Erinomaista marraskuun loppua kaikille lukijoille! Sen kunniaksi, että marraskuu on kohta lusittu, laitoin kirjan ja verkkokurssin alennukseen viikonlopun ajaksi alkaen NYT ja päättyen sunnuntaina 29.11.2020! Edit: alennuskoodi kirjakauppaan lisätty, unohtui ennen aamukahvia…
Kirja Toimiva hevonen – näin onnistut löytyy verkkokaupastamme: LINKKI ja alennus on 20%! Normaalihinta sisältäen postituksen 32,90 e sis. ALV. Nyt vain 26,32! Alekoodi (lisätään kassalla): MARRAS Kirjaan pääset kurkistamaan täällä: https://www.facebook.com/watch/?v=366500367640467
Verkkokurssi Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi löytyy Hevoskoulutus.fi:n alustalla: LINKKI ja alennus on 20%! Normaalihinta 39 e sis. ALV. Nyt vain 31,20!
Suomen Islanninhevosyhdistys ry. järjestää vuosikokouksensa yhteydessä luentoni ”Hevosen käyttäytyminen ja sen vaikutus hevosharrastukseen”. Luento on ostettavissa muillekin kuin SIHY ry:n jäsenille hintaan 20 e (sis. ALV). Kesto 2 h. Katsottavissa kuukauden ajan. SIHY:n jäsenet saavat alennuskoodin jäsenkirjeessä. Ostettavissa jo nyt täältä: https://holvi.com/shop/sempatia/product/fb034b98c4bb450b603fac025dbfb882/
Pidän tutkimusten lukemisesta. Menen ehkäpä kerran viikossa PubMediin ja haen sanoilla horse training, horse behavior tms. sekä luen, mitä uutta maailmalla tapahtuu. Tänään törmäsin syyskuiseen artikkeliin [linkki]: Pfaller-Sadowski, N. ym: ”What’s in a Click? The Efficacy of Conditioned Reinforcement in Applied Animal Training: A Systematic Review and Meta-Analysis”. Animals 2020, 10.
Review-artikkelit on mukavuudenhaluiselle ihmiselle kultaa. Siinä Joku Muu, vieläpä Aiheeseen Perehtynyt, on lukenut tietyn aihealueen julkaisut ja tutkimukset ja tehnyt niistä yhteenvedon. Voiko parempaa olla? Lisäksi tällaisen lopussa on lueteltuna kaikki ne tutkimukset, johon artikkelissa viitataan. Ihan mahtavaa.
Tässä artikkelissa aiheena on naksutinkoulutus tai ehdollisen vahvisteen käyttö (= äänimerkki, joka ajoittaa palkinnon) eläintenkoulutuksessa. Asia, jonka kanssa olen tekemisissä joka päivä. Mitä siihen on tutkittu, millaisin keinoin, millä tavalla ja millaisin tuloksin?
Naksutinkoulutusta ja positiivisen vahvisteen käyttö markkinoidaan usein tieteellisesti todistettuna vaihtoehtona. Onhan se, tavallaan, koska moniin hevosilla käytettäviin koulutusjärjestelmiin verrattuna sitä on tutkittu edes jonkun verran. Kirjoittajat muistuttavat kuitenkin siitä, että vaikka eläimen käyttäytymisen muuttaminen naksutinkoulutuksen avulla näyttää tehokkaalta, on kuitenkin vielä tarpeen tarkemmin tutkia esimerkiksi eläimen omaa mieltymystä palkinnon valinnassa, ehdollisen ja varsinaisen vahvisteen (esimerkiksi naksutin + ruokapalkinto) välisen ajan pituutta, muiden kuin naksuttimen käyttöä ehdollisena vahvisteena jne.
Mitä sinä haluaisit, että joku tutkisi?
Paksu PRE oppii menemään traileriin ruokapalkintojen avulla. Kuva: Moa Mannerström.
Seuraan keskusteluja lähinnä Facessa ja yksi toistuva, mielestäni kummallinen jako on ”koulutetaanko nameilla vai ei?” Koska algoritmit määräävät mitä näen, tämä kysymys tulee itselleni näkyviin lähinnä merkityksessä namikoulutus hyvä, namiton koulutus huono.
Oikeastihan on paljon eläinystävällistä ja hyvää koulutusta, jossa eläin ei näe namia koskaan. Ja ne, jotka muistavat sen piaffikohuvideon joku 5 vuotta sitten tietävät, että ei sitä käsittämättömän huonoa koulutusta todellakaan pelasta se, että eläimelle tungetaan lopuksi ruokapala turvan eteen.
En vastusta ruokapalkintoja. Käytän niitä itsekin. Meillä on kotona ihmisten lisäksi kuusi eri eläinlajia ja käytän kaikkien kanssa ruokapalkintoja. Käytän kaikkien kanssa myös negativiista vahvistetta eli painetta ja sen oikea-aikaista poistumista. Kanojen kanssa siirryn johonkin kohtaan ja ne siirtyvät siksi toisaalle. Kissojen kanssa opetan paikallaan olon löysäämällä otettani silloin, kun kissa on paikallaan. Koirilla löysään hihnaa silloin, kun ne kulkevat kanssani samaan suuntaan. Naudoilla ihmisen sijainti muokkaa niiden reittiä.
Pointtini tässä kuitenkin on, että olennaista ei ole se, annetaanko eläimelle ruokaa vai ei. Olennaista on se, kokeeko eläin ruuan vahvisteena vai ei, ja olennaista koulutuksen laadun arvioimisen kannalta on myös se, ymmärtääkö kouluttaja muidenkin vahvisteiden kuin ruuan voiman ja käyttökelpoisuuden? Sosiaalisen kanssakäymiseen perustuvat vahvisteet eli kehut ja leikki? Tuntoaistiin perustuvat vahvisteet eli silitykset ja rapsutukset? Ei se nami tee autuaaksi eikä namittomuus kerro välttämättä siitä, etteikö kouluttaja ymmärrä nykyaikaisen ja tieteeseen perustuvan koulutuksen päälle. Siihen vaikuttavat monet muutkin asiat.
Juu, en myöskään ymmärrä ruokapalkintojen demonisoinnin siksi, että vastaan on tullut eläimiä, jotka ovat oppineet asiat jotenkin väärin. Ruoka on monelle eläinyksilöille voimakas vahviste ja se tekee kouluttamisesta alussa nuorallakävelemistä. Mutta ei se sen eläimen eikä sen ruokapalkinnonkaan vika ole.
Oikeastihan kouluttamisessa jos jossain pitäisi olla mahdollisuus ensin opetella sellaisen eläimen kanssa joka jo osaa, sillä se antaa ihmiselle aikaa oppia. Jahka kaivan kolmesataa metriä ojia ja levitän 22 tonnia mursketta voisin taas aloittaa koulutukset täällä Sipoossa sillä ajatuksella, että ihmiset saavat harjoitella rauhassa ja eläimet myös. Mitä eläintä haluaisit oppia kouluttamaan? Kissaa, koiraa, hevosta, nautaa, kanaa vai lammasta?
Miten voisimme parhaamme mukaan edistää hevosen fyysistä ja henkistä hyvinvointia? Laidunkausi on loppunut täällä etelässäkin ja itse huomaan kyllä hevosistamme, että muutos on suuri. Ravinnonhankinta on hevoselle tärkeä käyttäytymistarve: hevonen söisi yli puolet vuorokauden tunneista.
Liikkuminen on toinen tarve, joka meillä toteutuu kesäisin ilman ihmisen apua: Hevosillamme on käytössään pihattotarha (noin hehtaari) sekä 7 hehtaarin laidun, joka on pisimmillään noin 500 metriä pitkä. Kesän jälkeen hevoset ovat varsin hyväkuntoisia, joustavia ja tyytyväisen oloisia.
Sitten tulee talvikausi ja laidunta on pakko sulkea. Ei siksi, että erityisesti pelkäisin kaviokuumetta pakkasöiden jälkeen, laitumella on enää millinpitkää kasvua. Peurat ja hirvet juoksevat kuitenkin aidat kumoon, kuten myös shetlanninponi Alfons. Vaikka asumme aivan maalla ja autoja kulkee ohi noin 2 kpl/vrk en halua ottaa riskiä, että joku innokas metsästäjä ampuu Alfonsin villisikana.
Josta pääsemme liikkumiseen. Hehtaarin tarha on ihan kivan kokoinen tarhaksi, mutta ei se hevosia liikuta ellei siihen tee käytäviä ja ruoki hevosia eri paikkoihin. Silloinkin se liikuttaa vain vähän. Nuoret ruunat leikkivät jonkun verran, mutta tammat eivät juurikaan. Koko lauma juoksee ehkä kerran viikossa, mutta selvästi noin 100 metrin suora on tähän vähän lyhyt.
On siis otettava hevonen kauniiseen käteen ja suunniteltava liikuntaa. Eikä vain suunnitella, vaan myös toteuttaa. Vapaa liikunta sekä ohjattu liikunta (maastaratsastusta jumppamielessä, metsälenkkejä kunnonkohotusmielessä, niitä puomeja ja kavaletteja pomppufiilismielessä ja tarhojen aitojen muuttaminen niin, että saan kaikkien hevosryhmien käyttöön sen laukkasuoran eli 200 m pitkän, noin 15 m leveän käytävän).
Äsken muuten julkaistiin uusi versio ns. Five Domains Modelista (Five domains = ravinto, ympäristö, terveys, käyttäytyminen sekä henkinen tila) johon on Andrew McLeanin esityksestä lisätty myös eläimen ja ihmisen välisen kanssakäymisen yhdeksi osaksi eläimen henkistä hyvinvointia. Linkki: https://www.mdpi.com/2076-2615/10/10/1870 Kannattaa tutustua.
Kirjassani on oma ”Hevoselle hyvä liikunta” -osuus, jossa käyn läpi millaista liikunnan tulisi olla, jotta se on hyvä hevosen mielelle. Koska hevosen fyysinen valmennus ei kuulu erityisiin osaamisalueisiin kysyin Seppo Hyypältä, millainen olisi hevosen keholle hyvä liikunta. Hän vastasi erittäin kattavasti ja hyvin, mm. näin:
”Jos hevosen kunto on huono, jo pienilläkin liikunnan lisäyksillä voidaan saada havaittavia muutoksia hevosen vireydessä ja jaksamisessa. Turvallisinta on aloittaa lyhyillä suorituksilla, esimerkiksi aluksi ratsastetaan puoli tuntia ja lisätään aikaa asteittain tuntiin. Samaten aluksi on hyvä ratsastaa enemmän käynnissä ja sitten vähitellen lisätä ravin ja laukan määrää. Jo käyntilenkit vaihtelevassa maastossa nostavat huonokuntoisen hevosen peruskestävyyttä mukavasti.”
”Tukikudosten ylikuormittuminen ja vaurioituminen on varsin todennäköistä, mikäli yksittäinen liikuntakerta tai valmennusohjelma on niin rankka, että hevonen väsyy selvästi. Koska tukikudosten kyky korjaantua on rajallinen, jo yksikin liian rankka harjoitus voi aiheuttaa nivelissä tai jänteissä muutoksia, joista jää pysyvät vauriot. Jokainen liikuntakerta pitää päättyä tunteeseen, että hevonen olisi jaksanut vielä hieman enemmän.”
Joten eikun toimiin, huomaa innostukseni marraskuun lähestyessä. Mietin tässä kuumeisesti, montako hevosta saisin liikutettua kerralla (huom, opettaisin ensin aidatulla alueella, olen liian vanha ottamaan turhia riskejä).
Hevonen on saaliseläin ja sille on ominaista, että monta samanaikaista asiaa saa sen jännittymään. Se voi näkyä pienenä hännän viuhuamisena tai suun aukomisena kun sitä pyydetään liikkeelle ja samalla käsi pitää vahingossa vastaan ohjilla.
Kyllä, tämä teksti on vanha. Aion julkaista sen joka syksy kunnes kukaan ei somessa esittele naureskelleen maassa makaavaa varsaa, joka pelkää kuollakseen. Toisto on opintojen äiti, isä, ja paha kummitäti.
Se voi näkyä hitaasti reagoimisena, pään ja kaulan kohottamisena tai kiirehtimisenä silloin, kun hevonen on uudessa paikassa eikä se vielä ole tottunut ympäristöön. Kun ympäristön ärsyketulva ei enää vie pääosaa hevosen huomiosta, se palaa takaisin omaksi itsekseen ja toimii melkein kuten kotonakin. Se on tottunut.
Sama voi näkyä varsan pystyyn hyppimisenä, kun sille laitetaan kärryt perään ja sitä ei ole totutettu varusteisiin ja kärryihin riittävän huolellisesti yksi asia kerrallaan. Tottumisen edellytys on se, että uusi asia on riittävän pieni ja hevonen pystyy siihen tottumaan.
Liian paljon uusia varusteita kerralla aiheuttaa hevoselle samankaltaisen jännittymisen kuin uudessa paikassa, missä ärsykkeitä on yksinkertaisesti liikaa, ja nopeimmin ongelmasta pääsee, kun pilkkoo tämänkin asian kouluttamisen pieniin osiin ja odottaa jokaisen varusteen kohdalla, että hevonen tottuu.
Saaliseläin voi pelätessään yrittää paeta ja yleensä tekeekin niin (”ryöstää”), mutta äärimmäisenä pakokäyttäytymisen muotona se voi kaatua maahan ja ”näytellä kuollutta”. Suomeksi käytetään termejä tooninen immobilisaatiovaste ja kataleptinen jäätymisreaktio.
Google antaa hakusanoilla ”tonic immobility” tai thanatosis joitain tietopohjaisia artikkeleita aiheesta, mm. tämä artikkeli:
”Thanatosis is normally triggered in situations perceived to be of extreme danger, typically an imminent threat of predation, and elicited by strong and sustained tactile stimuli consistent with having been caught by a predator.”
Epävirallinen käännös:
…esiintyy normaalisti tilanteissa, jossa eläin kokee olevansa äärimmäisessä vaarassa, tyypillisesti välittömästi saalistettavana. Se käynnistyy voimakkaasta ja jatkuvasta kosketuksesta, joka eläimeltä tuntuu siltä kuin saalistaja olisi tarttunut siihen.
Jos varsa kaatuu maahan silloin kun sille laitetaan kärryt perään ensimmäisiä kertoja, se ei kerro siitä yksilönä muuta kuin että sen ajolle opettamisessa on edetty aivan liian nopeasti ja hevosta pelottaa todella paljon. Eläinten pakokäyttäytymisen muodot todennäköisesti periytyvät jonkin verran eli sikäli se voi liittyä hevosen ”luonteeseen” mutta eniten se kertoo kyllä siitä, että opetuksessa ollaan edetty ko. yksilölle aivan liian nopealla tahdilla.
Se ei ole normaalia, se ei ole millään tavalla huvittavaa vaan sillä hetkellä se on valtava stressi ja hyvinvointiongelma kyseiselle hevoselle ja sen lähellä oleville ihmisillekin. Hevonen todennäköisesti uskoo silloin kohta kuolevansa.
Pilko asioita. Se kannattaa. Jäät itsekin paremmin henkiin tai loukkaantumatta, koska hevonen käyttäytyy ennakoitavammin. Siinä, missä yksi hevonen ”leikkii kuollutta” toinen ryöstää.
Yksi asia kerrallaan
Vaikka se tuntuisi hitaalta ja työläältä, yhden varusteen lisääminen kerrallaan on ehdottomasti varmin tapa saada hevonen, joka suhtautuu ratsastukseen tai ajoon tyyneesti. Totuttaminen pitää tehdä niin pienissä erissä, että hevosella on mahdollisuus tottua. Muuten koulutus on sekä ihmiselle että hevoselle paljon hankalampaa ja vaarallisempaa kuin sen tarvitsee olla.
Jos tavoitteesi on, että hevosella on päällään valjaat, suitset ja ajo-ohjat sekä perässään kärryt, että hevonen pystyy oppimaan ja suorittamaan parhaiten (ja avustajat ja ohjastajatkin pysyvät hengissä), pilko kokonaisuus niin pieniin osiin kuin voit.
Taluta varsa tallinpihalla ensin riimussa, kunnes se on aivan tottunut siihen. Sitten riimu ja pelkkä rintaremmi päällä kunnes se lampsii aivan yhtä rennosti kuin ilman rintaremmiä. Sitten silat ja kun se sujuu, häntäremmi niihin kiinni. Valjaissakin on oikeasti vain muutamia osia, kuten suitsissakin. Ei siihen mene kovin paljon enemmän aikaa kuin siihen, että laitetaan ne heti päälle käytävällä, jossa varsa on kahdelta puolelta kiinni (ja korjataan sitten muutaman yksilön kohdalla vahinkoja pitkään).
Odota joka varusteen välillä, että varsa oikeasti tottuu. Saaliseläimelle erityisen hankalia asioita voivat olla silmälaput sekä se, että kärryt seuraavat perässä. Harjoittele siis erityisesti näitä asteittain. Yleensä hevonen on paljon rennompi kun se näkee ympärilleen.
Ja ota kaveri matkaan ja taluta varsaa tallinpihan ympäri niin, että kaveri kipittää vähän kauempana kärryjen kanssa. Siinä tahdissa kun varsa tottuu, kärryt voivat olla lähempänä ja lähempänä, kuitenkin ihmisen turvallisuudesta huolta pitäen. Anna hevoselle mahdollisuus tottua, älä vain estä sitä pakenemasta.
Ei, en tiedä ajohevosten opettamisesta sen kummemmin mitään. Ajattelin kyllä itse opettaa muutama oma hevonen ajollekin jossain vaiheessa. Mutta tiedän ihan vähän hevosesta eläimenä ja hevonen, joka ”leikkii kuollutta” (huono ilmaisu, koska leikki on tässä kohtaa todella kaukana) on todella peloissaan.
Tutki terveitä
Vähän samalla tavalla, kuin on mielenkiintoista tietää, miksi jotkut pysyvät terveinä ja hyvinvoivina eikä pelkästään sitä, miksi ja miten toiset sairastuvat, olisi kiva tietää tavoista opettaa varsa ajolle ilman, että se pelkää. Tunnetko sinä jonkun, jolla varsat eivät koskaan makaa tai ryöstä ajo-opetuksessa? Yritä selvittää, miten hän opettaa niitä. Matki sitä.
Joulukuussa 2007 olin Nepalin Saurahan kylässä, Chitwanin kansallispuiston laidalla. Valokuvasin ja videokuvasin työnorsujen koulutusta Helena Telkänrannan luomassa WWF:n ja WSPA:n projektissa, jossa kouluttajina toimi Tuire Kaimio ja Andrew McLean.
Norsujen kasvatuskeskuksessa asuivat paitsi eri-ikäisiä norsuja myös niiden hoitajat perheineen sekä näiden kotieläimiä, kuten vuohi, kanoja ja kissoja. Eräänä päivänä paikalle oli viidakosta saapunut myös sarvikuono-uros. Se oli vanha ja hyvin laiha, ja sillä oli iso haava vatsan alla. Ehkä se tunsi olonsa turvalliseksi siellä, missä ei ollut muita sarvikuono-uroksia. Se jäi siihen laiduntamaan lyhyttä ruohoa rakennusten vieressä.
Paikalliset eläinlääkärit miettivät sarvikuonon auttamista ja yrittivät puhdistaa haavan ruiskuttamalla jodiliuosta siihen kun sarvikuono makasi lepäämässä. Kirjoitin ensin, että ”turvallisen etäisyyden päästä” mutta täytyy korjata se, ei se näyttänyt yhtään turvalliselta vaan uhkarohkealta. Matkamme tuli päätökseen samaan aikaan enkä tiedä, miten tarina päättyi.
Kävin läpi arkistojani ja löysin tämän kuvan. Nuori kukko kävelee kotipihallaan nähtävästi täysin rauhassa, vaikka metrin päässä katselee vähän isompi otus.
Halloota halloota, elokuun 17. päivä alkaa Facessa virallisesti LASTAUSFESTARIT. Eli yksityisessä Facebook-ryhmässä pidettävä lastauskoulutuksen verkkokurssi, jossa näytän käytännössä lukuisten videoiden avulla miten koulutan:
1. 1-2-vuotiaita varsoja, joita ei ole lastattu aiemmin 2. Meillä asuvia hevosia, joilla on vain muutama kuljetuskokemus 3. Lastausongelmasta itselastautuvaksi (hevonen on myyty meille maininnalla, että pitää kuljettaa rekalla, traileriin ei mene) 4. Kotona lastauskoulutettuja hevosia, jotka yleistävät lastaustaitonsa
Ajattelin ensin, että nimi olisi Lastaus-bootcamp mutta siinä oli ikävän rankka sävy ja tässähän ollaan kuitenkin jo joitakin vuosia tehty töitä sen eteen että a) hevoset ja b) ihmiset oppisivat pitämään lastausharjoittelun hauskempana kuin lähestulkoon mitään muuta.
Suunnittelin ensin, että olisi avoimet harjoitukset täällä Sipoossa mutta sitten tuli tämä koronakäänne, eli ei. Sen sjaan perustan Faceryhmän, johon pääsee mukaan ostamalla lippu verkkokaupasta https://holvi.com/…/produ…/0e8142197c88088a59def9e7418dd73f/ ja lisään siihen runsaasti videomateriaalia harjoituksista. Tervetuloa mukaan!
Oletko jo ehtinyt lukea Toimiva hevonen – näin onnistut -kirjaa? Haluaisitko antaa siitä palautetta? Täytä kysely Surveymonkeyssa: [linkki] tai kommentoi tässä, Facessa [linkki] tai laita säpo mitallberg ät gmail.com
Pääsin nimittäin kunnolla alkuun kirjan kääntämisessä ruotsin kielelle ja ottaisin tosi mielelläni palautetta vastaan epäselvyyksistä, puutteista, mokista jne. jotta pystyn korjaamaan niitä ruotsalaiseen versioon (ja toki seuraavaan suomenkieliseenkin painokseen). Kiitos jo etukäteen!
Kirjoja on varastossa, jos kaipaat vielä omaa: [Linkki verkkokauppaamme] Hinta 32,90 postitettuna kotiin asti!
Miksi siedättää? Siedättämisestä tutkittua. Totuttamisen ja siedättämisen erot. Milloin ei pidä siedättää? Jos hevonen on siedättynyt vahingossa… Tunne hevosesi: Eri selviytymisstrategiat ja niiden haasteet. Mistä aloittaa! Estetäänkö hevosen pakeneminen vai ei? Tunnista aivan pieni jännittyminen (rauhoittavat eleet). Pelkkä siedättäminen vs aktiivisen selviytymisen opettaminen. Tavoitteena kilpailukentät: Mitä kaikkea voit tehdä etukäteen, jotta hevonen pärjäisi kisoissa.
Tervetuloa mukaan!
Esimerkki siedättämisen (ja palkitsemisen) lopputuloksesta.
Minulla on ongelma. Ihan myönteinen ongelma, mutta ongelma silti. Ajanpuutteesta johtuen päätin keskittyä ydinosaamiseeni.
Vähemmän kliseisesti ilmaistuna: Muutan 1.8.2020 alkaen toimintaa niin, että keskityn luentojen ja kurssien pitämiseen, verkkokurssien tekemiseen sekä tietokirjojen kirjoittamiseen. Yksityisasiakkaita otan vain Sipoo-Järvenpää -alueella. Luentoja ja kursseja voi sopia nyt, menevät ensi vuoden puolelle 🙂
Otan myös suutarin lapset eli omat hevoset työn alle ja videoin sekä kuvaan koulutuksen etenemistä tulevia kirjoja, luentoja ja kursseja varten. Jo sovitut keikat hoidan toki ja kursseja sekä luentoja pidän muuallakin kuin kotinurkilla. Ja pahoittelen kun on viestejä joihin en ole vielä ehtinyt vastata, hoidan ne ensi tilassa! Jos olet vielä vailla kirjaa, joka on muuten saanut aivan satumaisen hienot arvostelut mm. Hippos-lehdessä, Hevosurheilussa ja Maaseudun Tulevaisuudessa (muistakin arvosteluista saa vinkata, minulta on mennyt varmasti jotain ohi), sen voi tilata täältä: https://holvi.com/shop/kuuranmaen/product/5faeefe050437041f9b01e4b880e6631/
Tämä kurssi siirtyy, ilmoitan seuraavan ajankohdan heti, kun se varmistuu.
Hinta 30 e
Sunnuntaina pääsemme kaivautumaan hevosen asteittaiseen, järjestelmälliseen asioihin ja tilanteisiin totuttamiseen eli siedättämiseen. Kaikista taidoista hyödyllisin, kun olemme tekemisissä monisatakiloisen pakoeläimen kanssa!
Kurssi pidetään Millcreek Ranchin maneesissa, joten oikukkaallakin säällä pysymme kuivina. Ohjelmassa on ensin siedättämisen periaatteiden läpikäyminen ja sitten käytännön demo/harjoituksia osallistujista riippuen.
Muutamia päivän aiheita:
Miksi siedättää
Siedättämisestä tutkittua
Totuttamisen ja siedättämisen erot
Milloin ei pidä siedättää
Jos hevonen on siedättynyt vahingossa…
Tunne hevosesi: Eri selviytymisstrategiat ja niiden haasteet
Mistä aloittaa
Estetäänkö hevosen pakeneminen vai ei?
Tunnista aivan pieni jännittyminen (rauhoittavat eleet)
Pelkkä siedättäminen vs aktiivisen selviytymisen opettaminen
Tavoitteena kilpailukentät: Mitä kaikkea voit tehdä, että hevonen pärjäisi kisoissa
Tervetuloa mukaan!
Kuvassa welshpartbred-tamma siedättämisharjoituksen lopussa.
Kerroin tuossa taannoin Facebookissa, miten aivopesin itsestäni lapsiystävällisemmän. Tänään jatkan harjoituksia. Premackin periaatteen mukaan sitä, mitä ihminen (tai eläin!) tekisi mieluummin kuin jotain toista asiaa, voidaan käyttää sen epämiellyttävämmän vahvisteena.
Eli jos hevonen haluaa juosta lujaa muttei koota itseään, käytä juoksemista palkintona. Pari kootumpaa askelta = saa juosta. Toista, ja kokoaminenkin voi alkaa maistumaan paremmalta. Juu, disclaimer, ei toimi jos kokoaminen sattuu hevosta.
Minulla on eräs kirja. Toimiva hevonen – näin onnistut. 197 sivua. Kirjoitin sen suomeksi, vaikka ruotsi on äidinkieleni. Se on myynyt todella hyvin ja sain aika monta kyselyä, tuleeko kirja ruotsiksikin. Kyllä tulee, ja olisi tullut vaikkei olisi kysyttykään.
Kun minun pitäisi istua alas ja kääntää kirjasta taas 10 sivua, se tuntuu kuitenkin vastenmieliseltä. Haluaisin – ja tätä ihmettelen itsekin, koska en ole kutonut vuosiin enkä koskaan ennen kokonaista villapaitaa – mieluummin kutoa villapaitaa ja kuunnella Mikael Persbrandtin elämänkertaa BookBeatista. Ok, myönnettäköön, kelasin juuri siitä neljä tuntia maanista huumeidenkäyttöä päästäkseni johonkin vähän toiveikkaampaan kohtaan.
Joten sovellan tällä hetkellä pomodorotekniikkaa. Kun käännän kirjaa 25 minuuttia, saan kutoa ja kuunnella loppukirjaa 5 minuuttia. Premackin mukaan tämän pitäisi tehdä kääntämisestä toistojen jälkeen mieluisampaa.
Ilmoitan, miten käy. Sivulla 28/197. 169 sivua jäljellä. Wish me luck.
Pidän käytännön kursseja Millcreek Ranchilla! Hinta 30 e/hlö/kerta, ilmoittautumiset Ursulalle: puh/whatsapp 040 5561159 tai millcreek1989@gmail.com Osoite: Myllysuontie 45 49200 HEINLAHTI
12.7. klo 17-19: Hevosen kohdetyöskentely Tämä iltakurssi on myös naksutinkoulutuksen tutustumiskurssi, jossa selviävät palkintojen käytön, muokkaamisen ja vaatimustason asettamisen periaatteet. Kun hevonen oppii koskettamaan kohdetta ja pitämään turpaa kiinni siinä, käytöstä voi käyttää hyödyksi mm. jumppavenytyksissä ja lastausharjoituksessa.
26.7. klo 17-19: Eläinlääkärin suosikkipotilaaksi
Opeta hevonen tuntemaan olonsa turvalliseksi hoitotoimenpiteiden ajan jo ennen eläinlääkärin tuloa. Siedättämällä hevosta kerrot sille, miten käyttäytymällä se selviää tilanteesta. Käymme läpi pistämistä, kiinni pitämistä ja muita hoitotoimenpiteitä. Harjoitellaan myös starttinappulan käyttöä, josta voi olla hyötyä erityisesti opitun jännittymisen korjaamisessa.
2.8. klo 17-19: Siedättämällä tuloksiin!
Siedättäminen eli asteittainen, järjestelmällinen totuttaminen on varmin tapa saada hevosesta luottavaisempi ja rennommin asioihin suhtautuva. Kurssilla selviää mistä aloitetaan, missä tahdissa edetään ja mitä hevosen eleitä ja ilmeitä luetaan, jotta se tottuisi nopeasti uusiin asioihin.
Facen puolella on kirja-arvonta, jossa voit voittaa kirjan itsellesi ja kaverillesi oman, tai jos sinulla on jo kirja, kahdelle kaverillesi. Osallistu, aikaa on sunnuntai 28.6. asti! https://www.facebook.com/hevostenkoulutus
Säädimme Merene Hovilaisen kanssa kirjaa hieman neljänteen painokseen ja se saapui eilen, joten postitukset käynnistyvät taas tänään. Kirja on vielä tämän kuun loppuun asti tarjouksessa 29,90 e posteineen, joten kannattaa olla nopea jos haluaa sen muutaman euron halvemmalla!
Tsemppiä helteisiin, tyypit, ja muistakaa että hevonenkin voi huilata kun mittari lähestyy 30 astetta.
Kun ajoin kotia kohti sitä pitkää, laitumen vieressä kulkevaa ylämäkeä ehdin ajatella, että ”Nyt ne ovat kaikki karanneet!”. Sitten tajusin että ei, on vain hellepäivä ja jokainen hevonen on pihatossa sisällä. Kun lämpötila nousee varjossa yli 20 asteen ja paarmakausi alkaa, meidän hevoset viettävät päivänsä pääosin sisällä omasta tahdostaan. Ne käväisevät välillä laitumella syömässä ja laukkaavat sitten taas varjoon. Öisin sitten laiduntavat pitempiä aikoja.
Millainen säänsuoja on hevosen mieleen?
Säänsuoja on hyödytön, ellei hevonen käytä sitä. Tästä on niukasti tutkimustietoa, joten seuraava on ns. mutua eli kokemusperäistä tietoa. Minulla on siis ollut hevosia pihatto-olosuhteissa parinkymmenen vuoden ajan. Olen kokeillut kaikenlaisia katoksia ja rakennuksia ja tiivistäisin havaintojani kahteen asiaan. Hevosen kannalta hyvä säänsuoja on:
Tilava
Monioviaukollinen
Siinäpä se oli. Suosituin varjopaikka ikinä on tämä nykyinen, 90 neliömetriä, kolme oviaukkoa. Toiseksi suosituin on ollut jättikokoinen, muistaakseni 4 x 16 m, pressukatos, joka oli auki molemmista päistä. Laitoimme sisäpuolelle tolpat ja vanerit ja ulkopuolelta aidattiin myös. Näin se pysyi pystyssä kunnes tuli se luminen talvi 2009-2010. Niisk.
Laskennallinen vs. todellinen tilan tarve
Eu-säädökset. Tuttua? Meillä on asetus, jossa määritellään hevosten tilan vähimmäisvaatimus. Karsina tämä, sellainen pihatto johon hevosia ei ruokita 80% tästä. Ongelmaksi voi muodostua se, että etäisyys ja tilan tarve riippuu hevosten keskinäisistä suhteista. Karkeasti yleistäen nuoret hevoset viihtyvät tiiviimmässä porukassa kuin aikuiset ja (mutu!) ruunat tuntuvat tarvitsevan vähemmän henkilökohtaista tilaa kuin tammat. Lainsäädäntö on vähimmäisvaatimus. Joku hevonen voi tarvita vaikka 2 tai 3 kertaa enemmän tilaa. Eli seuraa hevosia valvontakameralla ja päättele sitten, miten olisi hyvä parantaa säänsuojan käytettävyyttä. Moottorisahalla uusi oviaukko niin, että taaimmainenkin nurkka tulee hyötykäyttöön? Uusi tuulikaappi niin, että pahnanpohjimmaisen kehokin mahtuu varjoon, ei ainoastaan pää ja kaula? Sellainen pressukatos lisävarjoksi?
Kuitenkin: Jos kesä jatkuu tällaisena, säänsuoja on mielestäni aivan ehdoton jos hevonen on ulkona päivällä. Hevonen on iso eläin joka helposti kärsii lämpimästä. Yölaiduntaminenkin on hevosystävällinen vaihtoehto.
Elämä on ollut aika aitauspitoista viime päivinä, mutta nyt pitäisi hetkeksi helpottaa. (Tiedättehän aikuisuus, koko ajan lausuu tuota samaa lausetta ”Kohta helpottaa” ja paikkansapitävyys on vähän niin ja näin…)
Mietin siedättämistä hevosen kannalta. Siedättäminen (tarkemmin nimettynä järjestelmällinen siedättäminen) on monessa mukana hevosen kanssa toimiessa. Jos kykenet siedättämään eli asteittain totuttaa hevosta uusiin, jännittäviin tai opitusti pelottaviin asioihin, olet jo puolessavälissä hyvän hevosihmisen polkuasi. Mikään taito ei mielestäni ole tärkeämpi.
”Kohta sinulle tapahtuu näin”
Esimerkkitilanne: eläinlääkäri tulee tutkimaan hevosta. Hevosen pitäisi seistä paikallaan. Hevosta voi kuitenkin alkaa tilanteessa jännittämään.
Siedättäminen tulee tässäkin apuun ja siedättää voi parissakin minuutissa. Tärkeintä on, että se antaa hevoselle mahdollisuuden oppia, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Käytännössä pyydä hevosta lempeästi pysähtymään ja heti kun se sen tekee, myötää ja palkitse. Pyydä eläinlääkäri koskemaan hevoseen ja heti lopettamaan kosketus sekä perääntyä askeleen verran. Toista, kunnes hevonen rentoutuu. Ajoita sekä myötääminen (kosketuksen irroittaminen) että palkinto (ruoka tai rapsutus) siihen, kun hevonen on paikallaan.
Joo, se voi tuntua eläinlääkärin ajan haaskaukselta. Käytännössä kuitenkin jokainen eläinlääkäri oppii suhtautumaan pieneen siedättämistuokioon myönteisesti, kun hän toistojen myötä huomaa, että hevonen suhtautuu rauhallisemmin tutkimiseen. Tai sitten voit ihan selittää eläinlääkärille, mitä teette ja miksi. Eläinlääkäri ymmärtää puhetta, toisin kuin hevonen. Hevoselle pitää muulla tavalla kertoa, mitä tulee tapahtumaaan. Se edistää hevosen turvallisuuden tunnetta ja hevosen turvallisuuden tunne edistää ihmisten käytännön turvallisuutta.
Älä sido hevosta kiinni ellet voi olla varma, että se suhtautuu toimenpiteeseen rennosti. Vetopaniikki yhdistettynä eläinlääkärin läsnäoloon voi kerrasta opettaa hevosta pelkäämään. Ota mielummin pitkä köysi, laita se kulkemaan kiinnisitomiskohdan ympäri (esimerkiksi renkaasta läpi) ja pidä köyden toinen pää kädessäsi. Näin pystyt antamaan köyden hieman liukua jos hevonen liikahtaa äkillisesti.
Hevonen ei näyttele vetopaniikkia ja se voi aiheuttaa vammoja. Älä kuitenkaan täysin myötää painetta pois, jos hevonen peruuttaa. Pidä pieni paine yllä ja löysää vasta, kun hevonen taas pysähtyy. Tätä kannattaa harjoitella jo ennen kuin eläinlääkäri on paikalla.
Kirjassani ”Toimiva hevonen – näin onnistut” kerron tarkemmin siedättämisestä, palkitsemisesta ja hevosen kouluttamisesta mm. eläinlääkärin kaveriksi. Kirjan painokset 1-3 on loppuunmyyty, mutta uusi painos tulee kesäkuun loppupuolella. Voit tehdä ennakkotilauksen verkkokaupassamme: https://holvi.com/shop/kuuranmaen/product/5faeefe050437041f9b01e4b880e6631/
