Verkkokurssitarjous ja luentoperuutus! Joudun siirtämään sunnuntain luennon Sipoossa (Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi). Anteeksi, mutta aikatauluttaessani nämä luennot en vielä tiennyt kirjan aikataulun yksityiskohtia.
Laitoin tämän kunniaksi verkkokurssin samasta aiheesta tarjoushintaan 20 e (normaalisti 39 e). Tarjous on voimassa tästä hetkestä sunnuntaihin 2.2.2020 klo 23.59 asti.
https://hevoskoulutus.fi/…/elainlaakarin-suosikkipotilaaksi-2/
Hiljaisuus täällä = kirja etenee kotisohvalla. Halusin kuitenkin kirjoittaa muutama sana hevosista. Niistä, joilla on enemmän kuin yksi omistaja elämänsä aikana. Luulen, että hevosista nämä ovat aivan valtaosa populaatiosta. Miksi kodinvaihtajahevonen? Eikö hevonen saisi vaihtaa omistajaa?
Meillä on kodinvaihtajakoira, Vallu nimeltään. Vallu palautui itsestään riippumattomista syistä kasvattajalleen 8 vuoden iässä ja tuli meille muutama vuosi sitten. Vallu ei ole rescue eikä ongelmakoira, se tarvitsi vain uuden kodin. Vallu on aivan mahtavan hieno tyyppi.
Kun Vallu tuli, olimme kuitenkin tietoisia siitä kaikesta, mitä emme Vallusta tienneet. Koiria otetaan useimmiten 8-9 viikon ikäisinä, jolloin niillä on rajalliset kokemukset elämästä ja ulkomaailmasta. Jos ottaa aikuisen koiran, jokainen kuitenkin vaikuttaa ymmärtävän, että on olemassa laaja menneisyys, josta uusi koti ei tiedä mitään. Joskus saa tietää jotain, joskus ei mitään.
Tässä on Valllu.
Hevoset vaihtavat omistajaa eri syistä. Poni jää lapselle pieneksi, talous ei anna enää hevostenpidolle armoa. Syitä on kymmeniä tai satoja. Usein hevonen oppii nopeasti uuden omistajan tavoille mutta aina välillä törmää johonkin, johon ei ollutkaan tietoinen tai varautunut. ”Ahaa, tämä pelkääkin suihkepulloa.” ”Oho, kylläpä se jännittyi kengityksessä.” ”Kävimme harjoituskisoissa ja tämä löikin jarrut kiinni tuomarin kohdalla.” Ei mitään eriskummallista, yleensä ei mitään, mitä ei saisi kouluttamalla ja siedättämällä korjattua, mutta yllättävää silti.
Kun edessäsi on uusi hevonen, tärkeintä sille – ja sinullekin, turvallisuuden takia – on, että sillä on turvallinen olo. Tämän saavuttamiseksi olisi hyvä, että tutustuisitte toisiinne hieman ennen kuin toinen teistä kiipeää toisen selkään. Hevoselle on suuri ero, onko ihminen tuttu vai tuntematon.
Vaikka koiria harvoin myydään aikuisina uuteen paikkaan ja hevoset vaihtavat tallia ja omistajaa tämän tästä, se ei kuitenkaan tarkoita, että hevoselle uusi paikka tai ihminen olisi yhdentekeviä.
Kun hankit uuden hevosen tai ryhdyt harrastamaan uuden hevosen kanssa:
Kodinvaihtajahevosestakin voi tulla ihmisen paras harrastuskaveri!
Takaisin kirjan pariin. Palaan viimeistään silloin, kun se on painossa…
Tämänpäiväiset luennot siirtyvät epämääräisen pahoinvointini takia. Vielä voisin luennoida, mutta jos tämä menee huonommaksi niin ei kannata odottaa. Pyrin nauhoittamaan luennot ja laittamaan nettiin ensi viikon aikana. Kläh.
”Ainoa keino vaikuttaa omaan toimintaan tämän kaltaisissa tilanteissa on pyrkiä hallitsemaan omia stressireaktioitaan. Se on mahdollista vain ja ainoastaan valmistautumalla huolellisesti ja harjoittelemalla niin, että taidot ja resurssit vastaavat tilanteiden tuomiin haasteisiin.”
Harri Gustafsberg, Heidi Holmavuo: Karhuryhmä. Otava 2019.
Kirjoitan tällä hetkellä tulevan kirjaani peloista. Hevosen peloista. Siitä, kun hevonen ensin jännittyy, sitten pelkää ja lopuksi joutuu paniikkiin. Useimmiten on kymmeniä kohtia ennen paniikkia, jolloin ihminen pystyy vielä vaikuttamaan tilanteeseen ja välttämään hevosen paniikin.
Kaikki hevoset eivät tunnu olevan edes alttiita paniikille, mutta moni on. Hevonen on pelon mestari. Se on jäänyt henkiin meidän päiviin asti mm. siksi, että se on nopea pelkäämään.
Toistan itseäni koska sanon tämän ainakin kerran vuodessa: Jos koulutat hevosia, älä hyvääkään tarkoittaen sano, että ”pelkäävä hevonen ei opi”. Kyllä se oppii. Todennäköisesti se oppii jännittämään, vaikka se samalla oppisi olemaan yrittämättä pakoa. Todennäköisesti se oppii liikkumaan jännittyneesti, etupainoisesti, selkä notkolla, kuolaimen takana tai yläpuolella. Tai se voi oppia täysin liikkumattomaksi. Mutta kyllä se jotain oppii. Jos se pelkää paljon, se oppii valitettavan nopeasti ja pysyvästi.
Ainoa tapa aidosti vähentää hevosen pelkoa on kouluttaa sitä. Harjoitella helpoissa tilanteissa, sitten vaikeammissa, sitten taas helpoissa. Ihminen ei voi selittää hevoselle, että ”kuvittele mielessäsi eläinlääkäri, hengitä syvään, laske päätä, kohta helpottaa” – vaan hevoselle pitää näyttää tämä kouluttamalla. Monella helpolla toistolla.
Kuva ei ole Suomesta. Hevosta jännitti messujen ison areenan ympäristö. Se oli todella hyvin koulutettu ja suuresta jännityksestä huolimatta se pystyi suorittamaan suuren osan tehtävistään, mutta sen latenssiaika (aika siitä, kun se sai tutun vihjeen siihen, kun se toimi) oli tavattoman pitkä, useita sekunteja.
Keskiviikoksi 8.1. ilmoitettu Sipoon Tietopohja kuntoon -luento siirtyy sunnuntaille 19.1. klo 18.30-20.30! Samana päivänä klo 16-18 on vuorossa ”Onnistu hevosen kanssa” -motivaatioluento ja keskustelu. 20 e/luento tai molemmat yhteensä 35 e! Ilmoittaudu mitallberg@gmail.com tai tekstari/WA p. 050-520 3598.
Su 19.1.2020 klo 16-18: Onnistu hevosen kanssa! Miten saat hevosen ja itsesi innostumaan harjoittelusta ja rakennat hevoselle (ja itsellesi!) sinnikkyyttä ja resilienssiä. Voisiko sinunkin hevosesi tulla laukassa luoksesi laitumelta ja höristä, kun aloitat työskentelyn?
Su 19.1.2019 klo 18.30-20.30: Varsan kesyttäminen ja alkeisopetus: Kohta on jo uusien varsojen aika. Miten kesytät varsan, mitä emälle kannattaa etukäteen kouluttta ja miten opetat varsalle perusteet, kuten riimun pukeminen, taluttaminen, jalkojen nostaminen ja piikitettävänä oleminen.
Tervetuloa mukaan!
Unohdin mainostaa tätä! Jos haluat tulla, tervetuloa mukaan! 20 e sis. ALV, 2 h klo 16-18 nyt sunnuntaina meillä Sipoossa. Koska olen itse päässyt päivittämään tietoni kirjaprojektin tiimoilta niin tiedossa on vähän normaalista ilmeistä ja eleistä ja suurin osa luennosta keskitymme perkaamaan hevosen kipuilmeitä, -eleitä ja käyttäytymistä sekä jännittymiseen ja pelkoon viittaavat ilmeet. Toooooosi kiva aihe (ei, ei ole, mutta hyödyllinen).
Puhun lopuksi lyhyesti siitä, miten kivun tultua hoidetuksi voidaan kouluttaa hevosta yrittämään uudelleen ja koulutuksen (siedättäminen, palkitseminen) avulla haarukoida, onko kyse kipumuistista vai edelleen kivusta. Tervetuloa! Ilmoittaudu tekstarilla 050-520 3598.
Onko kaikki pukittelu pakokäyttäytymistä, pelkoa tai kipua?
Hevonen ei mene traileriin ja jännittyy, kun näkee eläinlääkärin. Miksi? Hevosharrastus helpottuu, kun tunnet hevosen käyttäytymistä ja oppimista. Hevosen käyttäytyminen kertoo, miksi se tekee jotakin. Sinun avullasi hevonen oppii muuttamaan käyttäytymistään. Hevosharrastuksesta tulee entistä antoisampaa sekä sinulle että hevosellesi.
Tomiva hevonen on kirja kaikille hevosharrastajille. Kirjassa on helppoja vinkkejä, joita jokainen hevosharrastuksen aloittavakin pystyy toteuttamaan ratsastuskouluhevosen kanssa. Kokeneelle hevosihmiselle kirja tarjoaa sopivia koulutussovelluksia, joiden avulla voi ratkoa yleisiä ongelmia, kuten kengitys-, piikitys- ja lastausongelmaa. Saat myös vinkkejä hevosen kouluttamiseksi suhtautumaan rohkeammin ja luottavaisemmin asioihin.
Tässä käytännönläheisessä, monipuolisesti kuvitetussa kirjassa esitellään ytimekkäästi olennaiset asiat hevosesta:
−käyttäytymistarpeet
−eleet ja ilmeet
−normaali ja poikkeava käyttäytyminen
−kipuun viittaava käytös
−kuinka hevosen oppiminen ja muisti toimivat.
Mukana on kiinnostavaa tutkimustietoa hevosen käyttäytymisestä, oppimisesta ja kouluttamisesta. Myös tutkijat itse pääsevät ääneen!
Palkintojen käyttäminen kouluttamisessa on tutkitusti tehokasta. Käytännönläheiset vinkit auttavat ottamaan palkitsemisen mukaan hevosen elämään ja välttämään siihen liittyvät yleisimmät ongelmat.
Kirjoittaja Minna Tallberg on hevostenkouluttaja (eläintenkouluttajan ammattitutkinto) ja valokuvaaja, joka on ollut hevosten kanssa tekemisissä lähes koko elämänsä. Hän on perehtynyt erityisesti hevosten kouluttamiseen, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten nykyaikaista tietoa liitetään mahdollisimman saumattomasti olemassa olevaan hevoskulttuuriin. Minna on osallistunut useiden kirjojen tekemiseen ja on kirjoittanut lukuisia artikkeleita hevosten käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Hän kirjoittaa myös suosittua blogia, jossa käy vuosittain kymmeniä tuhansia lukijoita.
Kansi: Merene Hovilainen
Evelyn B. Hanggin tutkimus hevosten pitkäkestoisesta muistista:
Long-term memory for categories and concepts in horses (Equus caballus).
Toinen tutkimus, jossa hevoset muistivat kaksi vuotta sitten opetetut tehtävät:
http://www.thehorse.com/articles/32721/horses-long-term-memory-put-to-the-test
Hevosen masennuksesta:
Towards an Ethological Animal Model of Depression? A Study on Horses
Sveitsiläistutkimus, jossa laitettiin vuosikaudet yksin pidettyjä siitosoreja yhteen laitumelle ja kaikki meni ihan hyvin:
Pattern of Social Interactions after Group Integration: A Possibility to Keep Stallions in Group
Konfliktikäytöksen/pakokäyttäytymisen muotoja:
Conflict behavior in elite show jumping and dressage horses
Hevosen seisoma-asennosta näkyi selkäkipu:
Towards a Postural Indicator of Back Pain in Horses (Equus caballus)
Hevonen – kas – tunnistaa toisen hevosen ilmettä ja lähestyy mielummin ystävällisen näköistä hevoskuvaa kuin luimistelevaa:
Horses discriminate between facial expressions of conspecifics
Hevonen tunnistaa myös ihmisen ilmeitä:
Functionally relevant responses to human facial expressions of emotion in the domestic horse (Equus caballus)
Hevosen silmien ilmeestä:
Are Eyes a Mirror of the Soul? What Eye Wrinkles Reveal about a Horse’s Emotional State
Kipuilmetutkimukset:
Development of an ethogram to describe facial expressions in ridden horses (FEReq)
Sue Dysonin ratsastetun hevosen kipuilmeet ja -käytös:
https://www.researchgate.net/publication/320803268_Development_of_an_ethogram_for_a_pain_scoring_system_in_ridden_horses_and_its_application_to_determine_the_presence_of_musculoskeletal_pain
*Rumpujen pärinää*
TEEN KIRJAA! (Anteeksi, että huudan, mutta olen todella innoissani aiheesta.)
FB:ssä käynnissä kysely 8.12.2019 asti, jolla voit olla mukana vaikuttamassa siihen, millaisia koulutusesimerkkejä kirjaan tulee. Osallistu!
Kirjasta:
Tämä kirjoitus on kommentti kirjoitukseeni Rankaisuongelma [linkki] joten ellet ole sitä lukenut, lue ensin se.
Passiivisuus ja rentous on kaksi eri asiaa. Rento hevonen voi olla passiivinen, mutta passiivinen hevonen ei välttämättä ole rento.
Siinäpä se oikeastaan olikin. Kiitos ja näkemiin.
No ei, vitsi vitsi. Avaan asiaa vähän enemmän. Kun katsot kenen tahansa ratsastajan, ohjastajan, valmentajan tai kouluttajan kouluttamaa hevosta, katso todellakin hevosta.
Hevonen on lajina eloisa ja utelias, se reagoi ympäristöön ja ihmisiin (paitsi silloin, kun se lepää). Hevonen lepää lähinnä silloin, kun se on tarhassa tai pihatossa tai karsinassa. Silloin sillä on pää alhaalla, silmät puoliummessa, korvat lepoasennossa ja se on paikallaan ja hiljaa. Se on silti hetkessä valmis reagoimaan, jos ympäristössä tapahtuu jotain.
Jos siis näet hevosen, joka on täysin passiivinen, tarkkaile aina tilannetta ja ympäristöä. Onko todennäköistä, että hevonen lepää? Vai voiko kyseessä kenties olla jatkuvista rankaisuista opittu passiivisuus? Se voi näyttää yllättävänkin samanlaiselta, mutta todennäköisesti hevosen tunnetila on hyvin erilainen.
Varsat lepäävät.
