Kerään vastauksia hevosten ns. vetopaniikista ja avaan tuloksia blogikirjoituksessa täällä marraskuun alussa. Vastaa jos ehdit!

https://fi.surveymonkey.com/r/XL7P65Y

Vuosi lähestyy loppuaan ja tässä tulee loppuvuoden avoimet koulutukset aikajärjestyksessä (sekä yksi hevosammattilaisten täydennyskoulutus tammikuussa 2019).

10-11.11.2018: Kuopio (järjestäjä: SRL Itä-Suomi ja ilmoittautuminen ja lisätietoja tästä [linkki])
Aiheet: La 10.30-12.30: Hevosen käyttäytyminen ja oppiminen, 13.15-15.15: Jokahevosen luottamuskoulu ja ympäristöoppi. Su 10-13: Lastauskoulu 13.45-15.30: Ruokapalkinnot ratsastuksessa.

12.11.2018 klo 10-14 Kuopio, Vehmersalmi (Mustinlahdentie 95, 71360 Litmaniemi): Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä

23-24.11.2018: Seinäjoki-Lappväärtti: Yksityistunteja ja mahdollisuus luentoon/kurssiin. Ilmoita kiinnostuksesta minna.tallberg@saunalahti.fi

28.11.2018 klo 17-21 Loppi: Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

30.11.2018 klo 13-16.15 Lohtaja: Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

1-2.12.2018 Revonlahti: ”Selästä käsin” eli hevosen jumppaamista ratsastajan alla, ruokapalkintojen käyttö ratsastuksessa mm. Yksi hevospaikka jäljellä, katsojia mahtuu muutama. Ilmoittautumiset Kaija Mäkisalolle, makisalo.kaija@gmail.com

4.12.2018 klo 10-14 Sipoo: Negatiivinen vahvistaminen eläintenkouluttajille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

4.1.2019 Lohja: Positiivinen vahvistaminen hevosammattilaisille. Ilmoittautuminen tästä linkistä.

Kuvan otti Pia Bobacka.

Tämä koulutus on herättänyt paljon kiinnostusta jo:
Positiivinen vahvistaminen hevosalan ammattilaisille (ja hevosalan opiskelijoille).

Suunnittelin yhdessä kahden muun hevostenkouluttajan (Anna Kilpeläinen ja Tua Onnela) kanssa tiiviin koulutuksen, joka antaa hevosihmisille yhden työkalun lisää pakkiin. Koulutuksessa käymme läpi positiivisen vahvistamisen periaatteet ja käytäntö hevosten kanssa.
Ryhmäkoko 5-10 henkilöä ja hinta 40 e/hlö (sis. ALV) + mahdolliset matkakulut.
Tilaa oma koulutus: p. 050-520 3598 tai laita säpo minna.tallberg@saunalahti.fi
Myös yv: www.facebook.com/hevostenkoulutus/ kautta tavoittaa.

Tällä hetkellä toteutumassa ainakin:

Kuopio, Vehmersalmi 12.11.2018 klo 10-14 (Minna Tallberg)

Saarijärvie 20.11.2018 (Tua Onnela)

Lohtaja 30.11.2018 klo 13-16.30 (Minna Tallberg)

Ruokolahti 3.12.2018 (Tua Onnela)

Positiivinen vahviste eli R+ hevosammattilaisille:
Otteita koulutuksen aiheista

Mikä on positiivinen vahviste ja miksi käyttää sitä hevosten kanssa
Oppimisen nelikenttä
Mikä hevosta motivoi
Vahvisteet
Rankaisut
Palkinnon laatu
Palkinnon suunta
Ruoka-aggressiiviset hevoset
Siedättäminen ja vastaehdollistaminen käytännössä
Ketjuttaminen ja sen välttäminen

Käytännön koulutussovellukset:
– luopuminen
– ruoka-aikaan kolistelevat hevoset
– taluttaminen
– jalannosto, vuolu, kengitys
– liikkumattomat tai hitaasti liikkuvat hevoset
– satuloidessa luimistelevat/purevat
– lastauskoulutus

Kuopio! 10 ja 11.11.2018 järjestää Suomen Ratsastajainliiton Itä-Suomen aluejaosto kahden päivän koulutuskokonaisuuden, jossa pääsen kouluttamaan aivan lempiaiheitani.

Lauantaina 10.11. ensin jokaiselle hevosharrastajalle tarkoitettu luento:
Hevosen käyttäytyminen ja oppiminen
ja sen jälkeen
Jokahevosen luottamuskoulu ja ympäristöoppi

Oletko sinäkin kiinnostunut ruokapalkintojen käytöstä hevosen kouluttamisessa? Hyvä! Ne ovat nimittäin todella tehokkaita motivaattoreita. Mutta.

Tuliko hevosestasi hirviö kun otit porkkanat esiin? Oliko rento koulutustuokio kaikkea muuta kuin mitä piti?
Toisin sanoen: turhautuiko hevosesi niin, että siitä tuli levoton tai luimisteleva?

On syksy, ja hevoset ovat nälkäisiä. Jos ne ovat olleet laitumella, ne ovat siirtyneet sisäruokintaan ja siksikin voivat olla nälkäisempiä kuin kesällä. Tässä tulee helpoin ja nopein vinkki ruokapalkinnoilla kouluttamisen aloittamiseksi (ei tosin kätevin, valitettavasti, se selviää kohta):

Aloita heinällä.

Kyllä, heinällä. Ellei hevosesi ole vapaalla heinällä, suurimmalle osalle hevosista pieni tuppo heinää on ihan riittävä palkinto. Jos hevosesi on vapaalla heinällä voi olla, että pieni tuppo erilaista heinää on ihan jees. Voit antaa hevoselle pienen tupon heinää vaikka se vielä pureskelee edellistä, ja se tuntuu oikeasti rauhoittavan hevosta. Kätevää se ei ole, nimim. ”Aika kivalta tuntuu kun farkkujen takataskuihin tungetut heinien jämät varisevat vaatteiden sisäpuolella ja pitää ajaa vielä 150 km”.

Ruokapalkinnon laatu = kaasu

Yksinkertaistetusti: Porkkana on kaasu pohjassa, heinä on lähes tyhjäkäynti. Mielestäni on helpoin opettaa koulutukseen mukaan sopivan rauhallisen mielentilan sillä heinällä. Kun hevonen on oppinut tämän, voidaan yleensä vaihtaa johonkin kätevämmin käytettävissä olevaan ruokapalkintoon (käytän itse useimmiten valkuaistiivisterehua) ilman, että hevonen kiihtyy.

Jos hevonen kiihtyy heinäpalkinnoistakin, anna sille muutaman kilon heinää ennen koulutusta. Tarkista mahahaavan varalta. Opeta sille luopumista (alla) huolella ja käytä isompia heinätuppoja palkintona.

Heinän käytössä on sekin hyvä puoli, että se auttaa sinua haarukoimaan, miltä hevosesta tuntuu. Jos palkinto ei ole kovin korkeasti arvostettu, hevonen näyttää herkemmin, milloin lähestyt sen huolestumisrajaa. Silloin kun ollaan siedättämässä vaikka vanhaa lastauspelkoa pois, tästä on paljon iloa. Ja jos on kiire, saat lisää toistoja aikaan vaihtamalla palkinto parempaan.

Pari muuta vinkkiä, kun kerran aloitin:

Älä opeta äänimerkkiä erikseen

Koirankouluttajat monesti tekevät näin, eli ensin ikään kuin opettavat koiralle ensin, mitä naksutin tai muu äänimerkki tarkoittaa. En suosittele tekemään tätä hevoselle, sillä hevonen oppii nopeammin ja muistaa paremmin kuin [mutu] 98% koirista [/mutu].

Varoitus koiralöpinää: Mutun lähde: olen kouluttanut varmasti yli sen sata koiraa ja kaksi olivat pelottavan nopeaoppisia jopa hevoseen verrattuna. Toinen oli englanninbulldoggi, toinen berninpaimenkoira. Kumpikin oppi tehtävän, joka oli sinänsä yksinkertainen (toisella katso kameraan, toisella juokse kamera-auton perässä tiettyä etäisyyttä) parilla-kolmella toistolla. Älä silti hanki kumpaakaan, niillä on sen verran paljon perinnöllisiä terveysongelmia, että niiden keski-ikä on harmittavan alhainen.
Linkki berninpaimenkoiriin
Linkki englanninbulldoggeihin 
Kaikki muut koirat ovat olleet kouluttajalle armeliaampia kouluttaa eli tarvitsivat enemmän toistoja oppiakseen tarkasti mitään. /koiralöpinä loppu

Syy miksi sanon näin on, että samalla kun ihminen omasta mielestään vain ehdollistaa hevosta naksuttimeen, hevonen oppii jotain. Hämmästyttävän tarkasti jotain yleensä. Hevoset ovat siitäkin haasteellisia koulutettavia, kun ne oppivat tarkasti jotain todella nopeasti.

Eli aloita hevosen kanssa mielummin siitä, että opetat sille vaikka sen luopumisen. Kyllä se äänimerkki tulee opituksi samalla. Tai opeta sitä vaikka koskettamaan jotain esinettä, kuten pölyhuiskaa, ämpärinkantta tai parkkikiekkoa. Silloin hevonen ei vahingossa opi samalla jotain ihan väärää, esimerkiksi seistä liikkumattomana jossain tietyssä asennossa.

Luopuminen

Nykyään opetan luopumisen eli sen, ettei hevonen voi vain kävellä ihmisen luo ja syödä ruoka, kuten se luonnossa tekisi, yleensä niin, että olen itse hevosen kaulan tai lavan vierellä hevosen koosta riippuen. Jos hevonen ei koske minuun huulillaan, tulee äänimerkki + heinä. Kun hevonen edelleen pureskelee yllätysheinänsä – sehän ei tässä vaiheessa tiedä, mistä heinä tulikaan – eikä minua, uusi äänimerkki + heinä. Ja sitä rataa.

Alussa vaatimustaso on siinä, ettei hevonen koske minuun huulillaan. Heinä tulee niin, että hevosen pää on suunnilleen suoraan eteenpäin kun se saa heinän suuhunsa. Tästä tehdään toistoja vähintään sen parikymmentä, että hevonen voi oppia ja muistaa ja jos haluaa, muokkaa sitten hevosen päätä kauemmaksi ihmisestä. Itselleni luopuminen on ”pää suunnilleen eteenpäin” ja painotus on todellakin sillä ”suunnilleen” -sanalla.

Ole tässäkin tarkka siitä, että heinänsyöttökorkeutta vaihtelemalla pidät mukana jonkinlaista vaihtelevuutta hevosen asennossa, ettei se opi liian tarkasti pysymään tietyssä asennossa. Ja jos hevonen on yhtään ruoka-aggressiivinen, tee tämä aidan tai karsinan seinän takaa.

Sitten, kun luopumisen konsepti on hevoselle opetettu, palkinnon suunta on se, mikä ylläpitää sitä. Eli ihminen syöttää hevosta aina kädenmitan päästä omasta kehostaan, jos se on mahdollista. Usein se on. Sillä se pysyy yllä. En itse koskaan muistuttele koulutuksen alussa luopumisesta tai harjoittele sitä erikseen jos hevonen jo osaa sen. Se voi saada hevosen turhautumaan ja turhautuminen on nopean ja tehokkaan koulutuksen vihollinen.

Äh, ajattelin olevani lyhytsanainen. Ei onnistu.

(Täytyy nyt tässä kohtaa sanoa, ihan vaan jos joku asiakkaistani lukee tätä, että skippaan jopa luopumisen opettamisen kokonaan jos hevosella ei ole mitään kokemusta siitä, että sille syötetään herkkuja kädessä. Silloin aloitan vaan kouluttamisen. Opetan luopumisen sitten, kun siihen ilmenee tarvetta, mikä on aika harvoin. Toinen kohta, missä itse voin skipata luopumisen opettamisen on se, missä annetaan herkkuja hevoselle vain ratsastuksen aikana. Mutta [ärsytysvaroitus] olen ammatiltani kouluttaja ja olen harjoitellut tätä kymmeniä vuosia[/ärsytysvaroitus].)

Sitten kouluttamaan!

Olen kotona flunssassa ja ulkona sataa. Mitä voisin tehdä, jotta tulisi parempi olo? Keitän kahvia. Syön suklaata. Silitän koiraa ja kissaa. Katselen pientä hevospatsasta sivupöydällä. Teen siis sellaisia asioita, joista tulee parempi mieli. Mietin miltä tuntuisi, jos ei olisi mitään, mitä voisin tehdä saadakseni paremman olon. Olin kuuntelemassa Tuulia Applebyn luentoja hevosen kivusta ja tunteista ja hän puhuu tasapainoittavista tekijöistä eli eri asioista, mikä auttaa meitä tai eläimiä saavuttamaan mielen tasapainon. Itse ajattelen niitä enemmänkin tasapainoittavina tekoina, mutta ajatus on mielenkiintoinen oli asia mikä vaan.

Miten monta asiaa teet hevosellesi a) päivittäin b) viikottain c) vuosittain?

Tee listaa asioista, joita hevosten kanssa tehdään ja laita ne eri sarakkeisiin. Tähän tyyliin:

Päivittäin:

Riimun laittaminen, taluttaminen, paikallaan seisominen, lämmön mittaaminen, kavioiden puhdistaminen, jalkojen tarkistaminen, kehon tarkistaminen, harjaaminen, silmien ja suun tarkistaminen, suitsiminen, satuloiminen, selkään meno, ratsastaminen (käynti, ravi, laukka) ohjastuntumalla, jalkojen huuhtelu, loimittaminen

Viikottain:

Maastoratsastus, esteiden hyppääminen

1-2 kuukauden välein:

Lastaaminen, kuljettaminen, vieraassa paikassa käyminen, kengitys

½-1 kertaa vuodessa:

Rokotus, hampaiden raspaaminen, [mahdollisesti hevosklinikalla käynti, eläinlääkärin tutkimus, va’alle meno, pakkopilttuuseen meno]

Tarkista, suhtautuuko hevonen kaikkiin näihin asioihin levollisesti ja toimiiko se kaikissa näissä hyvin. Ellei, tee suunnitelma asian muuttamiseksi. Ei ole hevosia, jotka ovat synnynnäisesti ”hyviä” tai ”huonoja” kengittää. On vain hevosia, jotka on siihen opetettu tai ei, tai niillä on fyysiset syyt miksi kengitys on hieman hankalampi. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa kouluttamalla.

Aloita päivittäisistä!

Jos hevonen esimerkiksi ei halua antaa laitumelta kiinni, ryntää taluttaessa tai luimistelee satulavyötä kiristäessä, aloita korjaaminen näistä päivittäin toistuvista asioista. Voi nimittäin olla, että niiden sujumattomuus altistaa hevosta pitkäkestoiselle stressille, joka heikentää sen terveyttä ja suorituskykyä.

Korjauskouluttamiseen on olemassa vaikka kuinka paljon eri menetelmiä. Yleisellä tasolla hevosen hyvinvointi lisääntyy mitä enemmän sitä koulutetaan niin, että se suhtautuu myönteisesti sille tehtäviin asioihin. Lue: käytä palkintoja. Rapsuta hevosta, kun se nostaa jalkansa. Myötää riimunnarusta, kun se kulkee oikeassa paikassa. Anna sille muutama kauranjyvä, kun aloitat satulavyön kiinni laittamisen (voit kyllä joutua siedättämään myös).

Miksi? Koska silloin hevonen oppii. Se oppii, mikä on oikea tapa nostaa jalkoja, kulkea talutettuna tai seistä kun satulavyötä laitetaan kiinni. Ja ennen kaikkea se oppii tekemään näitä asioita mielellään, ei ainoastaan siksi, ettei se muuta voi. Hevoselle on suuri ero pitäääkö se hampaat erossa ihmisestä siksi, että se ei halua nipistää satulavyön kiristäjää vai siksi, että se on kiinni molemmin puolin käytävällä eikä pysty nipistämään, vaikka haluaa. Kun jaksat opettaa päivittäin toistuvat asiat hevoselle myönteisiksi, ne toimivat samalla tavalla kuin tekstin alussa kuvailemani flunssan vastapainot: jokainen onnistunut asia saa hevoselle hieman paremman olon. Se vaikuttaa nopeasti sen hyvinvointiin.

Toimiva arki = paremmin voiva hevonen

Kun päivittäiset asiat sujuvat leppoisasti, siirry viikottaisiin, sitten kuukausittaisiin, sitten vuoden välein tehtäviin. Varmista, että hevoselle on miellyttävää mennä maastoon ja hypätä esteitä. Siedätä se yksin metsään lähtemiseen, autoihin ja rekkoihin, vastaantuleviin mopoihin ja lastenvaunuihin. Opeta hevonen pitämään ahtaisiin paikkoihin menemisestä, trailerista, pistettävänä olemisesta. Kaikki johtaa luottavaisempaan hevoseen, joka tekee yhteistyötä mielellään. Luottamus on se, joka luo turvallisuutta.

Ei ole v-mäisiä hevosia, jotka sikailevat tahallaan. On vain pelkääviä, jännittyneitä, opettamattomia tai väärin oppineita hevosia. Ohjeita ja kouluttajia löytyy joka lähtöön mutta itse suosittelen varmistamaan, että ohjeet perustuvat oikean asian vahvistamiseen ja asteittaiseen siedättämiseen, ei väärän käytöksen estämiseen tai pakottamiseen. On hevoselle aivan valtava ero lähteekö se esteelle siksi, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja vai siksi, että se sinne haluaa.

Eläinkuvien hyvinvointitarkastuspalvelu – Ennakoimalla vältät somekohut!

Näen aika paljon eri eläinmainoksia netissä. Mainostetaan elämyksiä, matkoja, vaatteita, laskutuspalvelua, vakuutusta, rehuja, varusteita, kilpailuja, valmennuksia ja ratsastuskouluja. Eläinlääkäreitä, hankkeita, tapahtumia ja koulutuksia. Koirilla, kissoilla ja hevosilla.

Osassa kuvissa eläimillä näyttää olevan kaikki hyvin – mutta osassa ei. Monelle hevosihmiselle on kuitenkin useimmiten päivänselvää, milloin hevonen pelkää, jännittää, vastustelee, milloin sen ilmeessä näkyy kipua tai milloin sillä on esimerkiksi täysin sopimattomat varusteet päällä. Puhumattakaan siitä, näyttääkö ratsastajan alla liikkuva hevonen siltä, että se liikkuu itselleen terveellisellä tavalla vai ei, ja onko kokonaan näkyvän hevosen lihavuuskunto sopiva vai ei.

Mainostajan mielestä ihastuttava koiranpentu voikin koiraharrastajan silmissä näyttää stressaantuneelta tai sairaaksi jalostetuilta, suoraan kameraan suurin silmin katsova kissa pelokkaalta. Kaikki tämä vaikuttaa mainoksen uskottavuuteen ja suoraan myyntitulokseen. Koiranomistajia, kissanomistajia ja hevosharrastajia on Suomessakin satoja tuhansia. 

Olen erityisesti hevosten ilmeisiin ja eleisiin sekä hevosen liikkumiseen ratsastajan alla perehtynyt hevostenkouluttaja (eläintenkouluttajan AT) ja arvioin pyynnöstä em. perustein valokuvan sopivuuden mainoskäyttöön. Olen luennoinut sekä harrastajille että ammattilaisille hevosen ilmeistä, eleistä ja kipukäyttäytymisestä ja pidän hevosten käyttäytymiseen ja kouluttamiseen keskittyviä luentoja ja kursseja ympäri maan. Myös kissojen ja koirien ilmeistä ja terveydestä löytyy asiantuntemusta.

Hinnat alkaen 70 e + ALV/kuva. Järkevä sijoittaa sopivan valokuvan valintaan kuin sammuttaa somekohua jälkikäteen!

Voin tulla myös kouluttamaan aiheesta, tunnin tehopaketti eläinlajista, kysy lisää!

Yhteyden saa FB:n yv:llä, puhelimitse 050-520 3598 tai sähköpostilla mitallberg@gmail.com

Suunnilleen joka toinen asiakkaani on lastaukseen liittyvä. Meinasin kirjoittaa ”lastauspotilas”, koska aika usein koulutuksen edetessä diagnoosi tehdään siitä, mikä on ollut lastausongelman alkuperäinen syy. Hevosilla syy on todella usein pelko tai jännitys, vain harva hevonen on vain oppinut mielummin olemaan trailerin ulkopuolella. Minulta ei tule pikaratkaisuja ellei kyseessä todellakin ole hevosesta, joka mielummin olisi ulkopuolella kuin sisällä. Silloin asia on usein hoidettu kerralla. Mielestäni ihmisen on syytä opettaa hevonen juurta jaksain pitämään trailerista, ei pakottaa sitä sinne.

Koulutuksen tärkein vaihe

Tajusin, etten ole painottanut tätä tarpeeksi, mutta sen jälkeen kun on siedätetty ja vastaehdollistettu (eli aloitettu lastauskoulutus uudelleen niin kaukaa trailerista, ettei hevosta pelota, ja edetty hevosen tottumisen tahdissa sisälle asti, käyttäen järkevällä tavalla ruokapalkintoja tai rapsutuksia vahvistamaan sisälle menoa ja sitten sisällä pysymistä) niin se asia, joka vie hevosen traileriin vaikeammassakin tilanteessa, on yleistämisen lisäksi rutiini. Olipa lausehirviö…

Eli: kun hevonen on oppinut menemään traileriin ja pysymään siellä, toista tätä. Eri paikoissa, eri aikoihin, eri trailereissa. Eri tavalla talutettuna. Mutta ennen kaikkea monta kertaa. Satoja vähintään. Jokainen kerta lisää todennäköisyyttä sille, että hevonen menee sinne jatkossakin. Rutiinit on rautaa.

Varsa näki ensimmäistä kertaa avatun trailerin ja meni PRE-tamman tavoin seisomaan sillalle. Kuva: Moa Mannerström

Muistan tosi harvoin tämän mutta yritän nyt päivittää muutamia ajoreittejäni, joille mahtuu lisää hevos- tai ihmisoppilaita! Sähköposti mitallberg@gmail.com tavoittaa, tekstari 050-520 3598 samoin ja hinnat alk. 45 e sis. ALV. 

To 13.9. klo 13.30 alkaen ajan Hamina – Kotka – Pyhtää – Loviisa – Porvoo. Mukaan mahtuu yksi tai kaksi koulutuskeikkaa (tai valokuvaus, tai videokuvaus)

Pe 14.9. klo 12 alkaen vapaita aikoja Espoo-Kirkkonummi -suunnalla.

Su 16.9. suuntana Tampere, yksi aika löytyy joko aamupäivällä tai viiden jälkeen. Sanokaa HEP jos haluatte järkätä illalla esim. klo 18-19.30 lyhytluennon sillä suunnalla, aihe voi olla vaikka lastaus, hevosen kipukäytös ja kipuilme, eläinlääkärin lemppariksi opettaminen, maastajumppaa hevoselle tai ruokapalkintojen käyttö ratsain (lisätietoa siitä alla). 

Huhuilen samalla kiinnostusta Ruokapalkinnot ratsastuksessa -lyhytluennolle ja käytännölle.

Kyselyitä on tullut ympäri Suomen ja aihe on todella lähellä sydäntäni! Eli jos haluat saada hevosesi osallistumaan ratsastukseen täysillä, ratsulle vaikka enemmän liikettä tai paremmat pysähdykset, muttet tiedä miten päästä alkuun ja välttää yleisimmät karikot, osallistu tälle!

Päivä tai ilta sisältää 1,5 h luento-osuuden ja käytäntöä 30 min/ratsukko. Koska olen varma, että tämän aiheen aika on n-y-t-nyt, syyskuussa varatuille Ruokapalkinnot ratsastuksessa -koulutuksille on erikoishinta: 15 e/katsoja ja 35 e/ratsastaja.

Kuvan otti Moa Mannerström.

Eläimestä ja ihmisestä riippuen on eri määrä asioita, joita eläimen kuuluu osata. Riippuen asiasta, sen opettamiseen menee enemmän tai vähemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Tykkäsin erityisesti siitä, kun luin kaverin päivityksen FB:ssä, jossa hän kertoi käyneensä ratsastuskilpailuissa hevosensa kanssa ja harjoitelleensa lastaamista paljon enemmän kuin ratsastusta. Niin pitääkin tehdä! Lastaaminen on ihan vaikeimpia asioita, mitä oletamme hevostemme oppivan ja suorittavan. Matkustamiseen verrattuna melkein kaikki muu on hevosen kannalta miellyttävämpää eli helpompi kouluttaa.

Itse asiaan. Yhteen asiaan. 

Koska eläinkin tarvitsee tosi ison määrän toistoja, ennen kuin opitusta tulee joka tilanteessa toimivaa, kannattaa alussa keskittyä olennaisiin asioihin. Yhteen, ja sitten seuraavaan.

Puhun aina siitä, että hevonen oppii nopeasti ja muistaa hyvin. Niin se tekeekin, mutta hevonen tarvitsee myös suuria määriä toistoja eri tilanteissa ja ympäristöissä, että uudesta taidosta tulisi joka tilanteessa sujuva. Jossain vaiheessa niin sujuva, että vaikka ollaan kisoissa ja ympäristö vie hevosen huomiosta ison osan, avattu traileri toimii yhtä hyvin vihjeenä sisäänmenolle kuin kotonakin.

Esimerkkinä toimii koiramme Hilla, jolle on opetettu hyvin sujuvaksi vain pari asiaa. Yksi niistä on luoksetulo. Sitä on vahvistettu eri tavoilla koko sen elämän ajan (se on nyt 3-vuotias). Sitä on kehuttu, silitetty, ruokittu ja/tai leikitetty kun se on tullut kutsusta luokse. Aivan varmasti kymmenen kertaa päivässä x 1000 päivää. Siinä ollaan jo kymmenessä tuhannessa toistossa ja Hilla tulee jo aika hyvin luo eri tilanteissa.

En tarkoita, että hevosen lastauksen tarvitsee olla se juttu, mitä harjoitellaan tuhat kertaa. Tarkoitan, että hevosenkin kanssa on hyvä tehdä lyhyt lista siitä, mitä sen on hyvä osata todella sujuvasti. Minulla tämä lista menee suunnilleen näin:

1. Luoksetulo (kyllä, hevosenkin, koska joskus jokainen hevonen pääsee irti ja minusta olisi ajanhukkaa joutua hakemaan hevonen laitumelta kun sillä on jalat jolla juosta luokse)
2. Paineelle myötääminen
3. Pysähtyminen
4. Liikkeelle lähteminen

Sitten on toki monimutkaisempia tehtäviä, jossa yhdistellään näitä taitoja ja lisätään uusia, mutta tästä lähdetään ja kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerralla. Millainen on sinun listasi?