Eläinten totuttamisesta toisiinsa: lyhyesti

Ajattelen aina kirjoittavani lyhyesti ja toisin käy. Nyt tsemppaan tosissani!

Meillä on eläimiä. Tarkemmin sanottuna koiria, kissoja, kanoja, hevosia ja nautoja. (Kyllä, lemmikkinautoja.) Useimmat näistä eivät ole olleet tottuneet toisiinsa nuoresta asti. Silti niiden yhteiselo sujuu hienosti eli kukaan ei jahtaa ketään. Miksi?

#summer #eläimiä

A post shared by Minna Tallberg (@minna_tallberg) on

Oleta oikein

Kuten aina, oleta oikein. Oleta siis, etteivät eläimet heti ole kavereita keskenään. Älä missään nimessä esimerkiksi päästä kaksi kissaa tai kissa ja koira yhteen ja katso, miten menee. Jollei menekään hyvin – ja se on paljon todennäköisempää kuin että menisi hyvin – ja kissa säikähtää ja pyrähtää pakoon, voi olla täysin mahdotonta tai erittäin suuritöistä saada eläimet enää tottumaan toisiinsa.

Totuta ne toisiinsa asteittain. Eli ensin aita väliin. Oma periaatteemme on ollut, että niin kauan kun joku eläimistä vielä huomioi toisensa aidan takaa millään lailla, niitä ei yhteen päästetä.

Esimerkiksi ihana mutta impulsiivinen, nyt jo edesmennyt viiden rodun sekoituskoiramme (70 cm, 40 kg) jaksoi useamman viikon ajan päivystää keittiön portin takana kun meille muutti löytökissa Laban. Jos se olisi osannut puhua, oletettavasti sen vinkuminen olisi tarkoittanut ”HUOMAATTEKO, TUOLLA ON KISSA!!!” x 1000. Emme huomioineet sitä mitenkään, kissakin ehti jo tottua. Vasta sitten kun koira lakkasi päivystämästä portin takana päästimme eläimet yhteen. Valvotusti. Koira oli kiinni muutamia kertoja. Ja sitten he elivät onnellisina loppuelämänsä.

Samoin olemme toimineet yhdistelmissä kissa + koira, koira + hevonen, hevonen + nauta, nauta + koira, kana + koira jne. jne. Toimii. Suosittelen.

 

Syksyllä Sipoossa

Teoriaa ja käytäntöä hevosten kouluttamisesta tiistaisin 17-20, perjantaisin 10-15 ja kerran kuussa sunnuntaisin.

Tiistai-ilta 15.8. on täynnä mutta voit ilmoittautua varapaikalle, ilmoitan jos tulee peruutuksia. Perjantaisin päivällä 10-15 mahtuu vielä mukaan!

Tiistai-illat ovat yleisesti hevosten kouluttamista ja perjantait nuorten hevosten kouluttamista. Mukaan voi toki liittyä myöhemminkin jos tilaa on.

Sunnuntaisin pidetään niinikään kokopäivän (10-15) kurssipäiviä alkaen 27.8. kerran kuussa eli 27.8., 24.9., 29.10 ja 26.11.
Ensimmäisen teemapäivän 27.8. aihe on siedättäminen. Lisäinfoa kuvassa alla!

Koulutuksia pidetään jos osallistujia on 2 tai enemmän (6 on maksimi ti ja pe, sunnuntaina mukaan mahtuu enemmän porukkaa): ilmoitathan tulostasi viimeistään edellispäivänä, kiitos!

Alustava aiheluettelo perjantait:
(Huomaa, että muutokset ovat mahdollisia. Emme esimerkiksi harjoittele maastoilua, jos metsää kaadetaan…)

18.8.: Lomaltapaluukerta eli viime kevään aiheiden kertausta ja yleistämistä eri paikoissa: perusväistöt, liikkeellelähtö, myötääminen eri suuntiin, satulahuopa ja satula, selkäännousuharjoitukset, liinassa tuntumalle jne.

25.8.: Maastoon! Talutettuna asteittain aluetta laajentaen ja jos mahdollista aikuisten vetohevosten avulla pikkulenkille asti.

1.9.: Vauvajumppaa eli nuoren hevosen alustavia jumppaliikkeitä maasta. Puomien ja kavalettien ylittämisen harjoittelua.

8.9.: Selkäännousuharjoituksia ja liikkeelle ratsastaja selässä. Harjoitellaan ensin eri suuntiin liikkumista ilman ratsastajaa ja sitten ratsastajan kanssa. Jatketaan vauvajumppaa maasta käsin.

Tervetuloa mukaan!

 

siedattaminen tiistaikoulutus

Hevosten kouluttaminen teoriassa ja käytännössä Sipoossa!

Sipoossa alkaen 15.8.2017:

Hevosten kouluttaminen teoriassa ja käytännössä tiistaisin klo 17-20. Hinta 30 e/krt sis. ALV.

Nuorten hevosten kouluttaminen teoriassa ja käytännössä perjantaisin klo 10-15. Hinta 40 e/krt sis. ALV.

Teemapäivät kuukauden viimeisenä sunnuntaina klo 10-16. Hinta 50 e/osallistuja. Päivämäärät 27.8., 24.9., 29.10 ja 26.11.

last_r_1

Tervetuloa mukaan! Lisätietoa koulutuspäivien sisällöstä tulee kohta.

Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä ja tiistain/perjantain ryhmiin mahtuu enintään 6 osallistujaa kerralla.

Ilmoittautumiset mitallberg@gmail.com tai p. 050-5203598.

Miksi meillä on hevosia?

”Miksi pitää olla omia hevosia”, kysyi kaverini vanhempi ehkäpä 7-8 vuotta sitten. Hyvä kysymys. Miksi? Taisin vastatakin, että ”Niistä on iloa” ja siihen vastaukseen olen sitten jäänyt. Siihen sisältyy kaikki oleellinen.

Kyllä, osa hevosenomistajista haluaa kilpailla. Osa haluaa maastoilla, osa ajaa, osa hypätä. Syy on kuitenkin siinä sama: Hevosista on iloa.

Mitä kun ilo puuttuu?

Jos hevostelusta puuttuu ilo, pysähdy ja selvitä miksi. Onko syy hevosen terveydentilassa ja huoli on väliaikainen? Vai onko harrastuksesta kadonnut ilo jo aikaa sitten? Miksi? Mitä tapahtui?

Hevonen on lajina sävyisä, ystävällinen ja nopeasti oppiva. Jos hevonen käyttäytyy hankalasti ja se on syy harrastuksen ilon puuttumiselle, käy vähintäänkin alla oleva lista läpi ja pyri löytämään syy ongelmiin.

  • missä ongelmia tulee ilmi?
  • mitä hevonen tarkalleen tekee?
  • mitä tapahtuu ennen ongelmakäytöstä?
  • mihin hevonen pyrkii käyttäytymällä hankalalla tavalla?
  • onko käytös uutta vai onko se ”aina” ollut?

Seuraavaksi siirry ratkaisemaan ongelmia.

  • onko hevonen kivuton? (Kipu voi aiheuttaa esimerkiksi vetäytymistä tai aggressiivista käytöstä.)
  • saako hevonen mahdollisuuden liikkua vapaana kaikissa askellajeissa itsenäisesti? (Patoutunut liikkumisen tarve voi aiheuttaa hankalaa käytöstä.)
  • onko hevosella mahdollisuus olla toisten hevosten kanssa, joiden kanssa se tulee toimeen? (Sosiaalinen käyttäytyminen on hevoselle olennainen käyttäytymistarve ja sen puuttuminen voi aiheuttaa käytösongelmia.)
  • saako hevonen syödä edes hieman heinää tai ruohoa vähintään 3-4 tunnin välein? (Liian harvat ruokintakerrat altistavat mahahaavalle, joka voi oireilla käytösmuutoksena.)
  • käsittelevätkö kaikki hevosta ystävällisesti ja rauhallisesti? (Jos hevoselle ollaan ikäviä se voi oppia puolustautumaan.)
  • onko hevosen käyttö (ratsu, ravihevonen, terapiahevonen, ratsastuskouluhevonen, lemmikki, siitoshevonen) sille sopiva? (Esimerkiksi matkaratsastus on harvemmin työhevoselle sopiva tehtävä eivätkä kaikki entiset laukkahevoset sovellu ratsastuskoulutyöhön.)
  • pelkääkö hevonen? (Pelko aiheuttaa stressiä ja se voi näkyä sekä käytöksessä että fyysisessä terveydessä.)
  • osaako hevonen varmasti tehtävänsä? (Esimerkiksi hevonen, joka ei mene yksin maastoon, ei ehkä ole opetettu siihen. Sekin taito pitää hevoselle kouluttaa.)

Älä hanki vihaista hevosta.
Vanhemmat: Älkää hankkiko vihaista hevosta lapsellenne.

Hevonen ei lajina ole aggressiivinen. Aggressiivinen hevonen on aina poikkeavasti käyttäytyvä ja se on oire jostain, jota pitää korjata. Hyvin usein hevonen on jostain kipeä ja kipu pitää löytää ja poistaa. Usein hevonen on myös oppinut, että ihminen on ikävä tyyppi, satulointi tuntuu epämukavalta tai tarhasta kiinni antaminen johtaa hankalaan oloon. Sitä voi olla helppo tai hankala korjata – etkä pysty tietämään tätä ennen kuin aloitat.

Älä siis hanki kiukkuisen oloista hevosta. Jos olet hankkimassa lapsellesi ponia tai hevosta, älä silloinkaan hanki aggressiivista yksilöä. Vaikka se olisi hieno, liikkuisi mahtavasti, hyppäisi talojen yli tai herättäisi sinussa sääliä. Hevosen kuuluu olla ystävällinen. Ellei se sitä ole, siinä voi olla jokin vika.

IMG_0728.jpg
Ystävällinen perusilme. Ostin.

Elämän ja kuoleman kysymys.

Aina kun hankit eläimen, sinusta tulee vähän niinkuin Jumala. Vaikket haluaisi olla. Tarkoitan tietenkin sitä, että eläimen otettuasi joudut jossain vaiheessa todennäköisesti päättämään sen elämän jatkumisesta tai loppumisesta. Se on eläinten omistamisessa yksi raskaimpia kannettavia asioita.

Tästäpä tuleekin sitten ratkiriemukas paluu blogin pariin kesäloman jälkeen. Sori siitä, kuten nykyaikana sanotaan. Aihe on kuitenkin sattuneesta syystä pinnalla.

Milloin on aika?

Minulla on ollut omia eläimiä vuodesta 1994 lähtien, jolloin hankin ensimmäisen oman koirani. Matkan varrella olen sitten joutunut lopettamaan niitä jonkin verran. Kaikki koirat ovat onneksi eläneet sellaiset normaalit elämät ja lopetettu sitten vanhoina, kolme kasvaimien vuoksi, yksi Cushingin taudin takia.

Hevosissa on sitten ollut vähän eksoottisempaa syytä, yksi perinnöllinen kääpiökasvuisuuden aiheuttama kehitysvamma, joka ei leikkauksesta huolimatta korjaantunut, yksi sokeutumiselle värinsä takia geneettisesti altis (pilkullinen) poni sokeutui ja piti lopettaa. Nuorten eläinten lopettaminen on aina surullista.

Viime vuonna yksi vanha tamma sitten jouduttiin lopettamaan iän tuomien vaivojen takia ja tänä vuonna on vuorossa toinen. Molemmat olivat meillä yli kymmenen vuotta ja niiden jättämä aukko on huomattava. Miten sitten voi tietää, milloin on oikea aika eläimen lopettamiselle? Onko sellaiselle olemassakaan oikeaa aikaa?

Minulle henkilökohtaisesti selkein mahdollinen tapa tietää, että aika on oikea, on paitsi päätökseen johtanut eläimen tila myös oma tunteeni päätöksenteon jälkeen. Jos vallitseva tunne surun lisäksi on helpotus, on aika. Huomenna on aika yhdelle hevosistani, ja tunne on oikea eli helpottunut.

Ajattelin tässä vielä kiittää erityisesti eläinlääkäreitä. Kukaan ei opiskele eläinlääkäriksi jotta pääsisi lopettamaan eläimiä. Se on kiinnostavan ja palkitsevan ammatin varjopuolia. Olen aika lailla sanattoman kiitollinen siitä, että ei vain yksi vaan kaksi hevosiamme hoitanutta eläinlääkäriä olisivat molemmat tulleet lomallansa lopettamaan vanhushevostamme. Kaikille eläinlääkäreille: Olette loistotyyppejä. Kiitos kun olette valinneet eläinlääkärin ammatin. Ilman teitä ei olisi niin paljon onnellisia loppuja.

Yleistä oikein!

Törmäsin kesän kynnyksellä FB:ssä kiertävään kuvaan, jossa on lämpökameralla otettu kuva koirasta. Sen pitkäturkkinen osa oli kuvassa viileämpi kuin lyhytturkkinen osa. Kuvaan liittyvässä tekstissä sanotaan suunnilleen, että ”tästä syystä en klippaa koirani turkkia kesällä lyhyemmäksi.”

Päätelmä on selkeästi virheellinen, koska kuva todistaa vain sen, että turkki estää lämpöä haihtumasta koirasta, mikä on sen tarkoituskin. Se on kylmällä hyvä ja kuumalla huono juttu.

Silti kuva on saanut tuhansia jakoja ja väärä tieto leviää kuin rutto. Tietenkin joillain pitkäkarvaisilla koirilla on liian kuumaa kesällä. Ne voisivat paremmin jos niillä olisi lyhyempi turkki.

Keskustelu muistuttaa hämmästyttävällä tavalla jokatalvista hevosten loimituskeskustelua. Pitää loimittaa! Ei pidä! (Mielestäni oikea vastaus on katsoa hevosia ja päättää sen mukaan, loimittaako vai ei. Itse olen loimittanut eniten hevosia kerralla juhannuksen maissa 2014, silloin oli kaatosade, +3 astetta ja tuuli vaakasuoraan, ja kaikki hevoset kesäturkissa. Osa paleli. Osa silloinkaan ei.)

Aloita eläinten kanssa yleistämällä oikein.
Seuraavaksi katso yksilöä.

Yleistääksemme oikein tarvitsemme tietoa eläimestä lajina. Hevosten kohdalla meidän pitää siis tietää, mikä on tälle lajille normaalia. Esimerkki: Hevoset ovat sosiaalisia laumaeläimiä. Yleistä siis, että hevonen tarvitsee hevosseuraa voidakseen hyvin.

Seuraavaksi katso yksilöä. Viihtyykö tämä hevosyksilö hevosseurassaan? Ellei näin ole, voisiko asialle tehdä jotain? Vaihtaa tarhakavereita, välttää hevosten jakaminen yksin joka yöksi, ettei laumaa tarvitsisi ikään kuin muodostaa joka aamu uudelleen, lisätä vaihtelevuutta tarhaan, varmistaa resurssien (ruoka, varjo, vesi) riittäminen kaikille. Pystyttää väliaita tarhaan, että toinen pääsee väistämään.

Koiria on erilaisia: niille on jalostettu tosi lyhyitä turkkeja ja valtavan tiheitä ja pitkiä. Jos koiralla on kesällä liian kuuma (se läähättää, on haluton liikkumaan, hakeutuu viileisiin paikkoihin) sille on eduksi klipata sen turkki. Myös iho-ongelmiin taipuvaiselle yksilölle turkin lyhentäminen voi radikaalisti parantaa sen elämänlaatua.

Jollain toisella yksilöllä taas vastaavia ongelmia ei ole. Aivan kuten hevosilla. Siinä, missä yksi hevonen tärisee viimassa ja tarvitsee loimen (tai vapaan heinän säänsuojassa, mikä on usein hieman vaikeampi toteuttaa, jos hevonen on laumassa missä kaikki eivät voi vapaalla heinällä olla) toinen voi olla täysin tyytyväinen eikä palella lainkaan.

Katso siis eläintä yksilönä ja hoida sitä sen mukaan. Jollet pysty päättelemään eläimen käytöksestä, miten sinun tulisi toimia, yleistä oikein eli lajinmukaisen tiedon mukaan.

IMG_7054.jpg

Onko hevosesi laitumella? Katso sitä n-y-t NYT!

Ensin huonot uutiset: Hevosta on tosi vaikea hoitaa niin, että se voi henkisesti ja fyysisesti hyvin. Sitten hyvät uutiset: Jos hevosesi on laitumella ympäri vuorokauden, josta se pääsee halutessaan varjoon kuumuutta ja ötököitä pakoon ja sillä on hyvät hevoskaverit, se voi todennäköisesti tällä hetkellä hyvin. Katso hevosta nyt! Tältä sen kuuluu näyttää. Rennolta, hyvinvoivalta ja loistavalta.

IMG_6989.jpg

Ilahduin suunnattomasti siitä, että Hevostietokeskuskin julkaisi yksiselitteisen artikkelin laitumella olemisen eduista [linkki]. Siitä lainaus: ” Hevosten tulisi päästä kesällä laitumelle, sillä laidunnurmi on ravinteikasta ja laiduntaminen mahdollistaa luontaisen syömiskäyttäytymisen ja runsaan liikunnan, mitkä edistävät hevosten terveyttä ja hyvinvointia.”

Tarkkaile hevostasi nyt. Sen käyttäytymistä ja ulkoista olemusta. Yritä pitää hevonen sellaisena ympäri vuoden.

Varsankoulutusluento verkkokaupassa!

Suomessa syntyy tuhansia varsoja vuodessa. Vastasyntynyt varsa oppii asioita ensimmäisistä hetkistään alkaen. Miten sinä pääset aloittamaan varsan kesyttämisen ja kouluttamisen niin, että varsasta tulee luottavainen ja toimiva? Siihen varsankoulutusluennot antavat vinkkejä.
Ensimmäinen luento on nyt ostettavissa verkkokaupasta [linkki] 5,90 e (sis. ALV) hintaan.

Mitä käsitellään luennolla?

Ensimmäinen luento käsittelee varsan kanssa aloittamista:

  • Mitä pitää ottaa huomioon jo ennen varsan syntymää
  • Milloin, mistä ja miten aloitan varsan kesyttämisen ja kouluttamisen
  • Mikä antaa parhaat edellytykset onnistuneeseen varsankoulutukseen
  • Millä saan varsan oppimaan ja haluamaan samoja asioita kuin minä
  • Miten opetan varsan kesyksi, käyttäytymään hyvin, peruuttamaan, lähtemään eteenpäin, väistämään ja kulkemaan talutettuna
  • Miten koulutan varsaa pysymään paikallaan, kun sitä on pakko saada nopeasti hoidettua
Dia60

Tiede ja kokemus yhdessä

Koulutusohjeissa käytetään yhdistelmää paineen poistoa ja palkintoja vahvistamaan oikeaa käytöstä. Koska tämä on pikkuvarsan koulutukseen keskittyvä luento (vaikkakin ohjeet toimivat kaikenikäisten varsojen kanssa) ohjeissa ei käytetä ruokapalkintoja. Pakitsemalla kouluttaminen on kuitenkin myös tutkimusten mukaan sekä tehokasta, koska se motivoi hevosta, että ennen kaikkea hyvä tapa luoda hyvä suhde hevosen ja ihmisen välille.

Hevoset oppivat nopeasti ja muistavat hyvin. Olen viime vuosina ollut kouluttamassa useamman hevosammattilaisen kanssa, jonka suusta on tullut päivän lopuksi sama lause:
”Voiko tämä olla näin helppoa?”

Eihän koulutus helppoa ole, mutta hevosten kanssa se on kyllä järjestelmällisesti tehtynä todella nopeaa. Yksinkertaisesti: Päätä, mitä haluat varsalle kouluttaa (esimerkiksi talutettuna kulkeminen). Mieti, mitä kaikkea varsan silloin kuuluu osata. Pilko nämä asiat mahdollisimman moneen pieneen askeleeseen, opeta ne yksi kerrallaan varsalle ja yhdistä sitten lopuksi. Tai osta varsankoulutusluento ja katso, miten olen ajatellut asiaa.

Dia135

Ei kompromisseja

Meillä käy eri oppilaitosten opiskelijoita harjoittelemassa hevosten koulutusta käytännössä ja yksi heistä kysyi kahvitauolla todella oleellisen kysymyksen: Kuinka paljon teen kompromisseja kun koulutan toisten ihmisten hevosia? Vastaus yllätti hieman, sillä mietin ja totesin, että en juurikaan. Koska sitä, mitä minä käsitän hevosystävälliseksi koulutukseksi, on kuitenkin oikein toteutettuna myös hämmästyttävän tehokasta, kompromisseihin on aika harvoin tarvetta.

Dia31

Mietin myös samaa varsaluentoa tehdessäni. Minulla on monikymmenvuotinen tausta hevosmaailmassa ja tiedän kyllä, että asiat on tapana tehdä monella eri tavalla, varsojen opetuskin. Mutta mitä enemmän olen saanut oppia hevosten koulutuksesta, sitä enemmän olen ymmärtänyt, että oleellisinta kaikesta on se, millaisen luottamuksen rakentaa ihmisen ja varsan tai aikuisenkin hevosen välille.

Siksi tein luennon ihan ilman kompromisseja ja ohjeissa kuvaan juuri sitä, miten itse koulutan omia ja toistenkin ihmisten varsoja. Asioita voi tehdä monella eri tavalla. Luennolla esittelen yhden tavan tehdä. Tavoite on luottavainen, ihmisiin myönteisesti suhtautuva, koko ajan helpommin ja helpommin käsiteltävä ja koulutettava varsa.

 

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä, FEI:n tribunaali?

Kirjoitin lokakuussa 2016 blogikirjoituksen [linkki] Kevin Thorntonin tapauksesta, jossa hevonen kuoli sen jälkeen, kun ratsastaja oli monen silminnäkijän mukaan ajanut sitä raipalla laukkaamaan uupumukseen asti. Nyt FEI (kansainvälinen ratsastajainliitto) on saanut asian päätökseen eli ratkaisunsa on antanut FEI:n oma ”tuomioistuin”, jonka pj. on Laurent Niddam ja jäsenet Armand Leone ja suomalainen Henrik Arle.

FEI:n tiedote asiasta täällä [linkki]. Tiedotteen lopussa on linkki PDF-tiedostoon, jossa on koko lausunto. Tiivistelmä: Ratsastaja Thornton ja hänen hevostenhoitajansa kieltävät kaiken. Kahdeksan silminnäkijää (6 todisti tässä kuulemisessa) kuitenkin kertoivat keskenään samansuuntaisesti, että ratsastaja oli aggressiivisesti raippaa käyttäen ajanut hevosta laukkaamaan laukkaradan ympäri. PDF on pöyristyttävää lukemista (ja kyllä, Afrikan lapset näkevät nälkää, eli ongelmia on muuallakin, eikä se yhtään vähennä tämän ongelman vakavuutta.)

Lukekaa se alkuperäinen blogikirjoitukseni aiheesta. Ratsastus- ja hevosurheilun suurin uhka tällä hetkellä on sen sosiaalisen hyväksynnän menettäminen. FEI:lle pisteet siitä, että he ajoivat Thorntonille sentään kahden vuoden kilpailukieltoa. FEI:n tribunaali kuitenkin leikkasi tästä 5/6 pois.

Kirjoitan tästä joskus myöhemmin lisää.

Nyt mietin vain, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä, Henrik Arle ja kollegat? Jos hetkeksi leikitään, ettei hevosella ole mitään väliä, miten päätös vaikuttaa tähän tärkeimpään, eli hevosurheilun maineeseen ja tulevaisuuteen?

Ja jos joku vielä on sitä mieltä, että pystyyn nousevan hevosen paikka on kansainvälisissä kilpailuissa, olen eri mieltä siitäkin. Vaarallisella tavalla pystyyn nousevan hevosen paikka on eläinlääkärillä, uudelleen koulutuksessa, laitumella tai mullan alla. Ei kilpailuissa.

Pelkäävä hevonen, joka tuntee kipuaKuvan hevonen ei liity tapaukseen.

 

Nollapisteessä! Jess!

Terveisiä hevosen selästä. Tai ei kirjaimellisesti, vaan istun nojatuolissa läppäri sylissä. Mutta olen käynyt taas hevosen selässä vähän useammin kuin kerran vuodessa. Aina välillä joku kysyy minulta ”Ratsastatko ollenkaan?” Kysymys hämmentää minua aina hieman ja vastaan suunnilleen, että kyllä, välillä.

Se on selvästi myös kysyjille hämmentävää. Hevosia pidetään vielä tosi voimakkaasti käyttöeläiminä ja on selvästi erikoisen kuuloista, etten ratsasta hevosillani joka päivä. Olen siis lapsena ja nuorena ratsastanut varmasti monia tuhansia tunteja, jos määrällä olisi väliä. Sillä ei nyt tässä tapauksessa ollut muuta kuin siinä, että opin tosi sitkeäksi tavaksi aika monta huonoa asiaa.

Täti muistelee, osa 374943739

Olen oppinut ratsastamaan 70-luvulla ratsastuskoulussa ja 80-luvulla ratsastin vuokra- ja hoitohevosillani ”valmennuksissakin”. Sen kummemmin ottamatta kantaa opetuksen laatuun voin ainakin käsi sydämellä sanoa, että opin ratsastamaan todella huonosti.

Sanotaan nyt, että olen ainakin ollut harvinaisen hidas ja huono oppija, koska ratsastukseni oli käytännössä yhtä jaloilla puristamista ja ohjilla sahaamista. 80-luvulla oli näköjään muotia olla valtavan kiinnostunut siitä, missä hevosen pää oli. Ja paras oli se, joka puristi lujimpaa. Tai sitten käsitin jo silloin kaiken väärin…

Ja se nollapiste?

Kävin tässä arvioitavana ja sain palautteen, että ”minun pitäisi vaikuttaa hevoseen enemmän”. Olen tästä ihan tavattoman iloinen!!! Ratsastusharrastukseni tässä viimeiset 12 vuotta tai jotain on kuitenkin keskittynyt siihen, että opin pois siitä [voimasanavaroitus] perkeleen [/voimasanat loppu] tekemisestä hevosen selässä, joka sekoittaa epäilemättä hevosen kuin hevosen. En siis enää potki ja vedä samaan aikaan.

Kävin siis edellispäivänä harjoittelemassa kerran istumista (kiitos Aira) ja se oli taas todella avartavaa, sillä jos lantion ja muut palikat saa edes jotenkin kohdilleen, on helpompi olla puristamatta pohkeilla.

Joten olen saavuttanut nollapisteen, ja nyt onkin ajatuksena ratsastaa vähän enemmänkin. Täytyyhän sitä oppia vähän uutta päälle, ettei vanha taas kaivaudu esille.

Suuri venyttely-breakthrough!

Niin, olen tässä harrastanut sellaista ”Less is More” -ratsastusharjoittelua viime aikoina. Kävin yhdellä simulaattoritunnilla, joka oli tosi avartava mm. siksi, että sain siinä ahaa-elämyksen omaan venyttelemiseeni. Kun venyttelen (sellaista löyhää pilates/methodputkistomuunnelmaa) niin kireydet tuntuu kipuna. Jos jään siihen venyttelemään, lihakset tuntuvat vastustelevan venyttelemistä.

Yritin jonkun aikaa tietoisesti käskeä ko. lihasta rentoutumaan. Ei toiminut.

Kokeilin sitten palata hieman takaisin ja venytellä vain rajalle asti, jossa kipua ei vielä tunnu, ja jatkaa pikkuisen siitä eteenpäin ja sitten eteenpäin. Se toimi paljon paremmin, koska lihakset eivät vastustelleet ja venyivät hieman. Se kuitenkin tuntui hitaalta.

Mutta simulaattoritunnin jälkeen (kiitos Minkki) kokeilin tässä yksi päivä vaan antaa sille jäykälle lihakselle, joka sanoo ”AUTS”, huomiotani. Ajattelin siis vain nopeasti sitä kohtaa. En käskenyt sitä rentoutua, en palannut takaisin, vaan huomioni käväisi nopeasti siinä kohdassa.  Ja arvaa mitä?

Se auttoi. Kipu hävisi ja tuli sitten seuraavaan lihakseen, jonka kireys tuli vastaan. Mutta sekin lakkasi huutamasta, kun annoin sille huomioni. Minulla tämä helpotti ja tehosti venyttelemistä aivan radikaalisti. Toimiiko se sinullakin?

silenced.jpg