GEEC 2017 Ypäjällä (perjantai)

Global Equestrian Educational Conference järjestetään Ypäjällä 26-28.5.2017. Hämmentävää, ettei tällaista tapahtumaa ole ollut aiemmin! Kiitos järjestäjille siis. Kävin perjantaina kuuntelemassa ja mieleen jäi hyvä tunnelma ja mielenkiintoisia puheenvuoroja.

Saksalainen EEN (Equestrian Educational Network) puheenjohtaja Markus Scharmann aloitti päivän puhumalla hevosesta ja hevosalan koulutuksesta.
”Olemme kaikki täällä hevosen takia. Hevonen hidastaa meitä maailmassa, josta tulee koko ajan nopeampi.”
Scharmann sanoi, että hevosalan koulutuksessa on paljon hyvää, mutta:
”Luulen, että kaikki tiedämme, että on myös tarvetta parantaa asioita.”

Ruotsalaisprofessori Lars Roepstorff puhui ensin yleisesti eläinlääkärin ja tutkijan näkökulmasta siitä, millaisia ovat nykypäivän haasteet hevosalan ammattilaiselle.
”Nykyään julkaistaan vertaisarvioituja tutkimuksia tuhansia ja tuhansia vuodessa. Esimerkiksi eläinlääkäriksi valmistuvat tietävät koko ajan suhteessa vähemmän, sillä tietoa on niin valtavasti.”
Roepstorffin mielestä tiedon löytäminen, suodattaminen ja arvioiminen tulee tästä syystä yhä tärkeämmäksi hevosalan ammattilaiselle.
”Jos päättää lähteä hevosalalle, edessä on elämänpituinen oppiminen. Ei yksi ihmisikä riitä oppimaan hevosesta kaikkea.”

Roepstorff on eläinlääkäri, joka on erikoistunut hevosten ortopediaan. Hän kertoi, että hevosklinikoiden ja vakuutusyhtiöiden tilastojen valossa jopa 2/3 – 3/4 kaikista korvattavista vammoista ja syy hevosten lopettamisiin on ortopedisissa ongelmissa.
”Kun valmennat hevosta, vaihtelu on äärimmäisen tärkeää. Hevosen pitäminen ehjänä on suurin haasteemme.”

Roepstorff esitteli myös lopuksi ruotsalaiskeksinnön eli tekokavion, jolla voidaan mitata ratsastusalustojen ominaisuuksia, kuten pohjan kiinteys, jousto, tasaisuus, kitka ja palautuminen (pahoitteluni kököstä käännöksestä, englanninkieliset termit ovat impact firmness, cushioning, grip, responsiveness ja uniformity).

FEI:stä paikalla oli Harald Müller, joka on vastuussa koulutuksesta ja standardeista. Hän muistutti siitä, että FEI joutuu tasapainoilemaan koulutusasioissakin 134 jäsenmaansa ja yksilöiden politiikan kanssa ja että rahan ja hevosten hyvinvoinnin välillä on ristiriitaa.
”Hevosten hyvinvointistandardit eivät ole joka maassa samalla tasolla. Joudumme puolustamaan hevosten hyvinvointistandardeja joskus hyvin rikkaita ihmisiä vastaan.”

”Tarvitsemme tutkittua tietoa. Ilman kovia faktoja jokaisen mielipide on yhtä painava. Tarvitsemme laadukasta tietoa, jota edistää. Tärkeä tehtävämme on saada tietoa kaikille.”

Müller kertoi esimerkin tiedon voimasta matkaratsastusmaailmasta.

”Kun esitimme tutkittua tietoa siitä, että viikko lisää lepoa kisojen välillä voi antaa luuston mikrovaurioille aikaa parantua ja tämä voi vähentää hevosten loukkaantumisia jopa kolmanneksella, kukaan paikalla olleista kansallisista edustajista ei vastustanut pakollisen lisäviikon lisäämistä kansainvälisiin sääntöihin.”

Tuire Kaimio puhui siitä, millä tavalla hevosen oppimisteoria ja sen käytännön sovellukset saadaan siirrettyä ammattilaisten kautta jokaiselle hevosen kanssa tekemisissä olevalle ihmisille, myös ratsastuskouluoppilaille ja tallilla hevosia hoitaville nuorille.

”Hevonen oppii koko ajan, vaikkei ihminen haluaisi sitä kouluttaa. Mutta yhtä tärkeää kuin oppimisen tunteminen on hevosen ja sen käyttötarkoituksen tunteminen. Muuten menee nopeasti väärille raiteille.”

”Miten hevosen tiedot kirjataan? Kun hevosta koulutetaan, täytyy tietää hevosen taustatiedot, sen tämänhetkinen osaaminen, hevosen fyysinen ja henkinen kehitystaso ja määritellä tavoitteet sekä hevosen fyysisen kehityksen että oppimisen kannalta. Täytyy myös tietää käytettävissä olevat resurssit, mukaan lukien aika.”

GEEC oli hyvä kokemus ja ennen kaikkea vaikutuin siitä, miten kaikki kuulemani puhujat tiedostivat kehityksen tarpeen alallamme.

graf.jpg
Millaisia hevosalan ammattilaisia tarvitsemme? Kuvassa Uta Gräf, saksalaisen koulutusjärjestelmän kasvatti.

Everstin liian isot hanskat

Otsikoksi tähän sopisi myös ”Tähtihetkiä katsojana”.

Viitisentoista vuotta sitten hevosystävällisestä ratsastuksesta kiinnostunut ystäväni löysi internetin ihmeellisestä maailmasta järjestön, jonka tehtävä oli vaalia keveyttä kouluratsastuksessa. Hän lähetti sähköpostia järjestön sihteerille ja kysyi, löytyisikö joku valmentaja joka tulisi Suomeen pitämään kurssia ihan tavallisille harrasteratsastajille.

Tästä sai alkunsa eversti Carden (Allege Ideal -järjestön puheenjohtajan, entisen Cadre Noirin pääratsuttajan, Ranskan maajoukkuevalmentajan, olympiajoukkueen jäsenen) Suomen matkat, jotka jatkuvat vieläkin.

Eversti pitää Mäntsälässä kaksi kaksipäiväistä klinikkaa toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa ja katsomaan pääsee. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ratsastuksesta.

IMG_7059.jpg
Eversti Carde vuonna 2016.

[vitsi]Puhutaanpa sitten minusta[/vitsi]

Taustatietona muutama lause. Olen harrastanut hevosia ja ratsastusta lapsesta eli 1970-luvulta asti ja olen ollut kiinnostunut kouluratsastuksesta suunnilleen siitä lähtien. 1980-luvulla näin Kyra Kyrklundin ratsastavan nuorta Matadoria Ruskeasuon maneesissa ja muistan vieläkin esimerkiksi Eeva Holmströmin Tosca-nimisen tamman ravilisäykset kuin olisin nähnyt ne eilen. Seurasin paljon valmennuksia ja kilpailuja.

Kävin 1990-luvulla valokuvaamassa kansainvälisiä kilpailuja, mm. Hampurin derby, jossa nuori ori Rubinstein II kilpaili ensimmäistä GP-luokkaansa (se tuli Martina Hannöverin ratsastamana jaetulle 10:lle sijalle, tämänkin muistan) ja esimerkiksi Reiner Klimke ratsasti Biotopilla. Myös esimerkiksi Donnerhall esiintyi Rooman MM-kilpailuissa, jossa kävin valokuvaamassa. Silloin rollkur oli jo saanut jalansijaa kouluratsastuksessa ja jako perinteinen-uusi oli todella selkeä.

Olen siis seurannut paljon kouluratsastusta ja yrittänyt katsomalla ja kuuntelemalla oppia mahdollisimman paljon siitä.

Everstin liian isot hanskat

Kun eversti Carde sitten ensimmäistä kertaa piti valmennuksia Suomessa, hän ratsasti vielä aika usein itse koulutusmielessä osallistuijen hevosia. Menin kiinnostuneena katsomaan. Mietin sitten ensimmäisen kymmenen minuutin aikana että kylläpä everstillä on epäsopivat hanskat, kun ote ohjista näyttää joka käänteessä lipevän niin, että hänen pitää tarttua niistä uudelleen.

Hevonen oli sellainen, joka kulki helposti notkoselkäisenä, pää ylhäällä ja suu levottomasti pureskellen painoi ohjille. Oli vielä vähän aikaa, mutta sitten se muuttui. Se asettui niskastaan, pyöristyi kaulastaan ja selästään, astui pehmeämmin ja liikkui joustavammin. Sen suu hiljeni ja rentoutui. Siitä tuli levollisempi, tyytyväisempi ja tyyneempi.

En muista tarkalleen, miten ja milloin tajusin, ettei everstin hanskoissa ollut mitään vikaa. Todennäköisesti joku viisaampi ihminen sanoi asiasta. Tämä oli se ”tähtihetki” katsojana, kun tajusin, miten tietämätön olin.

Eversti myötäsi sormillaan aina, kun hevonen tuntui käsissä kevyemmältä. Alussa muutaman sekunnin välein. Se oli vain aihe, josta en ollut kuullut puhuttavan tätä ennen tarpeeksi, jos ollenkaan. Hevonen sai kokeilla eri asioita, mutta kun se hetkeksi lakkasi vastustelemasta tuntumaa, sille myödättiin. Muutos oli silmiinpistävä ja nopea. Sitä operanttia koulutusta parhaimmillaan: hevonen sai oppia tekojensa seurauksista.

”As soon as the horse yields, you give”
“Heti kun hevonen myötää, sinä myötäät”

Olen seurannut eversti Carden ratsastusta ja opetusta monia satoja tunteja ja hänellä on todella ymmärrystä sekä hevosesta eläimenä että kouluratsastuksesta. Nimenomaan siitä ”klassisesta” kouluratsastuksesta (sana klassinen on tässä yhteydessä hieman mennyt pilalle joidenkin hassujen suuntausten takia, mutta käytän sitä silti) jossa ihan tavallisista hevosista saadaan koulutettua yhä hienommin liikkuvia. Olen saanut nähdä maailman parhammistoa useita kertoja mutta mielestäni eversti Carde on aivan omassa luokassaan.

Myös kokoamisen opettamista ilman, että hevosta samalla pidätetään, levollisen tahdin löytämistä niin, että hevonen pysyy silti aktiivisena – kaiken tämän näkeminen on harmillisen harvinaista. Olen saanut myös kuulla hyvän vastauksen siihen kysymykseen, auttaako kaulan kohottaminen hevosta siirtämään painoa takaosalle vai ei (Vastaus: ”Kyllä, mutta vain jos hevonen on ensin pyöreä.” Pyöreällä tarkoitetaan siis asettuneena pään ja kaulan liittymästä ja niin, että hevosen pää ei ole luotiviivan takana.)

IMG_8564
Pyöreä hevonen. Nelitahtinen käynti. Eversti Carde silloin 7-vuotiaalla Junkerilla vuonna 2005.

Miten saisimme siirrettyä tätä osaamista turvaan niin, ettei se aikanaan häviä? Siinä ei ole mitään monimutkaista, mutta helppoa se ei silti ole. Se on yhdistelmää perinnettä ja tunnetta, hevostuntemusta ja käytännön sovellusta.

Luin joskus kirjan, jossa biologi Mark Carwardine ja kirjailija Douglas Adams olivat kiertäneet maapalloa etsimässä sillä hetkellä uhanalaisimpia eläinlajeja. Sen nimi oli osuvasti Last Chance to See.

Toivon, että eversti Carde jaksaa käydä Suomessa vielä toisetkin viisitoista vuotta ja että hän on saanut siirrettyä osan taidoistaan seuraaville. Olen iloinen, että olen saanut nähdä niin paljon hyvää kouluratsastusta ja hevosten kouluttamista.

Super Short Translation

When Colonel Carde first came to Finland to give a clinic and I saw him ride, I thought his gloves were too big because he continuously had to take a better grip on the reins. They weren’t and he didn’t. He rewarded the horse when it stopped fighting the contact by giving with his fingers, again and again, until the horse learned and changed for the better. Yes, I was ignorant, but this is how little talk there was of contact and giving with the reins back then.

Nuorten hevosten koulutus

Koulutamme nuoria hevosiamme Sipoossa joka perjantai klo 10-13 ja joka toinen sunnuntai (parilliset viikot) klo 17-20 illalla. Huomaa: sunnuntain ajat muuttuvat 21.5. alkaen! Tavoitteena on myös pitää koulutuksia kesäkauden tiistaisin klo 17-20 jos kiinnostusta löytyy. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: mitallberg@gmail.com tai p. 050-520 3598.

Ohjelmassa on perusasioiden opettamista, varusteisiin ja ratsastajaan totuttamista, maastakäsin työskentelyä, juoksuttamisen alkeita ja apujen opettamista. Hevosia totutetaan myös ajoneuvoihin ja maastossa kulkemiseen.

Jokaiselle hevoselle räätälöidään oma yksilöllinen koulutuskokonaisuus mutta pääpiirteittäin seuraamme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjojen perusteita sekä Tuikun vuonna 2014-15 pitämän Ratsuhevosen koulutus -kurssin rakennetta.

Etenemme hevosen tahdissa ja keskitymme siihen, että hevosen luottamus lisääntyy ja siitä tulee innokkaasti ja rennosti työntekoon suhtautuva.

Jos olet kiinnostunut hevosista, olet lämpimästi tervetullut mukaan.

Hinnat (sis. ALV 24%)

Tiistai, perjantai
30 e/krt, 5 kertaa 137,50, 10 kertaa 275
Sunnuntai
40 e/krt, 5 kertaa 187,50, 10 kertaa 375

Näyttele kuollutta

Hevonen on saaliseläin ja sille on ominaista, että monta samanaikaista asiaa saa sen jännittymään. Se voi näkyä pienenä hännän viuhuamisena tai suun aukomisena kun sitä pyydetään liikkeelle ja samalla käsi pitää vahingossa vastaan ohjilla.

Se voi näkyä hitaasti reagoimisena, pään ja kaulan kohottamisena tai kiirehtimisenä silloin, kun hevonen on uudessa paikassa eikä se vielä ole tottunut ympäristöön. Kun ympäristön ärsyketulva ei enää vie pääosaa hevosen huomiosta, se palaa takaisin omaksi itsekseen ja toimii melkein kuten kotonakin. Se on tottunut.

Tai se voi voimakkaampana näkyä varsan pystyyn hyppimisenä, kun sille laitetaan kärryt perään ja sitä ei ole totutettu varusteisiin ja kärryihin riittävän huolellisesti yksi kerrallaan. Tottumisen edellytys on se, että uusi asia on riittävän pieni ja hevonen pystyy siihen tottumaan.

Liian paljon uusia varusteita tai asioita kerralla aiheuttaa hevoselle samankaltaisen jännittymisen kuin uudessa paikassa, missä ärsykkeitä on yksinkertaisesti liikaa, ja nopeimmin ongelmasta pääsee, kun pilkkoo tämänkin asian kouluttamisen pieniin osiin ja odottaa jokaisen varusteen kohdalla, että hevonen tottuu.

Saaliseläin voi pelätessään yrittää paeta ja yleensä tekeekin niin (”ryöstää”), mutta äärimmäisenä pakokäyttäytymisen muotona se voi kaatua maahan ja ”näytellä kuollutta”. Suomeksi käytetään termejä tooninen immobilisaatiovaste ja kataleptinen jäätymisreaktio.

Google antaa hakusanoilla ”tonic immobility” tai thanatosis joitain tietopohjaisia artikkeleita aiheesta, mm. tämä artikkeli:

”Thanatosis is normally triggered in situations perceived to be of extreme danger, typically an imminent threat of predation, and elicited by strong and sustained tactile stimuli consistent with having been caught by a predator.”

Epävirallinen käännös:

…esiintyy normaalisti tilanteissa, jossa eläin kokee olevansa äärimmäisessä vaarassa, tyypillisesti välittömästi saalistettavana. Se käynnistyy voimakkaasta ja jatkuvasta kosketuksesta, joka eläimeltä tuntuu siltä kuin saalistaja olisi tarttunut siihen.

Jos varsa kaatuu maahan silloin kun sille laitetaan kärryt perään ensimmäisiä kertoja, se ei kerro siitä yksilönä muuta kuin että sen ajolle opettamisessa on edetty aivan liian nopeasti ja hevosta pelottaa todella paljon. Eläinten pakokäyttäytymisen muodot todennäköisesti periytyvät jonkin verran eli sikäli se voi liittyä hevosen ”luonteeseen” mutta eniten se kertoo kyllä siitä, että opetuksessa ollaan edetty ko. yksilölle aivan liian nopealla tahdilla.

Se ei ole normaalia, se ei ole millään tavalla huvittavaa vaan sillä hetkellä se on valtava stressi ja hyvinvointiongelma kyseiselle hevoselle ja sen lähellä oleville ihmisillekin. Hevonen todennäköisesti uskoo silloin kohta kuolevansa.

varsa

Pilko asioita. Se kannattaa. Jäät itsekin paremmin henkiin tai loukkaantumatta, koska hevonen käyttäytyy ennakoitavammin. Siinä, missä yksi hevonen ”leikkii kuollutta” toinen ryöstää.

Yksi asia kerrallaan

Vaikka se tuntuisi hitaalta ja työläältä, yhden varusteen lisääminen kerrallaan on ehdottomasti varmin tapa saada hevonen, joka suhtautuu ratsastukseen tai ajoon tyyneesti. Totuttaminen pitää tehdä niin pienissä erissä, että hevosella on mahdollisuus tottua. Muuten koulutus on sekä ihmiselle että hevoselle paljon hankalampaa ja vaarallisempaa kuin sen tarvitsee olla.

Chop chop. Pilko, pilko.

Jos tavoitteesi on, että hevosella on päällään valjaat, suitset ja ajo-ohjat sekä perässään kärryt, että hevonen pystyy oppimaan ja suorittamaan parhaiten (ja avustajat ja ohjastajatkin pysyvät hengissä), pilko kokonaisuus niin pieniin osiin kuin voit.

Taluta varsa tallinpihalla ensin riimussa, kunnes se on aivan tottunut siihen. Sitten riimu ja pelkkä rintaremmi päällä kunnes se lampsii aivan yhtä rennosti kuin ilman rintaremmiä. Sitten silat ja kun se sujuu, häntäremmi niihin kiinni. Valjaissakin on oikeasti vain muutamia osia, kuten suitsissakin.

Odota joka varusteen välillä, että varsa oikeasti tottuu. Saaliseläimelle erityisen hankalia asioita on ainakin silmälaput eli kun hevosen näkökentästä poistetaan yht’äkkiä valtaosa sekä se, että kärryt seuraavat perässä. Harjoittele siis erityisesti näitä asteittain. Ihan niin, että ensin silmälaput on täysin auki, sitten puoli senttiä kerrallaan enemmän ja enemmän kiinni. Yleensä hevonen on paljon rennompi kun se näkee ympärilleen.

Ja ota kaveri matkaan ja taluta varsaa tallinpihan ympäri niin, että kaveri kipittää vähän kauempana kärryjen kanssa. Siinä tahdissa kun varsa tottuu, kärryt voivat olla lähempänä ja lähempänä. Anna hevoselle mahdollisuus tottua, älä vain estä sitä pakenemasta.

Ei, en tiedä ajohevosten opettamisesta sen kummemmin mitään. Ajattelin kyllä itse opettaa muutama oma hevonen ajollekin tässä kohtapuolin. Mutta tiedän ihan vähän hevosesta eläimenä ja hevonen, joka ”leikkii kuollutta” (huono ilmaisu, koska leikki on tässä kohtaa todella kaukana) on todella peloissaan.

Tutki terveitä

Vähän samalla tavalla, kuin on mielenkiintoista tietää, miksi jotkut pysyvät terveinä ja hyvinvoivina eikä pelkästään sitä, miksi ja miten toiset sairastuvat, olisi kiva tietää tavoista opettaa varsa ajolle ilman, että se pelkää. Tunnetko sinä jonkun, jolla varsat eivät koskaan makaa tai ryöstä ajo-opetuksessa? Yritä selvittää, miten hän opettaa niitä.

Viime perjantain luento netissä.

Sain viime perjantaina puhua hevosten hyvinvoinnnista ja käyttäytymisestä Uudistuva Hevostalous -hankkeen seminaarissa.

Luento on nyt netissä Hevosyrittäjäuutisten Youtube-kanavalla:

Osa 1 (n. 35 min)

Osa 2 (n. 35 min)

Lähteet luennon tutkimuksiin löytävät täältä:

Lähteet 28.4.2017 luentoon

Ja Eläinten hyvinvointikeskuksen artikkeli luennosta:

Linkki artikkeliin

Tulipa tästä blogikirjoituksesta kuivan kälväkkä linkkilista. Palaan mielipiteineni paremmalla ajalla. Mutta mua selvästi jännitti tuo luento, puhun tosi nopeasti ja epäselvästi ollakseni minä…

Valinnan mahdollisuus luo hyvinvointia.

Mitä enemmän teen hevosten kanssa, sitä tärkeämpänä alan pitämään valinnan mahdollisuuden järjestämistä. Ei, se ei tarkoita, että hevonen saisi tehdä mitä haluaa. Tarkoitan, että hevoselle annetaan mielikuva valinnan mahdollisuudesta ja sillä tavalla rakennetaan luottamusta ihmiseen ja työntekoon.

Esimerkiksi tykkään esitellä uusia asioita hevosille niin, että hevonen on vapaana. Tykkään kouluttaa hevoset lastaukseen niin, että hevonen on vapaana. (Aidatulla alueella toki, irti pitäminen on siinä kouluttamisjärjestelmän aivan loppupäässä.) Olen kiivennyt nuoren hevosen selkään ja alas useita kertoja niin, että hevonen oli vapaana. Ai miksi? Koska mahdollisuus valita tekee hevosesta rennomman ja turvallisemman. Koska koulutan hevosia haluamaan traileriin tai haluamaan ihmisen selkäänsä. Ja se tekee työnteosta molemmille mukavampaa.

Teen juuri kolmiosaista verkkoluentoa varsojen kesyttämisestä ja kouluttamisesta. Siinäkin painotan alussa valinnan mahdollisuutta. Kun varsa saa alussa mahdollisuuden itse lähestyä ihmistä ja poistua halutessaan, se harvoin kokee tarvetta poistua montakaan kertaa.

Mutta ennen kaikkea hypoteesini on, että siinä vaiheessa kun meillä on mittarit jotka kertovat meille, mitkä asiat lisäävät eläimen hyvinvointia, niin valinnan mahdollisuus tulee olemaan ranking-listalla korkealla. Jokainen asia, jonka hevonen saa itse valita (tai ”valita”, sillä ihminenhän asettaa raamit valinnan mahdollisuudelle) lisää todennäköisesti sen hyvinvointia. Ollako ulkona vai sisällä, yksin vai muiden seurassa, syödäkö heinänsä siellä vai täällä tarhassa, mennäkö maastossa oikeaa vai vasempaa reittiä.

 

Hyvä renki mutta huono isäntä.

Puhun tutkimuksista. Hevosiin liittyvistä tutkimuksista, koska olen eräänlainen fakki-idiootti enkä juurikaan lue muunlaisia tutkimuksia. Mutta hevostutkimuksia luen ja perustinpahan Facebookiin Hevostutkimuksia-nimisen ryhmänkin, jossa on tällä hetkellä yli 5500 jäsentä. Hevosharrastajia ja -ammattilaisia aihe siis kiinnostaa. Minuakin.

Käyttäytymistutkimus

Hevosten käyttäytymistä tutkitaan vieläkin melko vähän. Jos kerran jaksaa perehtyä tämänhetkiseen tutkimustietoon voi helposti pysyä kärryillä tarkistamalla vaikkapa kerran kuussa, mitä aiheesta on julkaistu.

Kannattaa kuitenkin ottaa tutkittukin tieto hyppysellisellä maalaisjärkeä. Varsinkin käyttäytymisen ja kouluttamisen saralla tutkimusta on niin vähän, ettei yhdestä tutkimuksesta pysty vetämään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kouluttamistutkimus

Hevosia on selvästi ollut hieman hankala tutkia oppimisen ja eri koulutusmenetelmien osalta. Osittain ongelma on hevonen itsessään: kun tutkittaessa usein tulosten luotettavuuden takia olisi tärkeä, että hevonen olisi yksin esim. maneesissa tutkimuksen ajan, yksinolo on hevoseläimelle jo niin stressaavaa, että se on vääristänyt tuloksia mielestäni paljonkin. Myös sellaisten hevosten tutkiminen, jotka jo kärsivät pitkäkestoisesta stressistä esimerkiksi täysin lajille epäsopivan pidon takia ei saa kovin luotettavia tuloksia aikaan.

Yksi esimerkki oli pitkään vallinnut käsitys siitä, ettei hevonen kykene mallioppimiseen. Hevosten oppimisen tutkimuksessa yleensäkin taitaa olla niin, että mitä enemmän tutkijoilla on taitoa ensin siedättää hevosta yksinoloon ja sitten kouluttaa hevosta palkitsemalla ja mitä enemmän sitä käytetään, sitä tyyneempi ja motivoituneempi hevonen on. Silloin tuloksetkin voivat olla kovin erilaiset kuin parikymmentä vuotta sitten.

Lue siis tutkimuksia, mutta…

…muista, että hevosesta tutkittua tietoa on suhteessa vielä aika vähän. Jos alla olevan kuvan turkoosi väri kuvaa hevosen käyttäytymistä, tunteita ja oppimiskykyä niin vihreä väri kuvaa sitä, miten paljon siitä on tutkittua tietoa.

tutk1.jpg

Eikö heti erotu? Tein toisen havainnekuvan auttamaan:

tutk2

Vaikka tutkimusta tehdään koko ajan ja tuloksia julkaistaan tämän tästä, se ei tarkoita että vain tutkittu tieto on olemassa eikä mitään muuta. Huomenna voi tulla toinen tutkimus, joka kumoaa edelliset. Tutkimukset ovat siis hyvä renki mutta huono isäntä.

Katso siis hevosta. Kuuntele ja katso niitä ihmisiä, joiden hevoset toimivat. Ei heitä, jotka hakevat hevosten kanssa ristiriitaa ja dramatiikkaa. Vaan sellaisia ihmisiä, joiden hevoset toimivat rennosti, mielellään, kiihtymättä. Heiltä voit oppia valtavasti. Kaikki tämä tieto ei milloinkaan tule siirtymään tieteellisiin julkaisuihin.

 

 

Päivän käyttäytymistarve: Kehonhoito

pippistella

Kyllä, olen todistetusti klippauttanut hevosen. Hyvin pienen hevosen, minishettisvarsan jolla oli niin tiheä turkki, että sitä hiostavalla kesäilmalla kutitti aivan koko ajan.

Lissu Harmon neuvon mukaan se sitten klipattiin ja iho sai hengittää. Kutina loppui.

Kaikkia varsoja kutittaa ja se onkin varsankouluttajan salainen ase. Siitä lisää ensi viikolla varsankoulutusluennolla, joka tulee verkkoluentona nettiin.

Kehonhoito on hevosenkin olennainen käyttäytymistarve. Anna hevosellesi mahdollisuus rapsutella itseään, kavereitaan ja kehoaan muuhunkin kuin sinuun. Vanha harja, vasara ja iso naula tekee jo tarhaan tai karsinaan kivan kehonhoitopisteen.

Luennon lähteet 28.4.2017

Hei vaan! Lupasin laittaa eilisen luennon lähteet näille sivuille. Luento tulee näkyviin aikanaan Uudistuva Hevostalous -kanavalle.

Luennon aihe oli ”Mitä hevosen käyttäytyminen kertoo – vinkkejä hevosen eleiden ja käytöksen tulkintaan” mutta puhuin myös hevosten ilmeistä ja erityisesti kipuilmeestä.

IMG_2175 Copy

Sivusin Evelyn B. Hanggin tutkimusta hevosten pitkäkestoisesta muistista:
Long-term memory for categories and concepts in horses (Equus caballus).

Toinen tutkimus, jossa hevoset muistivat kaksi vuotta sitten opetetut tehtävät täydellisesti:
http://www.thehorse.com/articles/32721/horses-long-term-memory-put-to-the-test

Hevosen masennuksesta (puhuin siitä, että stereotyyppistä käyttäytymistä tekevillä hevosilla oli tutkimuksessa matalampi stressitaso kuin niillä, jotka vain seisoivat karsinassa):
Towards an Ethological Animal Model of Depression? A Study on Horses

Puhuin sveitsiläistutkimuksesta, jossa laitettiin vuosikaudet yksin pidettyjä siitosoreja yhteen laitumelle ja kukaan ei kuollut, kaikki meni ihan hyvin:
Pattern of Social Interactions after Group Integration: A Possibility to Keep Stallions in Group

Konfliktikäytös/pakokäyttäytymisen muotoja:
Conflict behavior in elite show jumping and dressage horses

Hevosen seisoma-asennosta näkyi selkäkipu:
Towards a Postural Indicator of Back Pain in Horses (Equus caballus)

Hevonen – kas – tunnistaa toisen hevosen ilmettä ja lähestyy mielummin ystävällisen näköistä hevoskuvaa kuin luimistelevaa:
Horses discriminate between facial expressions of conspecifics

Hevonen tunnistaa myös ihmisen ilmeitä:
Functionally relevant responses to human facial expressions of emotion in the domestic horse (Equus caballus)


Hevosen silmien ilmeestä:
Are Eyes a Mirror of the Soul? What Eye Wrinkles Reveal about a Horse’s Emotional State

Kipuilmetutkimukset:

An Equine Pain Face

Development of the Horse Grimace Scale (HGS) as a Pain Assessment Tool in Horses Undergoing Routine Castration

Monitoring equine head-related pain with the Equine Utrecht University scale for facial assessment of pain (EQUUS-FAP)

Development of an ethogram to describe facial expressions in ridden horses (FEReq)

Can the presence of musculoskeletal pain be determined from the facial expressions of ridden horses (FEReq)?

Terve hevonen tekee jotain.

Katselin tuossa joitain tuhansia hevoskuvia läpi. Jossain vaiheessa valitin, kun ryhdyin kuvittamaan ensimmäisiä kivusta kertovia luentodiojani, että oli hirveän vaikeaa löytää kuva rennosta hevosesta, joka ei tehnyt mitään. Siinä vaiheessa luulin, että valokuvaajapersoonallisuuteni vain otti kuvia silloin, kun jotain tapahtui tai hevonen näytti ”hyvältä” eli laittoi korvat eteenpäin.

Kuvan etsiskelyn tarkoitus oli siis löytää kuva hevosen kipuilmeen pariksi. Tarkoitus on kuvittaa, että kipuilme ja hevosen lepo/neutraali ilme voivat muistuttaa kuvailtuna toisiaan, vaikkeivät vierekkäin nähtynä olekaan samanlaisia.

Uskoin siis näin (etten vain ottanut tällaisia neutraalikuvia) ehkä vuoden parin ajan. Sitten ihan viime päivinä kävin läpi kuvakansiota, jossa on 3244 kuvaa vapaana olevista hevosista. Tämä kansio on päivätty tämän ”en löydä yhtään kuvaa, jossa hevonen vaan on” -ihmettelyni jälkeen ja tiedän, että tuossa vaiheessa yritin jo tietoisesti saada myös näitä neutraaleja kuvia hevosista. Arvaatteko mitä?

Terve hevonen tekee jotain – tai lepää jo

Onnistuin kyllä löytämään ihan muutaman kuvan, jossa hevonen on vähän silleen neutraalisti. Tässä on yksi esimerkki:

_MG_0078

Kyllä, se on epätarkka ja takaa päin. Toinen:

_MG_0083.jpg

Tässä varmasti jo ymmärsit, mitä tarkoitin. Hypoteesini, olkaa hyvä:

Terve hevonen katselee ympärilleen tai lepää jo. Ihan jokaikisessä kuvassa, missä hevonen oli rento ja ”neutraalin näköinen” sillä oli silmät ummessa jo seuraavassa ruudussa.

Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan. Tämä on kyllä sanontana aika hassu, sillä lapsi on jo tosi sairas kun se ei leiki. Hevonen on terve, kun se katselee ympäristöään – tai sitten se voi jo todella huonosti, kun se ei reagoi ympäröivään maailmaan lainkaan?