, kuten lastauksessakin, olemme siis tekemisissä hevoselle lajityypillisesti vaikeiden asioiden kanssa. Älä siis oleta, että hevonen suhtautuu lähestyvään autoon tai rekkaan rennon luottavaisesti: Jos pitää olettaa jotain, oleta ainakin, ettei hevonen suhtaudu liikenteeseen rennon luottavaisesti ja etene siitä eli kouluta sitä.

Miksi hevonen oppii pelkäämään liikennettä?

Joskus on toki tapahtunut onnettomuus tai jotain, mikä on selkeästi aiheuttanut hevoselle pysyvän pelon liikennettä kohti. Mutta usein hevonen tuntuu vain koko ajan pelkäävän enemmän, vaikkei varsinaista yksittäistä syytä siihen ole. Silloin kyseessä voi olla tahattomasta rankaisusta (linkki blogikirjoitukseen rankaisuista) eli kun hevonen jännittyy, ratsastaja jännittyy. Hän kiristää otettaan ohjista ja jaloillaan hevosesta itsestään, ja jos hevonen yrittää väistää, se tuntee vähintäänkin epämukavuutta tai jopa kipua. Vähitellen hevonen oppii yhdistämään ohiajavan ajoneuvon tuntemaansa epämukavuuteen ja se oppii pelkäämään tilannetta, joka johti rankaisuun.

Tämä on meissä kaikissa harmittava piirre. Olisi ilman muuta parempaa, jos suhtautuisimme rennosti hammaslääkäriin ja jos hevonen ei oppisi yhdistämään epämukavuutta ajoneuvoon, esteeseen, eläinlääkäriin tai kengittäjään. Totuus on kuitenkin se, ettemme voi vaikuttaa tähän oppimisen muotoon. Voimme kyllä kouluttaa hevosta niin, ettei se pelkää liikennettä. Ja jos et vielä osaa tehdä sitä, löysää ainakin ohjia ja jalkoja hevosen ympäriltä, jos se joskus jännittyy.

Miksi hevonen pelkää ajoneuvoja maastossa, muttei tarhassaan?

Tässä tapauksessa kannattaa ensin tarkistaa, että hevonen on maastossa rento. Ellei se sitä ole, kouluta siitä rento näitä ohjeita soveltamalla (linkki ohjeisiin hevosen yksinolo-opetukseen).

Jos hevonen on maastossa jännittynyt, se reagoi suuremmin kaikkiin asioihin ja siis myös autoihin. Jos taas hevonen on maastossa muuten rento, tarkista että olet yleistänyt sen rennon suhtautumisen ajoneuvoihin kotona ja muualla. Hevonen on hidas yleistäjä ja sille pitää huolella opettaa, että kaikki ajoneuvot ovat turvallisia ja että joka paikassa kohdattuna ajoneuvo on turvallinen.

Kannattaako tässä asiassa vastaehdollistaa eli palkita jollain, mitä hevonen haluaa?

Kyllä. Vaikka itse olen sitä mieltä, että on monta asiaa johon ruokapalkinnot ei välttämättä sovi, tämä ei ole yksi niistä. Lastaus on yksi asia, johon kannattaa mielestäni liittää hevoseläimelle varmasti toimiva motivaattori juuri siksi, että se on hevoselle lajityypillisesti vaikea tehtävä, ja tämä on toinen. Yksinolo on kolmas lajityypillisesti vaikea asia.

Kannatan järjestelmää, jossa joka tallille järjestetään oma liikennekoulu, missä kaikille tallin hevoselle opetetaan järjestelmällisesti miten autoihin kannattaa suhtautua. Pidän sellaisia kursseja, ota yhteyttä jos kiinnostuit! Sähköposti on mitallberg@gmail.com, puhelinnumero 050-520 3598 ja tekstari tavoittaa ainakin aina.

Teemme nuorten hevosten kurssilla samaa koko kevään ajan ja videoklippi on sieltä. Videon hevosilla ei ollut huonoja kokemuksia liikenteestä mutta käytän silti mielelläni pari tuntia niiden elämästä siihen, että ne oppivat ajoneuvojen kohtaamisen niin, että ne laskevat hieman päätään ja liikkuvat pyydettyä vauhtia eteenpäin sekä jopa hieman toivomaan, että auto kaahottaisi läheltä ohi. Se tekee hevosharrastuksesta aika paljon rennompaa ja turvallisempaa niin hevoselle kuin ihmisellekin.

 

Hevosen oppimisesta 2: Vahviste = palkinto

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Jos haluat nopeita, hyviä tuloksia, keskity vahvisteisiin eli anna hevoselle jotain, mitä se haluaa palkinnoksi, kun se tekee oikein
  • Palkinnon pitää tulla heti, jotta hevonen oppisi sitä, mitä haluat
  • Hevonen päättää, mikä on sille palkinto

Mikä on vahviste?

Vahviste on mitä tahansa, mitä hevonen kokee miellyttäväksi. Painotin sanaa hevonen, koska hevoset ovat yksilöitä ja se, mikä yhdelle hevoselle on miellyttävää voi olla toiselle epämiellyttävää.

Vahviste eli palkinto on paras ystäväsi silloin, kun haluat, että hevonen toimii. Käytännössä palkinto voi olla monia eri asioita: paineen poisto tai keveneminen, toisten hevosten lähelle pääseminen, rapsutus, lepo, laukkaaminen, seisominen, ruoka, leikkiminen, puuhaaminen, oivaltaminen, työnteon loppuminen, työnteon aloittaminen, ohjista myötääminen, pohjeavun lopettaminen jne. jne. Hevosten kanssa käytämme usein paineen poistoa, ruokaa ja rapsutuksia palkintona.

Ihmisen huomio, kehuminen, taputtaminen tai niiden yhdistelmä on harvoin hevoselle palkinto. Hevonen voi kyllä nopeasti oppia, että kehu tarkoittaa käyntitaukoa, huomio heinäannosta tai taputtaminen pitkiä ohjia, mutta pelkkä kehu ilman varsinaista palkintoa ei toimi koulutuksessa kovin hyvin.

Opeta hevonen haluamaan samaa kuin sinä

Kun hevonen liikkuu pohjeavusta eteen, lopeta apu ja anna hevosen olla rauhassa.
Kun hevonen pysähtyy pyynnöstä, myötää ohjalla.
Kun hevonen hyppää, varmista, että paine kevenee varsinkin silloin, kun hevonen on esteen yläpuolella. Jos haluat hevosen, joka itse haluaa hypätä, yhdistä paineen poisto ja esimerkiksi ruokapalkinto (joudut ajoittamaan ruokapalkinnon äänimerkillä ja opettamaan hevoselle miten sen kuuluu toimia, että se saa palkintonsa, mutta saat vastapainona hevosen, joka itse haluaa ylittää esteitä.)

Esimerkki palkinnon toimivuudesta on se rankaisutekstin shetlanninponi, joka löysi tiensä toiselle puolelle aitaa. Jos ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella, poni sai aidan alta menemisestä palkinnon. Aidan alta meneminen vahvistuu. Vaikka ponin omistaja yrittäisi aitaa parantamalla (kirjoitan myöhemmin käytöksen estämisestä) pitää ponin omassa tarhassaan, se ei välttämättä onnistu kovin hyvin. Palkinto oli tarpeeksi hyvä vahvistamaan aidan ali menemistä.

Vahvisteilla pukkikoneeksi!

Samoin epämukavaksi koetun asian poistuminen on hevoselle palkinto ja mitä epämukavampi asia, sitä suurempi palkinto sen poistuminen on. Jos hevosella on epäsopiva satula, ratsastaja voi tuntua selässä ikävältä. Jos ratsastaja sitten ihan muista syistä tippuu hevosen selästä, epämukava tunne poistuu. Jos palkinto on tarpeeksi hyvä, hevonen voi oppia haluamaan ratsastajan alas selästään ja sitten loikkimaan yhä enemmän.

Tässä esimerkissä käy ilmi myös, että vaikka ratsastajan selästä tippumiseen sisältyy hevosen kannalta aina rankaisu, sillä yleensä ratsastaja ennen tippumistaan  takertuu kiinni hevoseen, sitten menettää tasapainonsa ja usein vielä yrittää pitää ohjista kiinni eli vetää hevosta suusta. Jos pelkkä oikea-aikainen rankaisu toimisi, yksikään hevonen ei pukittelisi ratsastajaa alas enemmän kuin kerran.

Kuten rankaisukin, vahvisteen pitää tulla sillä hetkellä, kun hevonen tekee oikein. Muuten hevonen oppii jotain aivan muuta kuin piti tai sen pitää ketjuttaa (tulossa seuraavassa blogissa), jotta se yhdistäisi vahvisteen siihen, mitä ratsastaja halusi. Se on hidasta.

Hevonen oppii nopeasti

Hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin. Siksi sitä voi kouluttaa monella eri tavalla ja kunhan hevosella on mahdollisuus, se kyllä oppii. Tästä loimitustutkimuksesta käy ilmi, miten vähillä toistoilla hevoset oppivat.

Tehokas vahvisteiden käyttö tekee hevosten kouluttamisesta hämmästyttävän nopeaa ja tehokasta. Saman huomasi Rajavartiolaitoksen koirankouluttajat muuttaessaan koulutustapaansa palkintoperusteiseksi. Rajan koiria koulutetaan tätänykyä puhtaasti palkitsemalla ja tulokset ovat nopeampia, parempia ja sekä koirat että kouluttajat voivat paremmin.

Kirjoitin vahvisteista jo aiemmin hieman enemmän. Voit myös lukea käytännön esimerkkejä oppimisesta Sanni Bachmannin sivuilta.

cropped-bannerii.jpg
Toisten hevosten kanssa juokseminen on hevosille usein palkitsevaa.

Hevosen oppimisesta 1: Rankaisu

Kolmen rivin tiivistelmä:

  • Jos tiedät, miten hevonen oppii, pystyt myös ratkomaan ongelmia
  • Rankaisun pitää tulla heti, jotta hevonen oppisi sitä, mitä haluat
  • Rankaisemalla voit saada hevosen pelkäämään, ja se on turvallisuusongelma

Mikä on rankaisu?

Rankaisu on mitä tahansa, minkä hevonen kokee epämiellyttäväksi.

Hevonen oppii koko elämänsä ajan.
Hevonen, joka on aina tullut tarhasta portille nähtyään ihmisen voi oppia pysymään kauempana, jos kiinni antaminen on sille ikävää.
Hevonen, joka on aina nostanut etujalkojaan hyvin kengityksessä voi yhtenä päivänä käyttäytyä toisin, jos sillä on kipua vastakkaisessa etujalassa.
Hevonen, joka on vuosien ajan aina hypännyt esteitä, voi oppia olemaan hyppäämättä, jos hyppäämisestä seuraa rankaisu (oppimismielessä rankaisu, oli se ihmisen tahallaan tekemä tai tahaton).

Miksi oppimisen tunteminen auttaa sinua?

Jos olet hevosten kanssa tekemisissä joudut aiemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa hevonen ei niin sanotusti ”toimi”. Silloin oppimisen tunteminen antaa sinulle työkalut korjata ongelma ilman, että täytyy turvautua kikkailuun. Mitä paremmin osaat sanoa, mistä ongelma johtuu, sitä helpommin korjaat sitä.
Vaikkei ongelmia olisikaan, ratsastaminen sujuu paremmin kun tiedät, miten hevoselle opetetaan uusia asioita. Pystyt myös opettamaan muita paremmin jos osaat selittää, miksi jokin asia toimii.

Esimerkkejä rankaisuista

Rankaisu voi tässä este-esimerkissä olla esimerkiksi sopimaton satula, joka painaa hypyssä; ratsastajan käsi, joka jää kiinni hevosen suuhun esteen päällä; lihasvaiva selässä, joka tuntuu ikävänä juuri ponnistuksessa tai alkava nivelrikko etujaloissa, joka tuottaa kipua alastulossa. Mikään näistä ei ole tahallisia mutta kaikki ovat hevoselle rankaisuja ja rankaisu vähentää toimintaa = hevonen oppii välttämään esteen ylittämistä.

Hyvä esimerkki oikea-aikaisesta ja hyvin toimivasta rankaisusta on sähköaita. Kun hevonen koskee aitaan, se saa sähköiskun sekunnin sisällä. Yleensä hevonen oppii nopeasti pysymään irti aidasta.

Miksi rankaisu toimii koulutuksessa huonosti?

Rankaisun pitää tulla heti, jotta hevonen oppisi, mitä sinä haluat sen oppivan. Jos yrität käyttää rankaisuja tietoisesti, se on usein kovin hankalaa: meilläkin on reaktioaika ja jos siihen asiaan, mistä haluat rankaista, liittyy vaikkapa tasapainosi hetkittäinen menetys, olet jo aivan liian myöhässä. Silloin rankaisu ei toimi ja on parempi olla rankaisematta.

Miksi on usein parempi olla rankaisematta?

Jatkan sähköaitaesimerkkiä: Jos shetlanninponi laiduntaa itsensä sähkölangan ali niin, että lanka osuu ensin paksuun, eristävään otsatukkaan, sitten harjaan ja itse sähköisku tulee vasta selässä, se ei opi pysymään aidasta kaukana. Yleensä se oppii vain tulemaan langan alta yhä lujempaa. Ajoitus on väärä, vaikka rankaisu itsessään on sama.

Jos hevonen ei ajoitusongelmasta johtuen pysty oppimaan nopeasti, mistä rankaisu tulee, se voi kyllä oppia jännittymään ja pelkäämään tilannetta, jossa sitä rankaistaan. Jännittynyt hevonen voi käyttäytyä arvaamattomasti ja on ratsastajalle turvallisuusriski. Se voi rynnätä, nousta pystyyn, pukitella tai olla reagoimatta apuihin. Siksi kannattaa miettiä, miten hevosen saa koulutettua niin, että rankaisuja tarvitaan mahdollisimman vähän.

Jollei kannata rankaista, mitä sitten teen?

Seuraavaksi kirjoitan vahvisteista. Vahviste on mikä tahansa, mikä vahvistaa käytöstä. Oli asia mikä vaan, kannattaa miettiä miten saat sitä vahvaksi. Vahvisteilla. Esimerkiksi esteiden kohdalla kannattaa miettiä, millä saat hevosen haluamaan esteelle, haluamaan esteen ylittämistä ja haluamaan seuraavalle esteelle.

2009_03_20_5217
Kuvituskuva. Miksi valitsin tämän kuvan?

Vastaus tähän blogikirjoitukseen liittyvän kuvan valintaan!
Kirjoitin rankaisuista, tahallisista ja tahattomista ja siitä, että hevosen kannalta on ihan sama, rankaiseeko ihminen tahallaan tai tahattomasti. Hevonen voi silti oppia välttämään rankaisuun liittyviä asioita.
Kuvan valitsin siksi, että siinä oli hyvä esimerkki väärin käytettyjen varusteiden aiheuttamasta tahattomasta rankaisusta. Kuvassa on nk. Uxeter Kimblewick-kuolain, johon kuuluu leuan alta kulkeva ketju. Kun ratsastaja ottaa ohjat tuntumalle, ketju kiristyy hevosen alaleuan ympärille. Siksi olisi hyvä, että kanki- tai muun ketjullisen kuolaimen ohja olisi tuntumalla vain silloin, kun sitä käytetään ja muuten siinä olisi hieman löysää. Kokeile laittamalla kuolain ja ketju oman jalkateräsi ympärille, miten pieni paine ohjassa tuntuu jo suurelta hevosen leuan ympärillä.
vastaus_rankaisu
Kun käytössä on tällainen kuolain (tavallinen kankikuolain tai muu ketjullinen kuolain) sen kanssa ei pidä käyttää alaturpahihnaa, koska ketjun ja alaturpiksen paikka on leuan alla sama. Lähikuvassa näkyy syy, miksi valitsin juuri tämän kuvan: kun ohja kiristyy, koukku, jossa ketju on kiinni painaa hevosen poskeen (näkyy kuvassa ryppyinä nuolten välillä). Mikä se on? Tahaton rankaisu, mutta oppimisen kannalta rankaisu kuitenkin.
Tällainen mitättömän pieneltä tuntuva varusteisiin liittyvä asia voi saada hevosen oppimaan aivan vääriä asioita. Jos ohjasote aiheuttaa kipua, hevonen pyrkii välttämään sitä. Se voi yrittää saada ohjia löysemmälle heiluttamalla päätään, avaamalla suutaan tai se voi yleisesti kiihtyä ja tuntua hallitsemattomalta. Se voi oppia välttämään suitsien laittamista ja sitten jo tarhasta kiinni antamista (kirjoitan tekstiä ketjuttamisesta blogiin heti vahvistetekstin jälkeen). Koska kipu aiheuttaa stressiä hevonen voi reagoida kaikkiin ympäristön tapahtumiin suuremmin ja suuremmin.
Jokainen hevosen kehossaan tuntema paine vie sen huomiota pois ratsastajan avuista. Tarkista joka kerta, että varusteet sopivat eivätkä paina mistään.
Kuvat eivät ole Suomesta.

Hevosen liikennekoulu

Turvallisempi hevosharrastus: Liikennekoulu

Missä? Pohjois-Sipoossa
Milloin? pe 6.1.2017 ja su 8.1.2017 klo 10-13
Hinta? 30 e (pe) 40 e (su)

Miten koulutat hevosesta mahdollisimman turvallisen kumppanin myös liikenteessä kulkiessa?
Miten kannattaa toimia kun halutaan hevonen, joka osaa kohdata autoja, mönkijöitä, hiihtäjiä, traktoreita, moottoripyöriä tai tukkirekkoja rauhallisesti?
Onko mahdollista saada hevonen suorastaan toivomaan, että vastaan tulisi auto sen sijaan, että hevonen jännittyy tai jopa pakenee?

Tähän ja moniin muihin aiheisiin pureudumme Hevosen liikennekurssilla. Aloitamme teoriasta eli siitä, mitä koulutuksessa tehdään ja miksi. Miksi hevonen jännittää liikenteessä? Mikä on siedättäminen ja vastaehdollistaminen? Miten koulutat omaa hevostasi turvallisemmaksi?

Tämän jälkeen lähdemme kouluttamaan tallin omia hevosia käytännössä. Tavoitteena on hevonen, joka suhtautuu luottavaisesti tietä pitkin kulkemiseen, joka seuraa ratsastajan tai taluttajan ohjeita silloinkin, kun ohi ajaa auto ja joka osaa toimia turvallisella tavalla.

Ota yhteyttä ja ilmoittaudu tai tilaa oma kurssipäivä tallillesi!
Kouluttajana toimii hevostenkouluttaja, eläintenkouluttaja (AT) Minna Tallberg. S-posti: mitallberg@gmail.com, p. 050-520 3598.
Hinnat: 5 h kurssipäivä 620 e (sis. ALV) tai 31 e/osallistuja (vähintään 20 osallistujaa) + matkat.

liikennekoulu

Tulevaisuuden hevosammattilainen

Hevosharrastajan prototyyppi on muuttumassa. Siinä, missä 80-luvulla tallit täyttyivät pääosin lapsista ja teini-ikäisistä, on nykyharrastaja yhä useammin aikuinen. Mitä tämä tarkoittaa hevosalan ammattilaisille?

Kävin mielenkiinnosta kuuntelemassa mitä hevostalouden tulevista ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista puhuttiin seminaarissa marraskuun alussa. Siellä kävi ilmi mm. se, että Ratsastajainliitolle valitetaan yhä useammin, jos opettaja käyttäytyy epäasiallisesti tai opetustyylissä on puutteita, kuten valitetaan huonosta asiakaspalvelusta muutenkin. Tämä taas asettaa ratsastuksenopettajille ja -ohjaajille uusia vaatimuksia. Asiakaspalvelun pitää olla hyvää, pedagogiikan tuntemus kunnossa ja asiakkaille pitää voida perustella, miksi asiat tehdään.

Opettajasta ihmisten ja hevosten kouluttajaksi?

Hevostalouden tutkinnot uudistuvat niin, että uusi tutkintorakenne tulee voimaan 1.1.2018. Siinä on yksi hevostalouden perustutkinto (ennen: hevostenhoitaja tai ratsastuksenohjaaja), yksi hevostalouden ammattitutkinto (ennen: ratsastuksenopettaja, kengittäjä, valmentaja (4 eri suuntautumista)) ja yksi hevostalouden erikoisammattitutkinto (ennen: ratsastuksenopettajan master-tutkinto). Näiden tutkintojen alla voi sitten tulevaisuudessa valita osaamisala.

Mitä hevosalan ammattilainen tekee? 

Jokaisen, joka on hevosalalla, tulee osata hoitaa hevosia ja tallia ja tietää, millaiset tarpeet hevosella on ja miten niitä voi toteuttaa mahdollisimman hyvin. Niin fyysisesti kuin henkisesti, sillä muuten hevonen ei pysy terveenä. Hänen tulee tunnistaa sairas hevonen ja antaa sille ensiapua. Mutta ennen kaikkea hänen kuuluu osata ”käsitellä” hevosia. Laitoin tuon käsittelyn lainausmerkkeihin siksi, että koska hevonen on oppiva eläin, yleensä kaikessa sen käsittelyssä ja käytössä mukana on kuitenkin aimo annos hevosen kouluttamista.

Jos olet hevosalan ohjaaja tai opettaja, olet käytännössä kouluttamassa sekä ihmisiä että hevosia. Eli kuten tässä tutkintoaiheisessa esityksessä lukee, hevosalan ammattilaisella tulee olla vankka tietämys oppimispsykologiasta ja myös käytännön taidot kouluttaa hevosia ja jos olet ohjaaja tai opettaja, myös ihmisiä. Perustutkintotasolta lähtien. Sillä jollet käytännössä hevosta käsitellessäsi pidä mielessä, että se oppii koko ajan, tulee jossain vaiheessa vastaan tilanne, jossa pelkkä käsittely ei riitä. Koska hevonen ei ”toimi”. Miksi toimi on taas lainausmerkeissä? Koska hevonen ei ole mopo. Se ei ole rikki, ellei se toimi. Tai voi se olla fyysisesti rikki, mutta se on edelleen elävä, tunteva, oppiva eläin.

Olennainen vs. ei

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pyrin jakamaan asiat olennaisiin ja ei-niin-olennaisiin. Suosittelen sitä kaikille. Olennaista hevosen kannalta on se, että sen elämä on riittävän hyvää. Se saa riittävästi korsirehua, se saa liikkua riittävästi, se on riittävän terve, sillä on mahdollisuus toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Hevosta kohdellaan hyvin myös silloin kun sitä ”käytetään” ja sen ei tarvitse pelätä päivittäin tai edes viikottain. Nämä ovat olennaisia asioita. Keskitytään niihin.

Epäolennaista hevosen hyvinvoinnin kannalta taas on se, minkä väriset loimet ja merkkiset varusteet hevosella on ja monestako purkista se saa tarvittavat lisäravinteensa, kunhan varusteet sopivat sille ja ravinteita tulee oikea määrä. Hevoselle epäolennaista on se, voittaako se rusetteja vai ei, onko sen omistaja ns. piireissä vai puskaratsastaja ja millä tavalla ihminen perustelee toimintansa, kunhan toiminta itsessään on hevoselle miellyttävää.

Muuttuva hevosharrastus

OPH:n seminaarissa kävi myös ilmi, että tulevaisuuden hevosharrastaja vaatii yhä kokonaisvaltaisempaa palvelua. Sen sijaan, että hän tulisi ratsastuskouluun vain ratsastamaan, kuten aiemmin oli lähes ainut vaihtoehto jos halusi harrastaa hevosia, nykyajan hevosharrastaja haluaa elämyksiä. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin ratsastusta: hevosen kohtaaminen, luonto, talliporukka, muu liikunta (lähde: SRL). Tämä tuo mahdollisuuksia mutta myös haasteita alan ammattilaisille.

ou_6217_p

Hevosten ilmeet: silmät

Tutkimus hevosten silmien ilmeestä on nyt julkaistu. Tulos: kun hevosta peloteltiin, sen yläluomen asento muuttui eli kulmasta tuli isompi, kun hevosta rapsutettiin, kulma pieneni. Eli kun hevonen pelkää, sen silmän ympärillä käytössä on samat lihakset kuin ihmisilläkin: pelokas hevonen näyttää silmiltään pelokkaalta nyt tutkitustikin.

Koe järjestettiin niin, että hevosia valokuvattiin silloin, kun mitään kummallista ei tapahtunut, silloin kun niitä rapsuteltiin tutun ihmisen toimesta sä’än edessä, silloin kun ne odottivat ruokaa, silloin kuin niiden karsinanaapuria ruokittiin ja silloin, kun niiden karsinan ulkopuolella heilutettiin minuutin ajan muovipussia, joka oli täytetty tyhjillä tölkeillä.

Kulma on ensimmäisen linkin kuvan alaoikea kuva eli kohta f).

http://journals.plos.org/plosone/article/figure/image?size=large&id=info:doi/10.1371/journal.pone.0164017.g001

Koko teksti: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0164017

Case: Kuolaimettomat vs. kuolaimet

Kultaisella 80-luvulla ratsastin joskus huvikseni riimulla, johon oli kiinnitetty ohjat. Mutta oletusarvo oli ja on yhä, kuten on kai ollut jo useamman tuhannen vuoden ajan, että hevosella on kuolaimet. Mitä tiedämme tällä hetkellä kuolaimista ja kuolaimettomista suitsista?

2000-luku toi asiasta lisää tietoa. Hevosen suussa ei ole tyhjää tilaa kuolaimelle. Kuolain vie aina tilaa kieleltä. Osalla hevosista on niin matala suulaki ja niin paksu kieli, ettei niiden suuhun mahdu kuolainta, saati sitten kaksi. Jos hevonen pureskelee kuolainta, sen hampaisiin voi tulla vaurioita. Jos turpahihna on kireällä, sen poskiin voi tulla haavaumia. Kuolaimilla ratsastetuilla hevosilla on useammin vaurioita suussaan kuin sellaisilla hevosilla, joilla ei syystä tai toisesta ratsastettu (PDF). Vähintään olisi hyvä, jos hevosilla ratsastettaisiin sekä kuolaimilla että myös kuolaimettomilla suitsilla sekä kuolaimia olisi muutama erilainen, on eläinlääkäri Mirjami Miettisen suositus (PDF).

Ruotsalainen hevosten hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri Ylva Rubin sanoo haastattelussa, että itse sisäänratsastaa aina nuoria hevosia kuolaimettomilla suitsilla. Hänen mukaan se helpottaa asiaa mm. siksi, että kuolaimettomilla suitsilla paine tulee samaan kohtaan päätä kuin riimu, johon nuori hevonen on tottunut pienestä pitäen. Lisäksi nuori hevonen tarvitsee paljon aikaa tottuakseen vain kuolaimen olemassaoloon suussa.

Jos hevonen ratsastettaessa kuolaimella avaa suutaan on todennäköistä, että se tuntee epämukavuutta tai kipua ja yrittää helpottaa oloaan. Suun sisäpuoli on hevosella herkempi kuin hevosen pään ulkopuoli. Näin on meilläkin. Voit tehdä kokeen: paina vaikka kynällä  nenäsi päältä hetken ja tee sitten sama ikeneesi. Kumpi oli herkempi alue? Jos tarvitset lisää todistusaineistoa, tee sama hevosellesi eli paina kynällä vaikka sen nenäpiin päältä ja sitten hammaslomassa. Älä estä hevosta väistämästä eli tee tämä niin, että hevonen on irti. Milloin se väistää painetta? Kumpi paine oli pienempi?

Miten tietää, onko hevonen tyytyväinen kuolaimiin?

En ole kuolainten käyttöä vastaan: käytän niitä välillä itsekin. Mutta jos kerran tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että ne voivat myös aiheuttaa hevosille erinäisiä ongelmia, tai jos hevosen käytöksestä näkee, että sillä on kuolaimet suussa hankalaa, miksei sitten kokeilisi, viihtyisikö hevonen paremmin kuolaimettomissa? Osalle hevosista kuolain kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta tai kipua. Mitä vähemmän hevonen tuntee kipua, sen rennompi, tyytyväisempi ja turvallisempi se on.

Mistä näkee, onko hevonen tyytyväinen kuolain suussa?

  • se antaa laittaa suitset päähän väistämättä poispäin
  • sillä on suu kiinni vaikka turpahihna on löysällä ja ohjat tuntumalla
  • sen huulet ovat rennot
  • se seuraa ohjasotteita vastustelematta
  • se kantaa päänsä rennosti normaalissa asennossa
  • sen pää ja kaula liikkuu normaalisti käynnissä ja laukassa

Mistä voi päätellä, että hevonen on tyytymätön?

  • se väistää pois tai nostaa päätään, kun sille laitetaan suitset
  • se aukoo suutaan
  • se heiluttaa päätään tai pyrkii painamaan ohjalle
  • se pitää huuliaan jännittyneesti erillään niin, että etuhampaat näkyvät
  • sen suusta valuu runsaasti kuolaa, se pureskelee kuolainta tai aukoo suutaan
  • se kohottaa päätään, huiskii hännällään, ei seuraa ratsastajan pyyntöjä

Millaisia kuolaimettomia suitsia on?

Tällä hetkellä suhteellisen helposti saatavia kuolaimettomia vaihtoehtoja ovat ainakin erilaiset kapsonit, crossunder, sidepull, bosal, erilaiset kärrynpyörähackamoret eli LG, kukkahackamore, Star Wheel, Orbitless jne., erilaiset hackamoret ja naruriimut sekä Micklem. Niissä on yhtä suuria eroja kuin on eri kuolaimissakin. Osassa on vipuvarsivaikutus, mikä koventaa ohjasapuja, monessa ei. Osa kiristyy joko turvan tai hevosen koko pään ympäri jos ohja kiristyy, moni ei.

Kun puhutaan kuolamista ja kuolaimettomista olisi hyvä eritellä, mistä tarkalleen puhutaan. Jos verrataan hevosen suuhun täydellisesti sopivaa anatomista kuolainta ja hackamorea ollaan hakoteillä. Samoin jos rinnastetaan kuolaimettomat suitset siihen, että hevosella on ohjat kiinni nahkariimussa tai sillä ei ole suitsia lainkaan. Jos taas haluaa argumentoida kuolainten tai kuolaimettomuuden puolesta olisi hyvä perehtyä kumpaankin. Keräsin tähän jonkinlaisen listan eri kuolaimettomista vaihtoehdoista ja kerron toivottavasti lyhyesti oma näkemykseni niiden toiminnasta.

Olennaista on, kuten aina, valita hevoselleen sopiva vaihtoehto ja opettaa hevoselle, miten sen kuuluu reagoida paineeseen. Jos haluat ratsastaa ohjat tuntumalla, valitse sellaiset suitset, jossa ei ole ohut naru painamassa hevosen nenäpiitä ohjien ollessa tuntumalla.

Miten uskallan kokeilla kuolaimettomia suitsia?

Hevosen hallintaan kuuluu kaikista olennaisena osana kouluttaminen. Kuten aina uuden välineen kanssa, hevonen tarvitsee koulutusta osaakseen toimia halutulla tavalla. Se tarkoittaa, että ensin maasta käsin opetat hevoselle, miten reagoida kääntäviin ja pidättäviin apuihin. Käytännössä otat kevyen paineen ohjaan ja kun hevonen myötää, paine poistuu. Toista kymmeniä kertoja, kunnes hevonen oppii. Kun hevonen tunnistaa ohjasavut maasta, harjoittele samaa selästä pysähdyksessä, käynnissä, ravissa ja laukassa. Kaikki tämä aidatulla alueella ja vaikka niin, että hevosella on samalla päällä sen tavalliset suitset, joihin menee toiset ohjat. Kas näin:

tpla

Tässä kuvassa nuori hevonen, jolla on aiemmin ratsastettu pelkällä kapsonilla, on ensimmäistä kertaa harjoittelemassa myös kuolaimilla. Vielä jonkun aikaa sillä on päässä molemmat. Jos kuolaimettomilla meneminen mietityttää omaa turvallisuuttasi ajatellen on aivan sallittua pitää molempia vaikka kuukausien ajan. Samoin voisi menetellä vaikka kilpailupaikalla… Käytä siis kuolaimettomia mutta pidä myös kuolaimiin ohjat varalla mukana.

Tarvitsetko kovempaa kuolainta tai kuolaimetonta?

Selvitä, olisiko ongelma korjattavissa kouluttamalla tai siedättämällä – tai molemmilla. Yleensä esimerkiksi maastossa kaahaaminen johtuu siitä, että hevosta jännittää. Jos hevonen on kovin etupainoinen, se voi myös olla hankala pysäyttää. Kokeile ensin opettaa hevonen pysähtymään kentällä tai tarhassa. Siedättämisohjeet maastoon menemiseksi löytyvät tästä blogista. 

Mitä ne maksavat?

Tavallinen riimu löytynee jo kaikilta hevosilta. Naruriimun voi saada uutenakin 10 eurolla. Käytettyjä sidepulleja, bosaleja, crossundereita ja kapsoneja liikkuu 30-60 euron hinnalla. Uusi mittatilauskapsoni maksaa yli 100 euroa ja Micklem-suitset noin 200 euroa. Voit siis maksaa kuolaimettomista suitsista paljon tai vähemmän. Tässä ruotsalaisessa nettikaupassa on suuri valikoima erilaisia suitsia.

Iberialainen ketjukapsoni

_mg_1979

Sain parikymmentä vuotta myöhemmin tilaisuuden kokeilla työskentelyä yläkuvan mukaisella iberialaisella/ranskalaisella ”ketjukapsonilla” ja mielestäni se oli niin hyvä, että olen itse aika lailla pysynyt sellaisissa. Ko. kapsonissa nenän päällä kulkee pehmustetun nahan sisällä polkupyöräketju. Tuntuuko hurjalta? Suosittelen kokeilemaan oman ranteen ympäri, miltä turpaosa tuntuu (se tuntuu yllättävän lempeältä juuri siksi, että se muotoutuu ranteen mukaan). Kapsoni muovautuu yleensä nahkaosaltaan ajan kuluessa hyvin hevosen pään muotoiseksi ja on ylös-alas-suunnassa vain vähän joustava, mikä mahdollistaa tarkan työskentelyn.

Iberialainen ketjukapsoni (tekisi mieli keksiä sille tästä lähtien lyhenne, olkoon siis IKK) on mielestäni kuolaimeen verrattuna erittäin hyvä vaihtoehto nuorelle hevoselle ja sellaiselle hevoselle, jolle syystä tai toisesta kuolain ei sovi. Erityisen hyvin se tuntuu sopivan myös sellaisille hevosille, joilla on kuolaimesta vähemmän hyviä kokemuksia.

Jos hevonen on esimerkiksi jo oppinut kuolaimella rullautumaan vähän tai paljon luotiviivan taakse, avaamaan suutaan tai pureskelemaan kuolainta käy uudenlaisen ohjastuntuman opettaminen nopeasti IKK:lla. Kun hevonen on oppinut uuden tavan liikkua ratsastajan alla voidaan taas lisätä kuolaimet ja opettaa nekin hevoselle uudelleen.

Lisäksi tuntuu siltä, että IKK saa hevosen helposti venyttämään hyvässä asennossa eli turpa eteen-alas ilman, että alakaulan lihas jännittyy ja hevosen nenä menee luotiviivan taakse.

Varoituksen sana: Jos ostat tällaista IKK:ta netistä, varmista, ettei kyseessä ole kiinteällä nenäraudalla varustettu kapsoni. Se voi olla hevoselle miellyttävä vaihtoehto mutta vain, jos rauta ja hevosen nenäpii ovat täsmälleen samanmuotoiset eli sovitus on yhtä tärkeä kuin kuolaimella. Lisäksi sitä täytyy kiinnittää hieman tiukemmin ettei rauta osu hevosta kipeästi nenään, jos hevonen heiluttaa päätään.

Toinen varoituksen sana: jos ostat kapsonin netistä varmista, ettei siinä ole piikkejä hevosta kohti. Jep, kyllä sellaisiakin on, Espanjassa laajasti käytössä.

Crosssunder-suitset

ou_6384

Crossunder-suitsissa nimen mukaisesti kulkee nahkahihna hevosen pään ympäri niskasta leuan alta ristiin ja siitä hevosen turparemmissä olevien renkaiden läpi jatkuen ohjina. Nämä suitset jakavat paineen kaikista tasaisimmin ympäri hevosen päätä. Itse kokeilin sellaisia aikanaan yhden hevosen kohdalla ja ongelmaksi tuntui muodostuvan se, ettei paine hellittänyt kovinkaan nopeasti kun ohjasta myötäsi, ehkä siksi, että hihna tekee jyrkän mutkan renkaan läpi mennessään. Nykyään myynnissä on myös malleja, jossa leuan alta menevä osa on paksua narua, jolloin myötäys tulee nopeammin eikä ohja jää niin helposti kiinni. Crossunderit tuntuvat sopivan hyvin hevosille, jotka eivät pidä paineesta turpansa päältä tai ympärillä. Joillekin hevosille ne eivät sovi lainkaan. Tämä koskee kaikkia kuolaimia ja kuolaimettomia.

Crossunder kiristyy hevosen pään ympärille.

Sidepull

sidepullt

Sidepullissa ohjia varten on renkaat hevosen turvan sivuilla. Verrattuna siihen, että ohjat kiinnitettäisiin nahkariimuun sidepull on yleensä paksumpaa ja jäykempää nahkaa ja se pyörii vähemmän herkästi hevosen päässä. Sidepullissa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille.

Bosal

Bosalissa ja muissa lännenratsastusturpahihnoissa on usein jäykkä, ohuesta köydestä tai punotusta nahasta tehty turpahihna. Ohjat kiinnittyvät hevosen leuan alle. Bosalissa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille, mutta jos se on liian löysä, se kääntyy helposti pidättävällä ohjasotteella alaspäin painamaan hevosen nenäpiitä. Ohjien ei kannata olla kovin painavat eikä bosalilla pidä ratsastaa ohjastuntumalla, sillä köysi on melko kova ja hevonen voi oppia jännittämään alakaulallaan ja pitämään päänsä jännitettynä ”nyökyssä”. Bosal voi myös liikkua sivuttaissuunnassa hevosen nenäpiin päällä joten se voi hiertää, jos tuntumaa on liikaa.

Bosalissa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille.

Riimu

riimussaohjat
Ohjat kiinnitetty tavalliseen riimuun. Tämä voi olla oikein hyvä vaihtoehto koulutetulla hevosella aidatulla alueella ratsastavalle aloittajalle tai sellaiselle, jonka istunnassa tai käsienkäytössä on vielä parantamisen varaa. Sopii se myös sellaiselle taitavallekin ratsastajalle, joka haluaa ratsastaa hevoselle mukavalla tavalla tai antaa hevosen suulle lepopäiviä kuolaimista eikä halua hankkia toisia suitsia. Tavallinen riimu pyörii melko helposti vinoon hevosen päässä.

Riimussa ei ole vipuvarsivaikutusta eikä se kiristy hevosen turvan ympärille.

Kärrynpyörähackamoret

kukkamoret

Kärrynpyörähackamoressa (myydään eri nimillä, mm. kukkahackamore, LG, Orbitless, Star Wheel jne.) ohjia voi kiinnittää eri kohtiin kärrynpyörää. Jos ohja kiinnitetään osoittamaan kohti ratsastajan kättä kärrynpyörän taaimmaiseen kohtaan, vipuvarsivaikutus on mahdollisimman pieni. Jos hevonen nostaa tai laskee päätään paljon, se voi kuitenkin muuttaa ohjan kulmaa niin, että pieni vipuvarsivaikutus syntyy. Hevosen pään muodosta riippuen joskus kärrynpyörä voi kääntyä painamaan poskea jos ratsastaja käyttää johtavaa ohjasotetta.

Hackamore

hackamore

Hackamore näkyy esteradoilla jonkun verran. Se toimii samalla periaatteella kuin kankikuolain: kun ohjan paine lisääntyy, ketju tai nahkaremmi kiristyy leuan alla. Hackamorella on usein hieman hankala kääntää hevosta tarkasti eikä se ole hevoselle kovin lempeä suitsitus. Hackamoressa on vipuvarsi ja se kiristyy hevosen turvan ympäri.

Naruriimu

naruriimu

Naruriimulla voi ratsastaa ohjat kiinnitettynä joko leuan alla olevaan solmuun kuten kuvassa tai riimun sivusolmuihin kiinnitettynä. Ratsastustarvikeliikkeissä myydään naruriimuja, joissa on valmiina renkaat sivusolmuissa. Naruriimussakaan ei pidä ratsastaa painavilla ohjilla tai ohjat muuta kuin hyvin kevyellä tuntumalla, silloin ohut naru tuntuu epämiellyttävältä hevosen nenäpiissä ja hevonen voi oppia pitämään alakaulansa jännittyneenä ja pää ”nyökyssä” välttääkseen tätä.

Micklem

micklemit

Micklem-suitsia eli Rambo Micklem Multibridle voi käyttää sekä kuolaimilla että ilman. Sitä voi käyttää sidepullina ja crossunderina sekä välimuotona, jossa ohjat lähtevät renkaiden kautta aivan turvan alaosan alta ristiin ja vaikutus on ympäri hevosen turpaa kiristävä. Micklemin hyviin puoliin kuuluu se, ettei turpahihna paina hevosen poskia siitä kohtaa, missä poskihampaat ovat. Muiden ihmisten käyttökokemukset kertovat, että joillekin hevosille Micklemit sopivat erityisesti siksi, etteivät ne pyöri päässä.

Tulipa tästä blogista pitkä. Oikolukea saa, kommentoida myös.

Harjoittele. Puutu.

Aamun kansainvälinen ratsastusuutinen ei ollut mukava. Eri lähteiden mukaan ensin irlantilainen esteratsastaja Kevin Thornton oli Ranskassa kansainvälisten kilpailujen verryttelyalueella yhdessä hevostenhoitajansa kanssa juoksuttanut hevosta aggressiivisella tavalla yli tunnin, kunnes hevonen tuupertui maahan ja kuoli.

Sittemmin tuli toinen uutinen, jonka mukaan irlantilainen olikin ratsastanut hevosellaan laukkaradalla, kun se tuupertui maahan. Hevostenhoitaja oli estänyt hevosta poistumasta laukkaradalta.

Sitten ratsastaja ja hevosen omistaja antoivat yhteishaastattelun, jonka mukaan mikään tästä ei ollut totta. Kimohevosten sekaannus. Ihan pari kertaa löi raipalla kun hevonen ei mennyt laukkaradalle. Aika näyttää toivottavasti, mistä oli kyse.

Yksittäinen tapaus, kyllä.

Todennäköisesti monia hevosia kohdellaan kotona suljettujen ovien takana vielä paljon julmemmin. Eivät kaikki ratsastajat tietenkään. Mutta jotkut. Jos ratsastaja kohtelee hevosta huonosti kilpailualueella, häneltä puuttuu silloin käsitys siitä, mitä on normaalia hevosten kohtelua.

Bystander Effect

Teoriassa kyllä ymmärrän muiden kilpailijoiden, toimihenkilöiden jne. puuttumattomuuden. Siinä on edelleen ihmismäistä käytöstä: ei kannata olla eri mieltä. Jos puutut hevosen kohteluun, et saa kutsua seuraaviin kilpailuihin. Jos koulutuomari arvostelee toisin kuin muut, hän ei enää arvostele seuraavissa mestaruuskilpailuissa. Jos kilpailija puuttuu toisen tekemisiin, kukaan ei osta häneltä hevosta. Mutta käytännössä: Kyseessä ovat edelleen elävät eläimet, joilla on vain yksi elämä. Meidän kuuluu puuttua. Muuten emme ole ihmisiä vaan pelkkiä rikkahippusia, kuten Astrid Lindgren osuvasti kirjoitti.

Ja arvaa mitä? Sen piaffikohun jälkeen mielikuvaharjoittelin puuttumista. En edes monta minuuttia. Mutta silti, kun seuraavan kerran näin hevosen julmaa kohtelua, puutuin siihen. Ihan nätisti sanomalla, että ”Älä tee tuota enää”. Ainakin sillä hetkellä se auttoi. Jos minä osaan niin sinäkin osaat. Harjoittele. Ja puutu. Se on paras tapa varmistaa, että meillä on hevoskilpailuja ja hevosharrastusta tulevaisuudessakin. 

Hevoskilpailut ovat kohta olemassaolonsa suurimman haasteensa edessä. Toistan itseäni: minusta on kivaa, että meillä on kilpailuja. Minä en ole tässä asiassa kilparatsastuksen vihollinen, päinvastoin. Mutta olen myös sitä mieltä, että hevosmaailman pitää nopeasti korjata epäkohdat hevosten kohtelussa, muuten tosiaan voi käydä kuten vinttikoiraurheilulle osassa Australiaa.

Kun jokin laji menettää ns. ”social license”nsä (linkki the Guardianin juttuun jossa määritellään asia niin, että ”Social licence can never be self-awarded, it requires that an activity enjoys sufficient trust and legitimacy, and has the consent of those affected. ” eli ympäröivän yhteiskunnan käsitys siitä, mitä on sopivaa tehdä eläimelle harrastuksen tai kilpailun nimissä muuttuu, voi olla, että jossain vaiheessa se muu maailma kieltää koko harrastuksen. Tai kilpailemisen. Tai molemmat.

Olen kirjoittanut puolitoista vuotta sitten edelleen luetuimman blogikirjoitukseni silloisen ”piaffikohun” innoittamana. Sitä on luettu yli viisitoistatuhatta kertaa. Toivon totisesti, että tämä on viimeinen kirjoitukseni vastaavasta aiheesta.

Pelkäävä hevonen, joka tuntee kipua

Kuvituskuva.