Kirjoitin tämän aamukahvilla Facen puolella, mutta koska aihe on mielestäni kiinnostava, laitan sen tänne blogiinkin. Ja muutamia kuvia lisää.
Katsokaa, miten hieno kuva!
”Monsieur de Kraut” Tekijä: Charles Parrocel, 1733
Joo, ajalta ennen valokuvaa jolloin taiteilijan näkemys ja ehkäpä muotokuvan tilaajan toiveetkin vaikuttavat lopputulokseen. Mutta jos tuo oli sen ajan ihanne niillä tyypeillä, niin kelpaisi minullekin.
Muutamia ajatuksia lisää kokoamisesta:
– Jokaiselle hevoselle tekee hyvää vähän koota ja vastaavasti heti vähän venyttää, vaihtelu on hyväksi
– Olennaista kokoamisen opettamisessa on se, ettei hevoselta vaadita kerralla paljon, sillä se ei todennäköisesti siihen kykene. Sen sijaan pari milliä kerrallaan x 5 vuotta = aika hyvä. Kokoamisen harjoitteleminen ei ole kiireisille.
– Jos hevosta yrittää pelkästään opettaa ”kokoamaan” sohimalla sitä raipalla tai vaikka vain muokkaamalla naksuttimella ja ruokapalkinnolla ilman, että hevosen keholla on ollut mahdollisuus monipuoliseen voimisteluun ja voiman harjoittelemiseen, siitä voi tulla vähän sinnepäin näköistä, muttei koskaan ihan samanlaista kuin ”aito kokoaminen”
– ”Takajalat alle” on hyvä ajatus, mutta käytännössä jos yrität opettaa hevosta laittamaan takajalat syvemmälle rungon alle voit saada vaikka mitä hassua aikaiseksi, kuten hevosen, joka yrittää tuoda suorat takajalkansa rungon alle koukistamatta niveliä painoa kantavassa jalassa
– Jos hevonen laittaa jalat liian paljon runkonsa alle sillä on tosi vaikea olla kompensoimatta tasapainon menetystään tuomalla etujalatkin rungon alle, ns. pukki kivellä -asento
– Sen sijaan (minun mielestäni, tämä ei ole mikään eksakti tieteenala, jossa on edes tämänhetkistä absoluuttista oikeaa ja väärää…) kokoaminen = hevonen koukistaa tasapainossa kaikkia takajalkojen niveliä vrt. ihminen menee hieman kyykkyyn, jotta se pystyy ponnistamaan enemmän ylös kuin työntymään eteen, ja samalla se kohottaa rintakehäänsä niin, että säkä nousee ja ylälinja venyy kohti niskaa.
– Kyllä, aidosti nousee säkä ja aidosti laskee takapää, olen aikanaan piirtänyt tietokoneella varmaan 50 kuvaan vaakaviivat ennen kokoamista ja sen aikana, jossa tämä näkyy tosi selvästi. Linkissä kuva eversti Carden ajalta Saumurissa, jolloin maneesin seinään oli maalattu ruudukko juuri tämän näkemisen helpottamiseksi. https://www.facebook.com/colonelchristiancarde/photos/a.779613872116598/1400436446701001
– Eri hevosilla on erilaiset edellytykset rakenteensa puolesta. Joillekin – andalusialaisille, lusitanoille, lipzzoille – kokoaminen on helppoa, kun taas monelle arabille ja puoliveriselle se on haasteellisempaa. Kunhan hevosta ei pakoteta, voi aina harjoitella silti.
– Jos haluaa katsella kuvia vaikka siitä piaffista voi katsella eri asioita, kuten onko painoa kantava etujalka kohtisuoraan maata kohden, vai osoittaako se taaksepäin tai eteenpäin? Silloin kuvan kuuluu olla suoraan sivulta, ei etuviistosta, näin valokuvaajan kannalta on olemassa tietty loiva etuviistosta otettu kuva, jossa hevonen voi näyttää liikkuvan paljon paremmin kuin se itse asiassa tekee.
– Kannattaa myös tarkistaa, onko kuva suora eli onko pystyviivat pystyjä vai onko kuvaa kenties vähän kallistettu, jotta hevonen näyttää paremmin liikkuvalta?
Mitään tästä edellisestä ei ole omaa keksintöäni, olen vain päässyt näkemään ja kuulemaan todella poikkeuksellisen osaavia hevostenkouluttajia tuossa kokoamisaiheessa, erityisesti eversti Cardea ja Tuire Kaimiota. Kiitos siis jälleen.
Minna Tallberg 