Katseluaikaa kaikkiin tallenteisiin on kesäkuun 2022 loppuun.
Täytyy sanoa, että välttelin melko pitkään nettipohjaisten luentojen pitämistä, mutta viime vuoden lopulla otin sitten härkää sarvista ja toissapäiväinen Onnistu ruokapalkintojen käyttämisessä -webinaari oli jo 23:s.
Pidän nyt muutaman viikon tauon näistä ja suoritan eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnon näytön sekä kuvaan ja kirjoitan seuraavan tietokirjani hevosen lastauskoulutuksesta. Webinaarejakin tulee kyllä syksymmällä lisää, nyt jo tykkään niiden pitämisestä melkein yhtä paljon kuin liveluennoista!
Jos haluat liittyä postituslistalle, jonka kautta saat tietoa uusista luennoista ja kursseista ensimmäisenä, käy kirjoittamassa sähköpostiosoitteesi tänne: https://forms.gle/TViqvKHxvZo7fZBd7
6.-8.5. saat 20 prosentin alennuksen, jos ostat vähintään viisi webinaaritallennetta verkkokaupastamme! Koodilla VIIDEN (lisätään ostoskoriin ennen maksua, kohtaan ”Onko sinulla alennuskoodi” ja paina vielä ”KÄYTÄ”), säästät viidenneksen!
Ennakkovinkki: Järjestän heinä-elokuussa 2022 kaksi yhdistelmäkoulutusryhmää, aiheena hevosten kouluttaminen.
Ryhmä 1 on hevosalalla oleville ja sille suuntaaville, ja tarkoituksena on perehdyttää osallistujat perusteellisesti hevosten oppimiseen ja kouluttamiseen eläintenkoulutuksen näkökulmasta.
Ryhmä 2 on eläintenkouluttajana toimiville tai alalle suuntaaville, ja painotus on enemmän hevosessa eläinlajina, sen lajityypillisen käyttäytymisen huomioimisessa ja hevosten kouluttamisen erityispiirteissä.
Molemmille ryhmille tulee – kolme omaa räätälöityä Teams-webinaaria – harjoitteluohjeet – kolme käytännön koulutuspäivää meillä Sipoossa – mahdollisuus lähettää videoita omasta koulutuksestaan ja saada henkilökohtaista ohjausta Bonuksena osallistujat saavat katseluoikeuden jo pitämääni 10 kpl 1-1,5 h pituiseen webinaariin. Lisäksi molemmille ryhmille on oma suljettu ryhmä, jossa on tarjolla neuvoja ja apuja omien koulutusprojektien kanssa.
Hinta varmistuu lähiaikoina, mutta pyörii 500 euron tuntumassa (sis. ALV).
Käytäntöpäivät pidetään sunnuntaisin klo 12-17 (tämä pitempimatkalaisille lähinnä ennakkotietona) tai jos tulijoita on enemmän tai osallistujat niin toivovat, tiistaisin klo 11-16. Lähipäivien enimmäisosallistujamäärä on 8.
Voit ilmoittaa kiinnostuksestasi ja saada lisätietoa ensimmäisten joukossa tätä kautta: https://forms.gle/LnThUNRwRJe78DMj6 – lisätietoa tulee, kun yksityiskohdat varmistuvat.
Tiivistelmä: Välittömästi eli tunnin sisällä syntymän jälkeen imprint training -protokollan mukaan käsitellyt varsat käyttäytyvät 6, 7 ja 12 kuukauden ikäisinä poikkeavasti toisten hevosten seurassa. Ne olivat aggressiivisempia ja leikkivät vähemmän.
Englantilainen sanonta kertoo, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla. Niin sanottu ”imprint training” (suomeksi lähinnä leimautumiskoulutus) on tästä hyvä esimerkki. Nimi on vähän outo, sillä hevosilla ei ole varsinaista leimautumisvaihetta, kuten esimerkiksi linnuilla on. Emä ja varsa oppivat tunnistamaan toisensa vähitellen, ja varsakin tottuu ihmisiin ja käsittelyyn hyvin hieman myöhemminkin.
Amerikkalainen eläinlääkäri ajatteli 30 vuotta sitten, että jos varsoja käsiteltäisiin tunnin ajan, aloittaen kymmenen minuutin sisällä niiden synnyttyä, ne olisivat vanhempinakin paremmin käsiteltävissä kuin normaalisti eli vähän myöhemmin, päivien tai viikkojen ikäisinä käsittelyyn opetetut varsat.
Ajatus oli hyvää tarkoittava, mutta… Vasta viime vuosikymmeninä on paremmin ymmärretty sitä, että eläinlajista riippumatta emän ja vastasyntyneen rauhaan jättäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto. Vaikka imprinting-protokollan mukaisesti käsitellyt varsat voivat mahdollisesti oppia jossain tilanteessa passiivisemmaksi [2], se on harvoin tavoitteena tulevaisuudessa. On tutkittu myös, että sellaiset varsat, joita ihminen on auttanut nisälle vastasyntyneinä, välttävät ihmistä vielä kuukausien ikäisinä ei-autettuja varsoja enemmän.
Syyt, miksei tätä hyvää tarkoittavaa aivan vastasyntyneen varsan käsittelyä kannata tehdä lainkaan, löytyy vuoden 2009 ranskalaistutkimuksesta [1], jossa verrattiin heti syntymän jälkeen käsiteltyjen varsojen käyttäytymistä verrokkiryhmään, jotka saivat olla emänsä kanssa häiritsemättä heti syntymänsä jälkeen. Somedisclaimer: otanta on pieni, 9 käsiteltyä ja 10 verrokkivarsaa.
Tulokset nimenomaan varsojen käyttäytymisessä toisten hevosten seurassa olivat kuitenkin hälyttäviä.
Imprinting-protokollan mukaan käsiteltyjen varsojen käyttäytyminen oli poikkeavaa ”normaalisti” käsiteltyyn verrokkiryhmään verrattuna sekä 6 kuukauden ikäisinä ennen vieroitusta, 7 kuukauden ikäisinä vieroituksen jälkeen ja vielä vuoden ikäisenäkin. Imprinting-käsitellyt varsat pysyttelivät lähempänä emää ja leikkivät vähemmän toisten varsojen kanssa ennen vieroitusta eli osoittivat niin sanotun turvattoman kiintymyssuhteen oireita. Kun ihminen tuli seisomaan tarhaan, vain 3/9 imprinting-käsiteltyä varsaa tulivat tutkimaan tätä, kun verrokkiryhmästä 9/10 uskalsi tulla ihmisen luo.
Vieroituksen jälkeen imprinting-protokollan mukaan käsitellyt varsat olivat pitempään levottomia, huusivat emän perään päiviä pitempään kuin verrokkiryhmän varsat ja leikkivät näitä varsoja vähemmän sekä itsekseen että muiden kanssa.
Vuoden ikäisten varsojen kohdalla erot olivat edelleen nähtävissä. Imprinting-käsitellyt varsat vetäytyivät kauemmas muiden varsojen seurasta sekä käyttäytyivät aggressiivisemmin toisia varsoja kohtaan kuin verrokkiryhmän varsat.
Hevosmaailmassa on monia hyviä vanhoja tapoja, ja joitain huonoja. Vaikka tarkoitusperät olivat imprint trainingin kehittämisessäkin mitä parhaimmat, tulokset voivat kuitenkin vaikuttaa varsan tulevaa hyvinvointia heikentävästi. Kuopataan siis se ja annetaan varsojen ensin tottua ihmisiin ja sitten käsittelyyn pienissä askeleissa vasta hieman myöhemmin, jos se on mahdollista eli varsaa ei tarvitse akuutisti hoitaa.
Varsan on toki hyvä tottua ihmiseen nopeasti ja se kesyyntyy nopeammin, jos emää käsitellään ja suhtautuu siihen rennosti. Se oppii aivan samoin periaattein kuin vanhempikin hevonen, eli tekemään itselleen kannattavia asioita ja välttämään epämiellyttäviä. Varsa oppii käsittämättömän nopeasti, ja sitä voi hyvin kouluttaa esimerkiksi kosketukseen, jalkojen nostoon ja taluttamiseen aivan pienissä pätkissä jo muutamien päivien tai viikkojen ikäisenä.
Olen kannustanut hevosihmisiä perehtymään ja harjoittelemaan hevosen palkitsemista ja puhunut paljon siitä, että ilman ruokapalkintojen ja rapsutuspalkintojen käytön osaamista jää puolet hevosen motivoimiskeinoista pois. Mutta tämä on totta myös paineen poiston käyttämisen kanssa! En siis vastusta paineen poiston käyttöä hevosten kanssa, enkä sitä edeltävää painettakaan. Väliä on, miten hevonen sen kokee.
Millainen on riittävä paine? Mistä sen tunnistaa? Miksi on tärkeää, että hevonen saa ensin mahdollisuuden oppia, millä tavalla paineesta pääsee eroon ennen kuin se voimistuu?
Onko sama paine aina sama asia vai vaihteleeko sen kokemus tilanteen mukaan? Mitkä muut tekijät vaikuttavat hevosen kokemukseen paineesta? Milloin paine on hyvinvointiongelma, milloin ei?
Mitä tapahtuu esimerkiksi pyöröaitaustyöskentelyssä, kun tarkastetaan kokonaisuus oppimisen ja paineen käytön ja poiston kautta?
Miten opetat hevoselle ensin, ettei perustuntumaan tai välineeseen tarvitse reagoida, ja sitten reagoimaan? Jotta hevosen rentous ja luottamus säilyy, välineeseen täytyy ensin siedättää ja sitten vasta opettaa merkitys uudelleen.
Tajusin tämän jälleen, kun koulutin omaa kolmivuotiasta oripoikaa. Se on herkkä ja liikkuva, siinä on puolet iberialaisia rotuja ja ne tunnetusti ovat nopeita väistämään ja kieppumaan. Sille ensimmäinen oppitunti raipan kanssa oli, miten siihen ei reagoida lainkaan. Tähän menikin vähän aikaa, yhteensä varmasti 10 minuuttia emmekä päässeet vielä esimerkiksi takajalkoihin kun piti lähteä linturetkelle.
Olipa KIVAA olla messuilla eilen ja tänään ajan vielä paikalle klo 11:ksi. Ihan mahtavan paljon ihmisiä oli pitkin päivää Onnellinen hevonen -osastolla, ja tosi hienosti kuulijoita Kouluta hevonen rohkeammaksi -luennolla. Kirjoja meni tosi paljon, vaikka pankkikorttilukijani ei suostunutkaan yhteistyöhön, joten kirjoja voi maksaa käteisellä tai MobilePaylla tänäänkin. Nähdään osastolla E251!
Hevonen oppii tunnetilan mukaan tehtäviin ja sen pitkäkestoinen mieliala muuttuu sen kokemusten perusteella. Miten voit muuttaa hevosen käsityksen asioista niin, että se suhtautuu niihin myönteisesti? Miten negatiiviset tunteet vaikuttavat hevosen hyvinvointiin? Kuinka tunnistat erilaiset tunnetilat hevosen käyttäytymisen perusteella ja mitä tiede sanoo aiheesta? Tämä on käytännönläheinen hevostenkouluttajan näkemys aiheesta.
ke 20.4.2022 klo 18-20: Paine ja paineen poisto-webinaari
Puhutaan paineesta ja paineen poistosta hevosten koulutuksessa, käsittelyssä ja käytössä. Millainen on riittävä paine? Mistä sen tunnistaa? Miksi on tärkeää, että hevonen saa ensin mahdollisuuden oppia, millä tavalla paineesta pääsee eroon ennen kuin se voimistuu? Onko samanlainen paine aina sama asia? Mitkä muut tekijät vaikuttavat hevosen kokemukseen paineesta? Mitä tapahtuu esimerkiksi pyöröaitaustyöskentelyssä, kun tarkastetaan kokonaisuus oppimisen ja paineen käytön ja poiston kautta? Näitä ja paljon muita aiheita webinaarissa (1½ h) ja livekeskustelussa (½ h).
27.4.2022 klo 18-20: Onnistu ruokapalkintojen käyttämisessä!
Innostuiko hevonen liikaa ruokapalkinnoista? Söi koko käden, ryhtyi luimistelemaan, teki kaikki osaamansa liikkeet peräjälkeen ja todella nopeasti? Ruokapalkinto on lähestulkoon jokaiselle hevoselle hyvin motivoiva vahviste, ja juuri tämä tekee sen käytöstä välillä hankalaa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse heittää koko positiivisen vahvisteen avulla kouluttaminen romukuoppaan, vaan korjata ongelma! Webinaari keskittyy onnistuneen koulutustilanteen rakentamiseen ja esittelee muutamia eri tapoja päästä alkua pidemmälle ilman, että hevonen oppii samalla vääriä asioita. Ratkommme myös ongelmia ja käymme läpi sen, miten eri maha/suolisto-ongelmat voivat oireilla ruokapalkinnoilla kouluttamisessa. Luento-osuudesta tulee tallenne (n. 1½ h), keskustelua ei tallenneta.
Huom! Pyrin aina pitämään livewebinaarit ilmoitettuna ajankohtana ja lähettämään linkin tallenteeseen mahdollisimman pian. Koska elämä on kuitenkin aina arvaamatonta, oikeudet kaikenlaisiin muutoksiin pidätetään.
Pidin muuten viimein sellaisen Kysymyksiä ja vastauksia -liven ja se on nähtävillä täällä:
Meillä on kolmikuinen koiranpentu, ja sen kyllä huomasi!
Olen paikalla Onnellinen hevonen -messuosastolla E251 kirjojen ja webinaarimessutarjouksen kera lauantaina 9.4. klo 8.30-16.30 ja sunnuntaina 10.4. klo 11-17.30.
Tulkaa kysymään hevosista, niiden käyttäytymisestä, kouluttamisesta, oppimisesta yleisesti, eleistä, ilmeistä, kivun tunnistamisesta, peloista ja niiden pois siedättämisestä – mistä vaan!
Kirjoista, också på svenska, tarjous 25 e/kpl (sis. ALV), kirjoja on rajoitetusti! Korttimaksu tai tasaraha jos maksat käteisellä.
Webinaareista tarjous -20% verkkokauppaan 3-11.4., koodilla MESSUT (lisätään ostoskoriin kohtaan ”Onko sinulla alennuskoodi” ja paina vielä ”Käytä”)
Pidän puolen tunnin liveluennon osastolla E251 lauantaina klo 13.30, aiheena on hevosen kouluttaminen rohkeammaksi. Tulkaa jos aihe kiinnostaa!
Viikon päästä toteutuu vihdoinkin Tampereen Hevoset-messut kahden vuoden tauon jälkeen. Olen Onnellinen hevonen -osastolla myymässä kirjoja ja juttelemassa sekä pidän lyhyen luennon aiheesta Kouluta hevonen rohkeammaksi. Tulkaa moikkaamaan! Itse sairastin koronan tuossa äskettäin niin on jopa sellainen turvallinen olo sen suhteen…
Vihdoinkin! Kaksi vuotta sitten piti mennä messuille myymään vastavalmistunutta Toimiva hevonen – näin onnistut -kirjaa, mutta tiedämme kaikki, miten siinä kävi. Parempi myöhemmin kuin ei koskaan!
Tulen olemaan sekä suomen- että ruotsinkielisen kirjan kanssa Onnellinen hevonen -nimisellä pienyrittäjien osastolla molempina päivinä ja lauantaina klo 13.30 puhun puolisen tuntia osaston lavalla siitä, miten hevosta koulutetaan tietoisesti rohkeammaksi. Olen siis vaihtanut paikkaa Nina Könösen kanssa, hän puhuu klo 15.00.
Hevosen peruskäsittely, Hevonen eläimenä ja yksilönä sekä Varsawebinaari -tallenteet ovat tulossa, mutta videoeditorini on kaatuillut pitkin päivää ja joudun aloittamaan uudelleen huomenna. Laitan linkit tallenteisiin heti, kun ne ovat siirtyneet palvelimelle!
Jag har gått hela vägen från s.a.s. vanlig hästmänniska via natural horsemanship med ledarskapstankar och negativ förstärkning (tryck och eftergift) till att jobba främst med klickerträning och positiv förstärkning (belöningsbaserat). I dag har jag tagit några steg tillbaka mot att kombinera båda förstärkningssätten och känner mig kanske inte riktigt hemma någonstans. Men alla har vi vår egen lilla bubbla, eller hur?
Varför då kombinera och inte bara använda tryck och eftergift eller belöningar? Jag håller föreläsningar och kurser i belöningsbaserad träning här i Finland och har då för vana att förklara hur alla hästmänniskor borde lära sig positiv förstärkning, för annars har du ju bara hälften av möjligheterna att förstärka det du vill.
Men det gäller ju åt andra hållet också. Nu talar jag om den sortens negativ förstärkning och den sortens tryck som inte orsakar hästen rädsla eller annat än övergående obehag. Inte typ jaga hästen i en kvart tills den ger upp. Den typ av negativ förstärkning där hästen först får lära sig hur den kan bli av med lättaste möjliga tryck innan trycket förstärks.
Det ger också möjligheter, och främst tycker jag det har fördelar när du vill lära hästen att använda sin kropp i rörelse. Genom att röra hästen med handen, skänkeln eller spöet kan du snabbt och effektivt få hästen att aktivera precis de muskler som gör det lättare för den att röra sig bättre.
En annan situation där jag inte ens kombinerar negativ och positiv förstärkning som jag annars gör är när jag ber hästarna flytta på sig i hagen. Eftersom jag använder belöningar blir jag ju en resurs och en möjlighet till belöningar, så hästarna kommer ju alltid fram i hagen. Men jag vill oftast bara ha en med mig eller fixa staket, kratta eller något annat. Då har jag olika inlärda sätt att flytta undan hästarna på, och där belönar jag inte.
Jag hade Covid och hängde för mycket på olika Facebookgrupper där en del ventilerar åsikter som att ”godis är mutor” och andra ”tryck är alltid hot”. Ingetdera behöver vara sant, och jag skrev tidigare om att hästar inte kan förstå konceptet mutor (som i att ”nu ger jag dig något och du ska sedan göra något jag vill”). Nu om tryck och eftergift.
Om hästen får lära sig hur den kan undvika trycket tycker jag inte att hästen känner sig hotad. Exempelfilmsnutt här: https://vimeo.com/687579011/50fd985411
VIHDOINKIN pääsen taas töihin! Koronatauko on ohi ja järjestän nyt siirtyneet webinaarit plus yhden ylimääräisen hyväntekeväisyyswebinaarin varsojen kesytyksestä ja koulutuksesta (katso tämän tekstin lopussa). Sitten uusia tulille ja käytännönkin koulutuksia! Joo, mulla on pikkuinen rebound-ilmiö kun en ole päässyt töihin.
Kaikki hevoset ovat toistensa kaltaisia käyttäytymiseltään, mutta jokainen hevonen on myös oma ainutlaatuinen yksilönsä.
Miten synnynnäiset temperamenttierot, pitkän aikavälin muovaama persoonallisuus ja erilaiset selviytymisstrategiat vaikuttavat elämään hevosen kanssa?
Miten paljon hevosen kokemukset vaikuttavat ja kuinka pitkälle kouluttamisella voidaan muuttaa hevosta?
Mikä on opittu avuttomuus, entä passiivisuus, sulkeutuneisuus ja millä tavalla hevosta autetaan niistä pois?
Tähän luentoon kuuluu myös pieni osa hevosten liikkumisesta: Mikä on hevoseläimelle ominaisin tapa liikkua, millä tavalla sitä voi koulutuksella vahvistaa ja millainen liikunta tekee hyvää hevosen keholle ja mielelle?
Olen saanut myös mielenkiintoisia kysymyksiä aiheeseen liittyen ja vastaan niihin luennolla!
Luento n. 1½ h, keskustelua, kysymyksiä ja vastauksia noin ½ h. Luentotallenne on katsottavissa kuukauden. Keskustelua ei tallenneta.
Muistan kyllä Hevosen peruskäsittely -webinaarin tallenteen ja teen sen nyt viikonloppuna. Ilmakin näyttää suotuisalta Mr Suutarin Lapsen, 3 vee, peruskäsittelykoulutuksen videoimiselle.
First: Kudos to the woman who put up the video of Mark Todd beating her horse to make it jump into the water. Not an easy thing to do, knowing what the knee-jerk reaction to having your idol’s feet of clay revealed is.
Second: Victim-blaming is an international sport, but no, this is not the rider’s fault. The fault rests squarely on the person wielding the stick. Why? Well, picture it. Sicily, 1920. No, a clinic with an Olympic Gold medallist. You have to be pretty darn immune to pressure to stop and stand up for what you feel is right. After all, you paid to get help and advice. And from an early age, we are all wired and raised to obey authority.
(I know a lot of keyboard warriors say they would have spoken up and defended their horse. Some would. Many, not. Easier said than done. Look up the bystander effect and Milgram’s obedience experiment for starters.)
Clinics are part of the problem
If you’re not a horse person and stumbled across this blog by mistake, so called clinics are a big thing in the horse world. It’s part of a business where trainers and riders are invited to ”hold a clinic” ie. teach for a day or two, in a new place, or country. Meeting riders they have never met before, who expect to get help. The more well-known the rider or trainer is, the bigger expectations, the bigger the fees. So there is pressure. There is also the problem of horses generally being trailered in from their own stables to a new arena, with an audience. To learn something new.
Anyone who knows what kind of animal the horse is also knows that this is not exactly easy for the horses. Anyone who knows something about animal training know that this is the wrong way to go about it. If you want an animal to learn something new, you make it easy for them, not hard. You break down the skill you’re going to teach into tens or hundreds of small steps, starting at nothing but a small shift of weight in the right direction, rewarding that, and gradually increasing the difficulty. You set up the horse to succeed, not to fail and be punished for it.
I’m an animal trainer, specialising in horses. I’ve also trained dogs, cats, some chickens, cows, sheep, hamsters, rabbits and helped out with reindeer. But horses are my main species. I don’t have an Olympic medal nor do I draw an audience of hundreds, but I have some experience doing the clinic thing. In the past ten years I travelled more weekends of the year than not here in Finland, meeting new people and new horses, trying my best to help them with whatever they needed help with. Now, partly due to the corona situation, partly because I find it more useful, I write training books and hold webinars instead.
My experience and opinion is that with an animal as sensitive as a horse, even having one unknown person present makes a difference. If the goal is – as it should be for everyone IMO – to make training both efficient and ethical, the ”clinic to fix problems” is not where you should head. Find a good trainer who will help you at home. One who knows what s/he is doing, keeps up with current research into horses and training, one who can come back the next day or week. Or if you take the clinic route, make sure you choose a clinician who won’t compromise horse welfare to make an impact.
I don’t mean the weekend clinic is necessarily a bad thing. I just read of one Finnish dressage rider, Henri Ruoste, who will take his own horses from Germany (?) to Finland to give a clinic, showing how he develops his horses. This is generalising, this is good if you want to compete.
Also I attended a clinic in Sweden by Peggy Hogan where the horses and their people had practised the training online, the horses at home, before the clinic and at the clinic they continued with stuff the horses had already been taught. This is generalising, this is good if you want to train your horse to cope with new environments.
But clinics and quick fixes, clinics and great expectations of big changes? Not.
And because I can feel the comment right around the corner: I too am of the opinion that to keep everyone safe, a stick is fine. If a horse charges you, to save yourself, by all means protect yourself with anything you have to hand. Then you train. After the vet has ruled out pain or treated it.
But it’s not mandatory to jump fences or teach your horse piaffe. It’s just something you happen to want to do. This makes using force, intimidation, causing the horse fear and/or pain is simply not the right thing to do. It also means you lack the necessary skill to train the horse the way it should be trained. Without conflict, in small steps. Teaching, not forcing the horse. It can be done. It should be done.
Taustatietoa: Uusiseelantilainen kilpailuista jo eläkkeelle jäänyt kenttäkilpailija Mark Todd esiintyy TikTokissa ja Instagramissa videolla, jossa hän mätkii hevosta oksalla saadakseen sen hyppäämään veteen. Videon on julkaissut hevosen omistaja ja ratsastaja, ja hän on odotetusti sitten saanut osakseen vihaa. Koska kun idoli kaatuu, se sattuu ihailijoihin.
Kommentti: Vaikka eilen käytin Traumatisoituneen hevosen kouluttaminen -luennolla vesihaudan hyppäämistä esimerkkinä järjestelmällisen siedättämisen tarpeesta, en silloin tiennyt tästä tapauksesta mitään. Sattuipahan vain tulemaan päähäni esimerkkinä.
Sokeaa ihailua esiintyy varmasti kaikkialla, missä on ihmisiä ja esikuvia. Tarkoitan tällä sitä, että on ihmisiä jotka ihailevat formulakuskeja, näyttelijöitä ja vaikka sitten kilparatsastajia, ja ihailussahan ei ole mitään vikaa.
Sokeassa ihailussa on kuitenkin eräitä vaaroja ja siksikin kannatan sitä, että jokainen, joka on hevosten kanssa tekemisissä perehtyisi riittävästi niiden hyvinvointiin ja kouluttamiseen, ettei tarvitse matkia kaikkea, mitä joku menestynyt ratsastaja tekee.
Mitä enemmän itse ymmärrät hevosesta eläinlajina, sitä vähemmän sinun tarvitsee ottaa käyttöön juuri sen yhden keskieurooppalaisen ratsastajan hevostenpitotapoja, jossa hevonen ei tarhaa kuin yksin kaksi tuntia vuorokaudessa.
Mitä enemmän ymmärrät hevosen oppimisesta, sitä vähemmän sinun tarvitsee ottaa käyttöön juuri niitä koulutustapoja, jossa hevosta pakotetaan ylittämään esteen tai hyppäämään lätäkköön aiheuttamalla sille pelkoa ja/tai kipua. Tiedät, että on muitakin tapoja saada hevonen tekemään sitä, mitä haluat. Etkä hurraa, kun ihailemasi esikuva toimii typerästi, kuten Toddin videolla.
Mitä enemmän ymmärrät varusteiden ergonomiasta ja säädöistä, sitä vähemmän sinun tarvitsee ottaa käyttöön saksalaista ”napakkaa” kiristämistä siksi, että ihailemasi ratsastajat kiristävät näin.
Matkimisessa ei ole mitään vikaa, mutta jos ainoa tapa edetä on matkiminen, voi olla, että matkit 50% hyvää ja hyödyllistä ja 50% turhaa ja haitallista. Kukaan ei nimittäin ole täydellinen.
Ja ei, en ole ratsastus- enkä kilpailuvastainen edelleenkään. Uskon vakaasti, että molempia voi tehdä hevosen hyvinvointia suuremmin vaarantamatta. Mutta on aivan selvää, että väkivalta on nyt vain karsittava sekä koulutuksesta että kilpailuista. Ja yksi tie siihen on koulutustiedon lisääminen. Miten tehtävää muokataan pienestä yrityksestä kohti suurempaa, aivan minimaalinen millin askel kerrallaan. Miten hevosen motivaatiota tehtävään lisätään eri tavoilla, ja kyllä, myös sen positiivisen vahvisteen avulla. Koska silloin sinulla on myös muita työkaluja kuin se paineen lisääminen. Ja silloin ongelma ei aina ole naula.
Minna Tallberg 