Hevonen on saaliseläin ja sille on ominaista, että monta samanaikaista asiaa saa sen jännittymään. Se voi näkyä pienenä hännän viuhuamisena tai suun aukomisena kun sitä pyydetään liikkeelle ja samalla käsi pitää vahingossa vastaan ohjilla.
Se voi näkyä hitaasti reagoimisena, pään ja kaulan kohottamisena tai kiirehtimisenä silloin, kun hevonen on uudessa paikassa eikä se vielä ole tottunut ympäristöön. Kun ympäristön ärsyketulva ei enää vie pääosaa hevosen huomiosta, se palaa takaisin omaksi itsekseen ja toimii melkein kuten kotonakin. Se on tottunut.
Tai se voi voimakkaampana näkyä varsan pystyyn hyppimisenä, kun sille laitetaan kärryt perään ja sitä ei ole totutettu varusteisiin ja kärryihin riittävän huolellisesti yksi kerrallaan. Tottumisen edellytys on se, että uusi asia on riittävän pieni ja hevonen pystyy siihen tottumaan.
Liian paljon uusia varusteita tai asioita kerralla aiheuttaa hevoselle samankaltaisen jännittymisen kuin uudessa paikassa, missä ärsykkeitä on yksinkertaisesti liikaa, ja nopeimmin ongelmasta pääsee, kun pilkkoo tämänkin asian kouluttamisen pieniin osiin ja odottaa jokaisen varusteen kohdalla, että hevonen tottuu.
Saaliseläin voi pelätessään yrittää paeta ja yleensä tekeekin niin (”ryöstää”), mutta äärimmäisenä pakokäyttäytymisen muotona se voi kaatua maahan ja ”näytellä kuollutta”. Suomeksi käytetään termejä tooninen immobilisaatiovaste ja kataleptinen jäätymisreaktio.
Google antaa hakusanoilla ”tonic immobility” tai thanatosis joitain tietopohjaisia artikkeleita aiheesta, mm. tämä artikkeli:
”Thanatosis is normally triggered in situations perceived to be of extreme danger, typically an imminent threat of predation, and elicited by strong and sustained tactile stimuli consistent with having been caught by a predator.”
Epävirallinen käännös:
…esiintyy normaalisti tilanteissa, jossa eläin kokee olevansa äärimmäisessä vaarassa, tyypillisesti välittömästi saalistettavana. Se käynnistyy voimakkaasta ja jatkuvasta kosketuksesta, joka eläimeltä tuntuu siltä kuin saalistaja olisi tarttunut siihen.
Jos varsa kaatuu maahan silloin kun sille laitetaan kärryt perään ensimmäisiä kertoja, se ei kerro siitä yksilönä muuta kuin että sen ajolle opettamisessa on edetty aivan liian nopeasti ja hevosta pelottaa todella paljon. Eläinten pakokäyttäytymisen muodot todennäköisesti periytyvät jonkin verran eli sikäli se voi liittyä hevosen ”luonteeseen” mutta eniten se kertoo kyllä siitä, että opetuksessa ollaan edetty ko. yksilölle aivan liian nopealla tahdilla.
Se ei ole normaalia, se ei ole millään tavalla huvittavaa vaan sillä hetkellä se on valtava stressi ja hyvinvointiongelma kyseiselle hevoselle ja sen lähellä oleville ihmisillekin. Hevonen todennäköisesti uskoo silloin kohta kuolevansa.
Pilko asioita. Se kannattaa. Jäät itsekin paremmin henkiin tai loukkaantumatta, koska hevonen käyttäytyy ennakoitavammin. Siinä, missä yksi hevonen ”leikkii kuollutta” toinen ryöstää.
Yksi asia kerrallaan
Vaikka se tuntuisi hitaalta ja työläältä, yhden varusteen lisääminen kerrallaan on ehdottomasti varmin tapa saada hevonen, joka suhtautuu ratsastukseen tai ajoon tyyneesti. Totuttaminen pitää tehdä niin pienissä erissä, että hevosella on mahdollisuus tottua. Muuten koulutus on sekä ihmiselle että hevoselle paljon hankalampaa ja vaarallisempaa kuin sen tarvitsee olla.
Chop chop. Pilko, pilko.
Jos tavoitteesi on, että hevosella on päällään valjaat, suitset ja ajo-ohjat sekä perässään kärryt, että hevonen pystyy oppimaan ja suorittamaan parhaiten (ja avustajat ja ohjastajatkin pysyvät hengissä), pilko kokonaisuus niin pieniin osiin kuin voit.
Taluta varsa tallinpihalla ensin riimussa, kunnes se on aivan tottunut siihen. Sitten riimu ja pelkkä rintaremmi päällä kunnes se lampsii aivan yhtä rennosti kuin ilman rintaremmiä. Sitten silat ja kun se sujuu, häntäremmi niihin kiinni. Valjaissakin on oikeasti vain muutamia osia, kuten suitsissakin.
Odota joka varusteen välillä, että varsa oikeasti tottuu. Saaliseläimelle erityisen hankalia asioita on ainakin silmälaput eli kun hevosen näkökentästä poistetaan yht’äkkiä valtaosa sekä se, että kärryt seuraavat perässä. Harjoittele siis erityisesti näitä asteittain. Ihan niin, että ensin silmälaput on täysin auki, sitten puoli senttiä kerrallaan enemmän ja enemmän kiinni. Yleensä hevonen on paljon rennompi kun se näkee ympärilleen.
Ja ota kaveri matkaan ja taluta varsaa tallinpihan ympäri niin, että kaveri kipittää vähän kauempana kärryjen kanssa. Siinä tahdissa kun varsa tottuu, kärryt voivat olla lähempänä ja lähempänä. Anna hevoselle mahdollisuus tottua, älä vain estä sitä pakenemasta.
Ei, en tiedä ajohevosten opettamisesta sen kummemmin mitään. Ajattelin kyllä itse opettaa muutama oma hevonen ajollekin tässä kohtapuolin. Mutta tiedän ihan vähän hevosesta eläimenä ja hevonen, joka ”leikkii kuollutta” (huono ilmaisu, koska leikki on tässä kohtaa todella kaukana) on todella peloissaan.
Tutki terveitä
Vähän samalla tavalla, kuin on mielenkiintoista tietää, miksi jotkut pysyvät terveinä ja hyvinvoivina eikä pelkästään sitä, miksi ja miten toiset sairastuvat, olisi kiva tietää tavoista opettaa varsa ajolle ilman, että se pelkää. Tunnetko sinä jonkun, jolla varsat eivät koskaan makaa tai ryöstä ajo-opetuksessa? Yritä selvittää, miten hän opettaa niitä.
Minna Tallberg 
Tosi outo ja ennakkoluuloinen kirjoitus josta on vaikea päästä niin sanotusti kärryille. Eikö sama päde satulaankin? Miksi siis ysilöidään juuri kärryt ongelmaksi? Koska ennakkoasenne? On hirmu harmillista että näin hyvä asia hukutetaan niin tarkkaan yksilöintiin, että viesti kääntyy itseään vastaan. Ne joiden se toivotaan tavoittavan, pystyttävät seinän. Silmälaput siinä mielessä huono esimerkki että nuitä käytetään koska hevonen rauhallisempi. Sama kuin korvahuppujen kanssa. Oli laji hevosen kanssa mikä tahansa.
Pahoittelen, jos koit sitä osoittelevaksi. Olen kyllä lukenut pari kertaa hevosista, joka ensi kerran ratsastajan kanssa menivät makuulle, mutta tuntuu se olevan yleisempi reaktio silloin, kun varsoja ajo-opetetaan. Ehkä siksi, että painetta on silloin kuitenkin laajemmalla alueella? Tai yksinkertaisesti siksi, että raviurheilu on isompi kuin ratsastus.
Mutta olet aivan oikeassa, kyllä varmasti osa kokee kirjoituksen osoittelevaksi ja kieltäytyvät uskomasta mitään, mitä siinä lukee. Sellaista se on välillä.
Jatkan vähän tuoreemmilla aivoilla: Voihan olla, että yhdistelmä valjaat ja kärryt painavat hevosta enemmän joka puolelta kuin pelkkä satula. Ainakin tuon linkittämäni artikkelin mukaan tämän pakokäyttäytymisen muoto on ihan viimeinen selviytymiskeino silloin, kun eläin kokee olevansa täysin saalistajan armoilla.
Tarkoitan siis, että valjastetussa hevosessa painetta tuntuu sekä rinnassa, hännänjuuressa, rintakehän ympäri (+ suitset ja kärryt) kun taas satulan kohdalla vain rintakehän ympäri.
En siis mitenkään vastusta ajo-opettamista, aion tuossa kun ehdin opettaa muutama omakin hevonen ajolle. Hevonen voi hyvin tottua valjaisiin, kärryihin ja suitsiin. Vastustan vain hevosten pelottelemista, oli se sitten tahallista tai tahantonta.
Tämä oli hyvä tarkennus. Suurimmaksi osaksi hevoset koulutetaan pala kerrallaan. Niin satulaan kuin ajohommiinkin. Ääriesimerkkejä varmasti molemmissa lajeissa.
Jep, samaa mieltä.
Muokkasin tuohon kirjoitukseen tuon ajatuksen siitä, etten vastusta ajolle opettamista lainkaan. Vastustan vain hevosten säikyttämistä. Kiitos!
MInäkin aistin, että kirjoittajalla oli syystä tai toisesta ’kypsynyt asenne’ ajo-opetusta kohtaan. Lieneekö tullut vastaan tämän sortin ongelmaa juuri nyt niin paljon, että rima ylittyi ja oli pakko kirjoittaa?
Siinä olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että tuolloin on menty liian nopeasti juuri sen havesen kohdalla. JOllekin toiselle se tahti olisi voinut olla ihan hyvä. En tiedä kuinka paljon sitä tapahtuu, ja onko ne, kenelle tapahtuu harrastelijoita vai ammattilaisia (kaikenlalisia opettajia mahtuu joka porukkaan), mutta mieleeni tuli, että voisiko yksi syy syy siihen, että sitä tapahtuu enemmän ajolle opetuksessa kuin satulaan opettamisessa olla se, että varsat opetetaan ajolle huomattavasti nuorempana kuin satulaan. Eivät ole ehtineet tottua elämään vielä niin laajalti sen kaikkine ärsykkeineen kuin 2-3 -vuotiaat ratsut.
Ravihevosia harrastavana ja useita varsojakin opettaneena minulla on myös sellainen ajatus asiasta, että varsat tottuu kärryihin jo siinä kun ne näkee kärryjä perässään vetäviä hevosia kulkevan. Enemmän näitä kärryjä pelkääviä tulee vastaan silloin kuin ajolle opetettava varsa/nuori hevonen on elänyt sellaisessa ympäristössä missä hevosia liikutetaan muulla tavoin kuin ajamalla. Meillä ei ole tarvinnut yhdenkään perässä kipittää kärryjen kanssa eivätkä ne ole reagoineet kärryihin mitenkään. No, yhden arimman kanssa olen tehnyt niin että samalla olen siirtänyt kärryt paikasta toiseen kun olen tätä taluttanut vaikkapa tarhaan.
Ennen kuin varsan perään laitetaan kärryt, se valjastetaan niin monta kertaa, ettei silat enää pelota. Ja opetetaan kuolaimiin. Ja sen jälkeen sitä ajataan takaa 1) kahden taluttajan kanssa, 2) yhden taluttajan kanssa 3) ilman taluttajaa, ollaan tehty parin kolmen km lenkkejäkin. JA kun siinä osataan kohdata autot ja postilaatikot ja kivet ja pyöräilijät, laitetaan ne kärryt perään. Ja ennen kuin lähdetään tallista minnekään, totutellaan kärryihin siellä. Siihen että ne aiheuttavat painetta siloihin, siihen että aisat koskevat kylkiin, siihen että ne voivat jopa vähän pitää ääntä.
Ja vasta sitten mennään ajamaan 1) kahden taluttajan kanssa, 2) yhden taluttajan kanssa 3) ilman taluttajaa, apumies kärryillä mukana. Osa menee tämän matkan parissa viikossa, osalla menee pidempäään.
Olen samaa mieltä monestakin asiasta. En tiedä, onko oikeasti näitä enemmän ravihevosissa kuin ratsuissa vai ei, mutta oli miten oli: syy, miksi kirjoitin on se, etten voi mitenkään käsittää, että eläimen kuolemanpelko on jonkun mielestä hauskaa tai kielii jostain tietynlaisesta luonteenpiirteestä.
Koska oikeasti en usko, että eläimen kuolemanpelko on normaalin ihmisen mielestä yhtään hauskaa päädyin sitten siihen, etteivät tällaisille tapahtumille naureskelevat ihmiset ymmärrä, että hevosta pelottaa. Siksi kirjoitin.
Onko kyse tästä samasta, kun ’laitakammoinen’ hevonen nojaa koko painollaan kuljetuskärryn seinään?
Mistä lähdetään pilkkomaan, kun ongelma on jo niin paha?
En usko, että kyse on aivan samasta asiasta vaan mutuna laitakammoisilla hevosilla on (kuljetusjännittämisen lisäksi) hyvin voimakas tasapainorefleksi. Jotkut ovat saaneet apua siitä, että niitä kuljetetaan kahden hevosen tilassa ja ennen varsinaisia seiniä on sellaisia paksuja pehmeitä muoviseiniä, jotka antavat periksi (sitä samaa ainetta, mitä aika monessa trailerissa on väliseinänä muutenkin nykyään, mutta ilman mitään kovaa puomia). Eli kun hevonen osuu kyljellään tai takapuolellaan siihen, ”seinä” antaakin hieman periksi eikä tämä työnnän-vastaan-kunnes-kaadun-käytös käynnisty. Mutta voin olla väärässäkin, ei tuosta ole tietääkseni mitään aukotonta tietoa.
Olen kyllä nähnyt tätä paljon enemmän ravipuolella kuin ratsuopetuksessa. Ja siellä sitä pidettiin ihan ”normaalina” että jotkut vaan heittäytyy maahan, ihan ammattivalmentajien talleilla. Minusta hyvä artikkeli ja että asiaa tuodaan enemmän julki.
Joo, olen kuullut samaa ja mun mutu sanoo, että se liittyy jollain tapaa sekä varusteisiin (valjaat ja kärryt ovat enemmän kiinni joka puolella hevosta) ja ehkä myös siihen, että jos käytetään silmälappuja, hevonen ei näe takanaan olevaa kärryä ja silloin pelkää todennäköisesti moninverroin enemmän.
Reblogged this on Minna Tallberg and commented:
Uusinta, kun syksy lähestyy. Kärryjen eteen makaamaan menevä varsa ei ole hauska juttu, vaan suuri epäonnistuminen.